maanantai 31. lokakuuta 2011

9+5

ÄÄääh. Paha olo tuli sitten takaisin tänä aamuna. Siihen voi vaikuttaa se että en saanut taaskaan nukutuksi kunnolla. Mies läimäsi minua takapuolelle juuri kun olin saanut unenpäästä kiinni. Ja kun hänelle tiuskaisin asiasta niin vastaukseksi sain sen "No kun se oli sopivasti esillä." Aamulla heräsin normaaliin tapaani kuudelta eli nykyiseltä viideltä. Koetin silti pyöriskellä sängyssä siihen uuteen kutoseen saakka ilman unta tosin.


Koirani oli ollut viimeviikon äitini hoivissa tiukan aikatauluni vuoksi. Eilen koirani Jesse sitten saapui takaisin kotiin ja oli aloittanut kuulemma jo talon nurkilla sellaisen älämölön että huh. Oli siis hyvin onnellinen päästessään kotiin. Koira vauhkosi sellaiset puolituntia ympäri asuntoa, hinkkasi naamaansa mattoon ja milloin mihinkin, komensi rapsuttelemaan itseään, hyppi sänkyyn ja alas ja mitähän kaikkea vielä? Olen niin onnellinen tuosta vanhuksesta vaikka se osaakin aika ajoin olla maailman rasittavin retale.


Söin poikkiksen kanssa pizzan puoliksi ja nyt tekisi mieli jotain naposteltavaa. Ostin kaupasta kukkakaalia, porkkanaa, dippiseokset ja kermaviiliä. Mihin sipsiä enää tarvitseekaan?





kuva lainattu - kauppareissu.fi




SIPSIÄ PLIIISSSSS HALUUN MIELUMMIN!!
Neuvolassa kielsivät oikeastaan kokonaan sen herkun. :,,,,,<
Ja ihan vaan vauvan takia koetan pysyä erossa tuosta maailman parhaimmasta herkusta. Tiukkaa tekee. Onko vinkkejä?

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Hiljainen aamu 9+4

Poikaystäväni saapui eilen yöllä kotiin lähes viikon reissultaan. Välillä ärsyttää niin maan mahdottomasti että hän kuluttaa niin paljon aikaa bändinsä projektien kanssa mutta toisaalta, se on ollut minulla tiedossa koko ajan että musiikki on hänelle tärkeää. Kyllä siitä paljon iloa minullekkin pursuaa. Aina kun he onnistuvat jossain hienosti tai saavat uuden kappaleen valmiiksi poikaystäväni ei kätke onneaan. Se jos mikä on tarttuvaa. Vaikkakaan en jaksanut pysytellä hetkeä pidempään hereillä hänen kanssaan niin voin vaan sanoa että rakkaan ihmisen viereen nukahtaminen on maailman parasta.

Eilen päivä oli vähän turhankin täyteen ahdettu. Aamulla heräsin pikkusiskon asunnolta ja otin neuvolanhoitajan kehotuksista huolimatta pari suklaapalaa suuhuni. Suklaa on yksi monista heikkouksistani. Olen oikea perso makealle, sipseille sekä tortilla-sipseille salsoineen. Voisin varmaan elää viikon pelkillä kyseisillä asioilla. Jätin pitkästä aikaa myös aamupuuron syömättä ja uskoakseni juuri sen puuttuminen vaikutti huonovointisuuteeni roimasti. Neuvolassa sanoivat että aamulla syö se puuro niin pysyt kylläisenä pidempään ja pahaolokin voi helpottaa. Tänä aamuna popsin jo onnellisena eilen puuttuneen puuron. Oli oikeasti hyvää ja nautin siitä sokerin ja voin kera!

Ostimpa sitten punaista maitoa, elikkäs täysmaitoa, koska normaalisti ostamani laktoositon oli loppunut. Saa nädä miten kovista vatsakivuista tullaan tänään kärsimään. Suosiolla sama hakea paketillinen jäätelöäkin. Ainakin pieni alkio vatsanonteloissa saa tarvitsemansa kalkin tältä päivältä. :D

Ah niin kaunis jäntevä käteni.. Puikolla pyllyyn niin arpien tulo vähenee.


Ai niin. Ystäväni suositteli minulle tälläistä Body Shopista saatavaa tuotetta jonka pitäisi estää raskausarpien syntymistä. Toivon todellakin että tämä vienosti suklaiselta My Little Ponylta tuoksuva kosteuspuikko auttaisi. Arpia iho muutenkin täynnä vuosia kestävästä jojoilu painostani. Hintaa en muista koska satuin käyttäään tähän Cityshopparin -20% alennuksen. Alta kaksikymppiä kuitenkin.

lauantai 29. lokakuuta 2011

Odotusta. 9+3

Mou.

Raskaus aluillaan, oma elämä ihan sekaisin onnesta ja osittain myös huolesta. Tässä ei auta kun koettaa jatkaa elämää normaalilla painollaan jotta aika kuluisi jä pääsisi ensimmäiseen kunnon etappiin, kolmeen raskauskuukauteen. Keskenmenon riski pelottaa koska niin on aijemmin jo käynyt. Mietin edelleen että teinkö jotain väärin silloin? Pyöräilinkö liian lujaa jolloin alkio ei saanut kunnolla verta sykkeeni noustessa niin suureksi? Söinkö jotain väärää? Ei kyllä pitäisi miettiä mennyttä vaan mennä eteenpäin. Turha stressaaminen ei varmasti auta ketään.

Minulla ei ole juurikaan kokemusta vauvoista. Ainoat kunnon kosketukseni niihin ovat isosiskolleni viimevuoden lopulla syntynyt kummityttöni sekä ystäväni nyt lähes kaksivuotias tyttö. Ystäväni pientä tyttöä tapaan silloin tällöin ja olen muutaman kerran vahtinutkin tunnin pätkissä. Todella kiltti tyttö varsinkin kyläillessä, touhukas leikkijä ja nykyisin myös kova höpöttelijä. Siskoni tyttö taas on vielä niin pieni että oppinut aika vasta karhunkävelyn ja konttaamisen. Oma peilikuva tuntuu olevan yksi maailman hauskin asia jolle tulee käkätettyä. Se pieni tuntuu kasvavan silmissä. Sietääkin tietysti kun laskee että kymmeneen kuukauteen olen nähnyt hänet vain kolmesti. Juttelin sille pienelle jo mahaankin ja tuntui pitävän äänestäni koska rauhoittui kuuntelemaan tai nukkumaan. Ainut ikävämpi homma tässä on se että kummityttöni perheineen sattuu asumaan satojen kilometrien päässä omasta kodistani. Rakastan sitä pientä niin hurjasti. Ystävänkin tyttöä tietysti kovasti.

Nyt olen lähdössä toisen ystäväni synttäreille. Piti käydä täällä kotona suihkussa ja vaihtamassa vaatteet. Koko päivän aamusta asti ollut kehno olo. Nyt kaikenlisäksi alkoi kivistämään mahaa mutta aijon silti mennä käymään. Haluan pitää elämäni niin normaalina kuin pahalta ololtani pystyn. Alkoholia en nautiskellut aijemminkaan kovin usein joten sen puuttuminen itseltäni ei tule olemaan ongelma.