torstai 20. kesäkuuta 2013

Kirjoittamisen vaikeus

Moro. Olen yrittänyt käydä kirjoittamassa tänne useampana päivänä mutta jostain "kumman syystä" kaikki postaukset pysähtyvät keskeytykseen ja jäävät lojumaan pelkkinä luonnoksina. Raakileista en kykene jatkamaan koska kiukkuni kasvaa suunnattomasti jo pelkästään niiden luonnosten olemassaolon takia. Miksi minä en saa kirjoittaa rauhassa?

Tänään kun pitkästä aikaa sain taas hyvän innon päälle niin eipähän siinä mennyt muutamaa minuuttia kauempaa kun Ville päättää alkaa pesemään ikkunoita joita ei ole kukaan pessyt vuoteen. Siis juuri tänänä ja juuri nyt kun minä aloin päivittämään pitkästä aikaa blogiani. Tämä meinasi samalla myös sitä että kirjoitusrauhani oli mennyttä.

Arvata saattaa että minua suututti ja kovasti. Nytkin vielä ihan älyttömästi.

Eipä ihme kun en osaa enää ajatella järkevästi lähes missään tilanteessa. En saa olla IKINÄ yksin kotona rauhassa tekemättä mitään pakollista. Kaipaan omalle sohvalle lösähtämistä kirjan ja hunajateen kera Yksin. Saada ajatella hetken jotain täysin muuta ja tärkeimpänä kaikesta saada jotain uutta ajateltavaa. Aivoille virikkeitä! Voi kulkaa niitä minä kaipaan ja kovasti kaipaankin.





Tähän aivottomaan ketutukseen ei ole soveliaita kuvia olemassa.

8 kommenttia:

  1. Sun pitää joskus viedä pikku-Kettu äitisi hoitoon koko päiväksi, lähettää Ville pois koko päiväksi ja saat viettää päivän ihan yksin :) Kyllä äideilläkin on oikeus nauttia yksinolosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Idea erityisen hyvä! Musta olis vaan reiluuden nimessä tärkeää että Ville antais mulle sen ajan ja hän huolehtisi Ketun hoitoon. :D Nyt voisi toteuttaa sun idean kyllä koska Viken eräs hyvä kamu on työttömänä. Voisivatpelata Koko päivän ja minä tehdä jotain randomia kotona. Ehkä päivittää blogia? ;)

      Poista
  2. Kohtalotoverini!!! Musta tuntuu et oon jatkuvasti passissa jotain muuta varten. Välillä on ihan ok haluta olla yksin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No todellakin on ok! Sitä pitäisi an saada repäistyä itsensä hetkeksi pois (öhöm omasta elämästään :D) jotta jaksaisi taas painaa perus elämää.

      Poista
  3. Komppaan muita. Mulla on onneks niin onnellinen tilanne, et mä saan kyllä viettää päivän halutessani yksin ja muutenkin mies on paljon pojan kanssa aina ollessaan kotona. Tsemppiä sulle kovasti ja toivotaan, et saat myös kaipaamaas omaa aikaa jo pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenna aijon heittää Ketun ja Viken muualle kotoa pariksi tunniksi. Ja nauttia omasta yksinäisyydestäni. Aaaah!

      Poista
  4. I feel you. Kyrpii välillä lahjakkaasti, että olen 24/7 kiinni Junnussa ja sen isimiehessä. Kaivatessani omaa aikaa sitä saa myös isimies, koska silloinhan ipana pitää viedä hoitoon. Ja mähän en vie huvikseni poikaa hoitoon, joten oma aika on sitten yleensä tiukkaan aikataulutettua asioiden hoitoa tai kellontarkkaa sosiaalista toimintaa joka tähtää humaltumiseen. Blah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama! Sen muutaman kerran kun olen pistänyt tytön hoitoon niin aikataulu sille ajalle on ollut tiukka. Pelkkä random oleilu ja yllätyksellisyys on poissa kokonaan. Miehet saisivat välillä viedä lapset jonnekkin tai edes järkätä hoidon!

      Poista

Morjesta!
Saapi jättää palautetta, terkkuja yms. :)
Kerro vaikka miten oma päiväsi on mennyt.

Terkuin,
Lisa Love