keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Paljon juttua, sitä random juttua.

Hän oli vasta pienen pieni..

Tuli eilen bussissa puhetta erään kanssa busseilevan äiti-ihmisen kanssa äitien ja isien lempi aiheesta; Kuinka nuo pienet kasvavat niin nopeasti! Hällä oli kolmevuotias joka tuntui olevan Ketun kokoinen ihan vasta. Minä taas selasin tietokoneeni digikuva varastoa kuukausia taaksepäin vain huomatakseni että oikeasti ihan äskenhän Kettukin oli oikeasti minikettu.

Jos kaipaa seuraa niin suosittelen busseilua! Sieltä kun ei porukka yleensä lähde karkuun vaikka alkaisi tuttavalliseksi. Tai jos lähtee niin seuraava tyyppi kehiin. Oikeastihan Suomessa ei tunnu olevan hyväksyttävää jutella tuntemattomien ihmisten kanssa. Mielummin istutaankin erissä päässä bussia eikä varmasti viereen jos muualla on tilaa. Miksi näin? Ajatuksia vaihtaessa matka kuluu nopeammin ja hyvässä lykyssä toisen kertomuksista saa hyvän mielen. Mielestäni bussit ovat vaunuilevien ihmisten onni. Lasten kanssa on jotenkin luvallisempaa jutella toiselle. Thänk juu Kettu!

Kelalta tuli kirje että mitäs nyt. Meetkö töihin vai mitä häh. Vanhempainvapaasi päättyy pian siinä sanottiin.  Ö____Ö

Meikä on taas tämän viikon ilman omaa miestäni (tai siis poikaystävää -> miesystävä se enempi on kun kolmekymppinen) koska musahommat veivät hänet muualle. Ei ole onneksi tarvinnut jäädä kotiin yksin murjottamaan vaan puuhaa on riittänyt. Ketun Osbe-setäkin oli viihdyttämässä meitä parin yön ajan. Eilinen tohelointi episodini takasi sen että tylsää hetkeä ei päivääni jäänyt.. Lupasin hakea ystäväni sairaalasta mutten tajunnut mennä sitten oikeaan sairaalaan.. Great! Sellainen melkeen parin tunnin ylimääräinen kiekka tuli tehtyä. Lisäksi nähtiin myöhemmin muutamaa vauva ja-äitikamua.

6 kommenttia:

  1. Tuo bussissa mököttäminen on jännä juttu. Lähdin kerran töistä samaa matkaa työkaverini kanssa (tai tarkkaan ottaen olen hänelle kait esimies) ja juttelimme niitä näitä matkalla bussipysäkille ja pysäkillä. Bussissa istuin vielä hänen viereensä, mutta jostain syystä jutustelu meni omaksi yksinpuhelukseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Hahaha niin perus! Mutta tässä kun systerin (ja jonkun muun en muista) kanssa juteltiin töihin menosta niin monet tuntuvat silloin haluavan olla yksin sen pinenen hetken. Valmistautuvat kuulema töihin henkisesti kuunnelleen vaikka musiikkia omassa yksinäisyydessään.

      Mutta että jos jutellaan matkalla bussiin niin miksi bussissa sitten hiljennytään vaikka istuttaisiin ihan vierekkäin? Ma ei tajuta.

      Poista
    2. Niin ja kiva kuulla susta. <3

      Poista
  2. Huomenta!

    Bussimatkustus vaunujen kanssa, muistan ensimmäisen kerran elävästi: entä jos myö ei mahdutakaan, mistä pitää painaa, kuin pääsen bussiin entä sieltä ulos?! Those were the days.

    Joitko lonkerot?

    Välikausihaalaria suosittelen, olavilla oli ekan kevään ja vielä viime syksynnsama haalari, näppärä kun halusi konttailla ulkona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itekin muistan kun mentiin sairaalaan Ketaleen kanssa bussilla ekaa kertaa. Poikkis ei suostunut tulemaan kyytiin vaan päätti pyöräillä. Minun onnekseni bussissa oli toinenkin äiti vaunujensa kanssa ja hän neuvoi minua kuinka pääsen bussista pois. ;) Jeaaaah!

      Lonkerot odottavat vielä noutajaansa.. Ehkä tänään? :D

      Pitääpä alkaa katteleen itekkin. Huomena meen kirppikselle. Jos kävis tuuri! Gotta check.

      Poista
  3. Mulle bussimatkat oli ennen (siis ennen lasta) niitä päivän melkeinpä ainoita "rauhallisia" hetkiä, kun paahdoin koulun ja töiden välillä. Bussissa sai vain OLLA, ilman sosiaalisuutta ja aivotyöskentelyä. Joskus pidin napit korvissa ilman musiikkia ihan vain siksi, ettei kukaan liian seurallinen aloittaisi kanssani keskustelua. Yeah, olen se antisosiaalisuuden huipehtuma ajoittain.

    ps. Apua, mitä on vanhempainvapaan jälkeen? Mä olen ainakin niin sulkeutunut tähän kotielämään, etten ehkä enää pärjää tuolla tavallisessa elämässä.

    VastaaPoista

Morjesta!
Saapi jättää palautetta, terkkuja yms. :)
Kerro vaikka miten oma päiväsi on mennyt.

Terkuin,
Lisa Love