lauantai 31. maaliskuuta 2012

31+3 Tietokoneen pakollinen tyhjennys

Olen kauhukseni joutunut luopumaan n.100-150 gigasta kuvia ja itse kuvattuja videoita tietokoneeltani. Siinä lisänä kaikki muu matsku mitä ikinä koneellani onkaan ollut. Kaikki vanhat koulujutut, cv:t, omatekemäni videopätkät, kuvanmuokkaukset, kavereilta haalitut animet, netistä kalastamani kuvat lemppari asioistani.. Lista on loputon. Kaikki tärkeimmät asiat piti saada mahtumaan ulkoiselle kovolleni joka on vaivaiset 250gigaa pieni. Oma koneeni syö teran verran tavaraa joten aika pienen osan saan pelastettua. Olen käyttänyt tähän karsimis operaation jo kaksi viikkoa aikaa silloin tällöin. Nyt tein viimeisen silauksen ja rankalla kädellä vaan nakkasin tavaraa roskiin tieltä pois. En aijo todellakaan katsoa mitä kaikkea meni hukkaan. Siirrän tässä samalla osaa kuvista talteen. Muutaman talletin jo blogiin ja aijon julkaista ne jossain vaiheessa kun läskityttää liikaa eikä tee mieli jakaa tämän hetkistä kokoani tänne. :D 

Kone on pitänyt formatoida jo aikaa sitten. Tämä alkoi jökittää ihan kunnolla viimevuonna. Kerran ollut jo huollossa. Ei mennyt takuuseen mutta onneksi kotivakuutus korvasi omavastuuosan jälkeen loput kulut. Silloin kosahti kovalevy. Toivon että nyt syy on jossain matosissa eikä kovossa. En halua käydä tätä rumbaa uudestaan läpi enkä varsinkaan raahata tätä iMäkin möhkälettä huoltoon. Nyt tosiaan kone jäätyy ihan ihme asioiden aikana totaalisesti. Odotus ei auta. Boottaus ei auta. Mikään ei auta! Tämä ei-edes-niin-vanha romu.

Että jos minusta ei kuulu niin murjotan suunnattoman ärtymyksen ja harmistuksen vallassa tv:n ääressä kun en saanutkaan konetta enää toimimaan.

Villellä vielä emotukka ja meitsi Donatello. Siks Donatello koska Donatellokin on aina kaikkia muita Turtleseita tummempi.

Vike lähti Helsinkiin musajuttujen takia ja palaa vasta loppuviikolla. Nyt jos vauva olisi jo täällä niin mehän oltais ihan kahdestaan. Tätähän se tulee olemaan mutta ainakin osaan suhtautua siihen. Pidän Tampereesta liikaa voidakseni muuttaa Helsinkiin. Helsingin seudulla on tosin myös todella hyviä ystäviä ja tiedän että varmasti onnistuisin sopeutumaan paikkaan mutta en minä nyt minkään vauvan kanssa halua sinne mennä. Not party hard feelings. Minunhan pitäisi istua kököttää nätisti kotona ja imettää vauvelia eikä tavata kamujani ympäri ämpäri.

torstai 29. maaliskuuta 2012

31+1 Neuvolaa yms.

M0rjens!

Se olen taas minä. Suuren suuri emäntä. Terkkuja tosiaan neuvolasta. Uusi neuvolan tätsyni on kyllä mieletön. Hän tykkää selvästi työstään mutta sanoo jos jokin risoo häntä. Ja häntähän risoi muutamakin asia. :D Silti tulimme hyvin juttuun. Kovasti kaipaili Villeäkin neuvolaan mutten osannut luvata häntä seuraavan kahden  viikon päähän sovittuun tapaamiseen. Vauva kasvaa nyt keskikäyrillä mikä on hyvä koska aijemmin se meni yläkäyrillä. Nyt se on tasaisesti "normaali" kuten muut ikätoverinsa. Miksiköhän vauvoja vertaillaan toisiinsa jo ennen kuin ne ovat syntyneet? Sitten annetaan pisteitä synnytys-salissa.. Ihmekkös että kaikkia ahdistaa. Ei saisi poiketa liikaa massasta, pitää olla tietyn kokoinen ja tietyn näköinen että on hyvä tyyppi. Ala-asteella luokallani oli sievä tyttö joka harrasti hevosia (kuten muutama muukin luokkamme tytöistä). Silti kiusaaminen ja nälviminen koski vain häntä. En ymmärrä vieläkään että miksi? Hän oli täysin samanlainen kuin me muutkin. Itsellä ei ole käynyt mielessä pelon hiventäkään että tulevaa lastani kiusattaisiin vaikkapa siellä koulussa kuten tätä enstistä luokkakaveriani. Poikkis on kuitenkin miettinyt asiaa. Eli ei sittenkään riitä että olet samanlainen kuin muut. Mikä on riittävästi että ei joudu silmätikuksi tikun jatkeeksi?

Heh mutta painoni, neuvolakorttiin merkattiin 62.9kg! Jeeeeah.

Neuvolasta tehtiin lähete TAYSsiin. Elikkä Tampereen yliopistolliseen sairaalaan hiukan koholla olevien sokeriarvojeni vuoksi. Kerroin samalla että odotan jäätelön syömistä kun tämä raskaus on ohi. Sain naurahduksen että tämä uusi ruokavalionihan on koko loppuelämän kestävä. WHAT!! En tiedä edelleenkään oliko hän tosissaan vai kiusasiko vain. :,,( What can i doooo?

Nyt himoitsen; Kartanon perunalastuja, ranch-dippiä, litran pakettia jäätelöä (esim trio), pizzaa, hamppareita, ranskiksii, american dressinkiä, omenaa, viinirypäleitä, hunajaa, Taffelin grilli-sipsejä, tosi rasvaista intialaista Nandadevi-nimisestä ravintolasta (Tampereen PARAS ehdottomasti). Ai niin ja omaa miestä tietty. ;) Kihuhih.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Viikko 31

Nyt loppui tämä märinä.

Hyllyt eivät kelvanneet Pelastus Armeijallekkaan ja mies oli kiukkuinen koska joutui odottelemaan turhaan katsoja/hakija ukkeleita kaksi tuntia muuten tyhjällä asunnolla. Mutta mikä on huippua, hyllyjen omistaja ystäväni isukki tulee poistattamaan hyllyt lauantaina. Eli viimeisenä vuokrapäivänä. This is so muctso matcho cool! Jes. Stressi hiukkaset tipahtelivat minusta viemäriin äsken kun kävin suihkussa. Aaah tätä olotilaa. Voi hyvällä mielin nukkua ensi yön. En aijo herätä edes Jepen vikinään jos sillä tulee taas jotain kummia ongelmia puhelimeni viestiäänestä (luulee sitä ovikelloksi, kaheli koira).

Sain Lätyltä pyöräni takaisin. Kun poljin sitä kotiin, lievä ylämäki tuntui raskaammalta kuin koskaan. Olen menettänyt lihakseni? Ääneen puhisin että Tämä ei voi olla näin, en voi olla näin heikko. Ja vieressäni kävelevät tytöt taisivat pitää minua kahelina.

Yskin edelleen ja keuhkoihin särkee mutta en ole kipeä koska kuume ei nouse. Tuntuu kuumeiselle mutta mittari ei nouse. Tulehdusarvot olivat puhtaat. Valkosoluarvot koholla, mikä on normaalia raskaana. Sappiarvot tulevat varmaan huomiseksi neuvolaan. Saa nähdä mitä niistä selviää vai selviääkö mitään.

Puntarini sanoi itsensä irti aamulla. Patterit loppu tai painoin sitä liikaa? Eilen illalla se vielä pelitti ja pysähtyi kohdallani 62.9kiloon. Huomenna uuteen neuvolaan ja kauhulla odottamaani punnitukseen.

Kaunis ryhti omasta takaa jo ennen raskautta!

tiistai 27. maaliskuuta 2012

30+6 Romahdus

Kuukauden jatkunut flunssan tapainen veti minulta eilen jalat alta.  Aamulla raahasin itseni ja koiran ulos josta löntystin tavallista painavimmin askelin bussipysäkille kohti työpaikkaani. Olo oli mitä ressukoin. Tuntui edelleen että olisi kuumetta mutta ei se vaan nouse. Hikoilin. Ahdistuin vaatteet päällä mutta jos heitin pitkähihaista päältäni pois alkoi heti kova palelu. Keuhkot tuntuivat heikoille enkä ollut ottanut edes astmalääkettä.

Menin töihin puoli kasiin ja jo kasilta mietin että ei helkkari haluan pois nyt heti. Päätin sinnitellä siihen saakka että saisin urakoitua hommani pois alta. Karkasin töistä jo yhdeltä koettaen soittaa samalla lääkäriaikaa. En saanut ketään kiinni vaan ainaisen "Olette jonossa ja jonottaminen maksaa plaaplaa jonotus aikaa yli kymmenen minuuttia." Päätin olla rohkea ja etsiä uuden asuinpaikkani terveyskeskuksen. Löysin sen ja sain ajan. Siellä minua pistettiin taas mutta meni rutiinilla. Pistelenhän itseäni joka päivä neljästi muutenkin. Sairaanhoitaja ohjasi minut vielä labraan jossa kävin viettämässä aikaani. Labranhoitaja ihmetteli koneella olevaa tietoa että minusta olisi pitänyt ottaa raskaustestiä mitä lie. Mietti että olenko raskaana vai mitä? Jep. Seitsämännellä kuulla tässä.. Mymmelimäisen vaatteet tekevät ihmeitä ja kadottavat suuren heiluvan kumpuni.

Nukahdin jo seitsemän maissa yöunille. Unohdin ulkoiluttaa samalla koiran joten hän näytti mieltään ja pakotti minut ylös sängystä kahdeltä yöllä. Sai juoksenella vapaana parkkipaikallamme jossa oli hiljaista. Onneksi ei ollut kylmä. Tai sitten olin vaan niin tokkurassa etten tajunnut. Kuuroutuva koirani myös havahtui haukkumaan yöllä saapuville tekstareilleni. On tuo tollo.

Aamulla hyppäsin bussiin ja kuljin hurjat 3 bussinväliä taas labraan. Kävin otatuttavassa sappiarvoni. Tällä kertaa labranhoitaja taas luuli että olen ihan viimeisilläni raskaana. Tiukka huppari päällä tällä kertaa. Ihmetteli myös miksi minusta ei oltu tehty lähetettä maksaarvojen ottoon koska jos edes epäillänä raskaushepatoosia se kuuluu ottaa. Kohauttelin olkiani. Mistäpä minä mitään tietäisin muuten kuin netistä imemästäni tiedosta koostuvista paloista. Kohta lähden lääkärille. Panikoin koska nolottaa olla saikulla. Siis nolottaa, ahdistaa ja vituttaa.

Pikku vuotoa tältä päivältä. Eilinen meni nätimmin.

Lisäksi karmea stressi rakkaan mutta huolimattoman ex-kämppikseni massiivista kirjahyllyistä jotka hengaavat edelleen vanhalla asunnollamme. Ne pitäisi saada sieltä ulos lauantaihin mennessä jolloin vuokrasopimuksemme päättyy. Musta Lammas, Fida eikä Kontti huolinut niitä. Mustalla Lampaalla ei ole tiloja säilyttää tavaraa. Fida sanoi että eivät mene kaupaksi ja Kontti ei ehdi hakea tällä viikolla. Keskiviikkona tulee vielä Pelastus Armeija tsekkaamaan ja jos hekään eivät niitä ota niin meitsi on kamalassa suossa. Ystäväni on nimittäin ulkomailla (eli puhelimen tavoittamattomissa) eikä edes asu Tampereella. Niiden hyllyjen ei pitäisi olla minun vastuullani mutta näköjään ovat. Pönttö asiakin meni niin että korvauksia luvattiin hurjat 20euroa. Sillälailla. Arvata saattaa että sairaslomani juontaa juurensa myös suunnattomasta stressistä joka bilettää päässäni eikä anna minun olla rauhassa.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Pokemoniaa

En välttämättä ole kauheasti hehkutellut sitä että olen aikamoinen konsolipeli ja sarjakuvien kuluttaja nörtti. Meitsi on. Nyt tuli ainakin selväksi. Kertoilin Pokemonin pelamaisesta jokunen kuukausi sitten ja nyt voin ilmoittaa että pelitunteja on kertynyt jo yli 50 sarjan uusimmasta osasta. Kymmeniä tunteja pelkässä bussissa pelaamisesta. Hoh. Työmatkat huviksi ym. Edellistä osaa pelasin vähintään samat ja sitä edellisiä myös. Tässä tarina vaan tuntuu jatkuvan ja jatkuvan which is nice. Nappasin Vulpixinkin. Nyt alkoi armoton kouluttaminen. Kurituspanta ja kaikki. Ensi kuussa en aijo enää ladata itselleni kuukausikorttia vaan ajattelin kulkea viimeiset pari viikkoa pyörällä töihin sellaiset parikytä kilsaa per päivä. Saa nähdä kuinka Pokemonieni koulutukselle sitten käy.


orgo-member-xv.deviantart.com


http://pluffers.deviantart.com/



19 päivää töitä ja sitten alkaa äitiysloma. Faaaak. Mitä teen sillä kaikella ajalla? Maybe Pokemonzz?

perjantai 23. maaliskuuta 2012

30+2 Toiset tykkää muhkummasta

Tässä eilettäin tuijottelin suurentunutta olemustani pelistä ja ihmettelin ääneen että en minä nyt niin kovasti ole leventynyt. Ville tuli viereeni ja sanoi että olen muuten normaali mutta maha on vain kasvanut. Pidättelin naurua. Hän ei varmaan ole huomannut että olen käyttänyt entisen S-koon sijaan L-koon pikkuhousuja yli kolme kuukautta. :D Eli toisin sanoen olen leventynyt ihan hullusti mutta koska se on tapahtunut sen verran hitaasti niin miehen silmä on ehtinyt tottua muutokseen ettei hän edes muista miltä ennen näytin. Sinänsä hieno homma ettei tarvitse tuntea oloaan karmeaksi loppuvastukseksi poikkiksen mielikuvissa. Ehkä häntä vaivaa nyt se että hedelmöittynyt nainen on kaunis, ihana plaaplaa mutten valita vaan hymyilen. Meitsin mies tykkää muodoistani. Tätä päivää en uskonut tulevan ainaisten "Erotaan jos lihotaan" vuosien kuulemisen jälkeen.

Meikellä on mahdoton kaksari, selkä/tissi/kainalo läskit ja muutenkin levennyt selkä, pylly ISO, käsivarret turvotuksen kourissa (mitään turvotustahan se ei ole vaan raakaa läskiä) ja tietty iso maha. Mutta maha taitaa olla ainoa asia minussa joka ei näytä läskille vaikkakin siinä sitä on kunnon kerros päällä. Silti tuo mies jaksaa uskotella itselleen että olen saman näköinen kuin "normaalistikkin". Eli kokoa 36 ja oikein simpsakka söpöläinen.

Randomisti eilisestä:
Eilen kävi kylässä pari kamusta ja vuoden ikäinen villikko Lyydia Bostoninterrieri. Jöpe oli mielissään nuoresta tytöstä aina silloin kuin Lyde jaksoi olla hetken paikoillaan. Muuten vanha koirani vaan ärisi ja murjotti jossain nurkkauksessa. Jöpen lemppari koirakamuja ovat nuoret urokset ja juoksuiset nartut. Molempia on helppo köyriä.

Tultiin visassa nelosiksi. Ihan hieno suoritus kun ottaa huomioon että joukkueita oli kymmenen tai yli. Itseasiassa koko top 3 oli tuttuja. On meilläkin popkultturelleja kamuja. Itsehän en tiennyt paljon mitään mutta seuran takiahan minä siellä visassa käyn. Tällä kerta en edes nuokkunut pöytään ja kotiinkin oli mukava tallustaa suhteellisen lämpimällä ilmalla poikkiksen tassu omassani.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Sokerit ja Musta Lammas

Sokerien seuranta jatkuu jatkuu vaan. Maanantaina sain yhteyden neuvolaan ja kehotuksen jättää hedelmät pois ruokavaliostani. Siis wtf?! Mistä minä sitten saisin vitamiineja? "Etkö syö vihanneksia?" Joo mutten niin paljon. En suostu ottamaan vitamiineja myöskään purkista. Tajuaahan sen tollompikin että hedelmissä on hedelmäsokeria ja ne nostavat verensokereita. Mutta jos syö jonkun yhden omenan ruoan lisukkeena, aamupuuron seassa tai sekoitettuna maustamattomaan jugurttiin ei sen luulisi olevan paha asia. Neuvolasta sanottiin että on paha asia tai sitten ymmärsin jotain todella pahasti väärin. Soitin hädissäni tädilleni joka sanoi että tietysti voin syödä hedelmiä. Varsinkin omenoita. Antoi hyviä vinkkejä muutenkin; 1dl per ateria lisuke riisiä/pastaa tai 1kpl perunaa. Salaattia saa syödä niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Huomasin itsekkin että sokeriarvot eivät liikuttuneet salaatista eivätkä fetajuustosta. Hahahhaa. Eli voin mättää salaatilla jotta en jää nälkäiseksi. Vauvakin käyttäytyy kuin mikäkin raivohullu aina kun olen syönyt. Tätini veikkasi että saattaa jopa kärsiä ruoan puutteesta koska alkaa riehumaan ruoka-aikanani.

Meillä kävi maanantaina Fidan miehiä katsomassa huolivatko mitään vanhoja huonekalujamme jotka eivät uuteen asuntoon mahtuneet. Eivätpä huolineet mitään. Keittiön tuolit olisivat ottaneet mutta niistä oli täydessä kunnossaan vain yksi joten sekin jäi. Nyt kun löysin Tampereen Ev.Lut.Seurakuntien ylläpitämän Mustan Lampaan toimivan numeron niin tarjoan huonekaluja heille. Alunperinkin sinne olivat tavarat menossa mutta toimimattoman puhelinnumeron vuoksi en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin Fida. Mustasta Lampaasta tavarat menisivät oikeasti tarpeeseen ja ILMAISEKSI niille jotka ne saisivat. Sinne voi siis lahjoittaa vaatteita, huonekaluja tai vaikkapa kodin tavaraa kuten kahvinkeittimen jos tulee itsellä uusittua. Musta Lammas on tukena köyhille, syrjäytyneille, kodittomille, päihde-ja mielenterveysongelmaisille ja muille keillä on vaikeaa elämässä. Jos minulla olisi ongelmia hakeutuisin tuonne ja sanoisin Help (Princess Peachin äänellä).

Tänään illalla taas påp visa Groovessa. Viimeviikolla tultiin joukkueeni kanssa toiseksi! Uskomatonta miten hieno tunne se oli. Ei olla ennen pärjätty noin hyvin. Itsellä tietty kävi niinkin hienosti että aloin nuokkumaan pöydässämme ja mumisin vaan vastaukset niihin jotka oikeasti tiesin. Verottaa ilta elämistä kun menee normaalisti nukkumaan 21-22 maissa. Toivottavasti tänään on taas loistokkaita kysymyksiä joita tälläiset normi tytötkin voivat tietää. :D

Ai niin pitää hehkuttaa. Kamu voitti Iltalehden järkkäämän suuri muodonmuutos-kisan. ;) Go Salla!

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Viikko 30

Koira levitellyt näköjään naksujaan tuonne nurkkaan.
62,8kg

Sehän on taas viikko täynnä mahastelua. Vointi ollut hyvä. Aika perus normaali. Mitä nyt eilen illalla koiran kanssa pihalla mahaa painoi ikävästi joten lenkitys jäi lyhyeksi. Sori Jöpe. Tuossa se taas vieressä odottaa että mentäiskö nyt entä nyt entäs nyt? Painoa on tullut lisää. Siihen voi vaikuttaa eilen koko salaattikulhon tyhjennys ja illan makoilu sohvalla Salkkareiden, Uuden päivän ja Helsingin Herran kera. Olipa muuten virkistävää tulla töistä suoraan kotiin ja lysähtää salaatti operaation jälkeen sohvalle. Tälläistako se äippälomalla ennen vauvan syntymää tulee olemaan? Cool! Vielä about kuukausi loman alkamiseen. Jännittävää ja Villellä varmasti mieltä kiristävää että hengaan vaan kotona. Hän kun sattuu työskentelemään kotona. Kelasta saatiin eilen kirje kotia että saadaan se 140e tilille, äippäpakkauksen päätime hylätä suurten vauvanvaate-varastoidemme takia. Tuolla sumalla sitten shopataan mini-Turtlesille jotain huisaa kuten vanulappuja ja peppupyyhkeitä.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Tunnustuksia jaossa



Niin sanottu elämäni.. Merja lahjoitti minulle tälläisen tunnustuksen. 



Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla on alle 200 seuraajaa. 

Tunnustuksen säännöt:
  1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
  2. Valitse viisi suosikki blogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
  3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
  4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikki blogilleen!



 
Ja tämä taas löysi tiensa luokseni 9 kuukautta miehen silmin H:lta.
  1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin
  2. Kirjoita seitsemän random-faktaa itsestäsi
  3. Lahjoita tämä sama award 15 muulle bloggaajalle/blogille

7 random faktaa meikäläisestä

- Fanitan ihan kympillä sci-fia. Star Trek, Battlestar Galactica, Farscape.. Myös yliluonnollisuus ja kauheat kauheudet kuuluvat herkuttelu hetkiini.
- Itken kun katson Salattuja elämiä (en tosin aina) kuin myös muita sarjoja sekä elokuvia.
- Olen ollut rakastunut fiktiiviseen sarjakuvahenkilöön noin kuusivuotiaasta saakka.
- En tykkää liikunnasta liikuntana. Vahingossa se menee kuten uinti, pyöräily ja tankoilu.
- Tykkään höpötellä ehkä vähä liikaakiin.
- Hymyilen paljon.
- Pidän asiakaspalvelutyöstä todella paljon ja näen itseni vaikka ruokakaupan kassalla ihan onnellisena (jos palkka ok)


Ja sitten koettaa se aika jolloin pistän, en erikseen vaan molemmat, tunnustukset kiertämään. Olen hiukan  kovis ja mulla ei nyt ole tapoja mutta itselle tuotti vaikeuksia jakaa lemppari blogejani "puoleksi" koska kaikki ansaitsevat tunnustukset. Itseasiassa jos satut olemaan lukulistallani niin puolestani voit napsaista tunnustukset mukanasi blogiisi jos haluat. Pakko ei todellakaan ole mutta haluan sanoa ääneen että tykkään blogeistanne.


Lahjoitan molemmat tunnustukset seuraaville blogeille. Jos olette näitä jo saaneet niin tässä vähän lisää. :D

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

29+4

Aaah minkälainen hassu viikonloppu. Perjantaina sain vieraakseni hyvän ystäväni Kaisan ja lauantaina seuraamme liittyi vielä etelämmästä, Thaimaasta nimittäin, Minde. Vikekin lähti bändilöimään joten saimme olla ihan tyttöjen kesken.

Vaatekriisi iski kun päätimme suunnata yöelämää kohti. Mekko johon olin verhonnut suuren olemukseni edellis viikonloppuna ei mahtunutkaan enää päälleni. Kuinka voi viikossa kasvaa mekosta ulos kysympä vaan? Kun löysin jotain päälleni mahtuvaa kipitimme O'Connell'ssiin viettämään iltaa. Siellä tilasimme parhaan iltapala combon; Vohveliperinoita, katkarapuja ja jalopeno poppersseja. Kaikki tietysti uppopaistettuja! Minulla on ollut kova hinku vohveliperinoihin vaikka kuinka pitkään ja nyt vihdoin sain niitä. Kuolavana valui suupieliäni pitkin kun pistelin kyseistä herkkua suuhuni ahkeraan tahtiin. Kaisakin taisi saada pari, huolehdin silloin vain omasta mahastani joten en ole varma.. Kotimatkalla maha painoi yllättävän paljon.

O'Haras kevät 2011

Lauantaina kävimme shoppailemassa kirppiksillä ja parissa normi kaupassa. Löysimme molemmat takit. Omani meni juuri ja juuri kiinni nykyisen mahatissi muhkuroideni kera. Se on haalean violetti ja ehdottoman suloinen kevät-takki. Omistan oikeasti nyt kolme kevät-syksy takkia eli tälle ei ollut mitään järkevää selitystä paitsi se söpöys. Lisäksi ostin uutena Seppälän isojen tyttöjen osaston mekon perjantain ketutuksen saattelemana. Ainakin ensi viikonlopuksi on mekko joka menee päälle helkkari. Päivälle saimme seuraksemme Minden ja illalla Sarde liittyi tyttöjen hengaus porukkaamme. Vauva esitteli tytöille muljumistaan mahassani. Napakin uhkaa kovasti plumpsahtaan sijoiltaan.

Krankka kesä Liminka 2011

Tänään tutustuimme uuteen asuin alueeseeni Kaisan ja Jöpen kera. Ulkona oli uskomattoman ihanan aurinkoinen ilma ja plussakeli. Asfaltti pilkisteli sieltä täältä ja siellä missä ei niin meinasimme vetää komeat lipat koska kivetys oli imeytynyt jään sisään. Vietimme kävelyreissullami melkein pari tuntia mutta ei todellakaan tuntunut niin pitkälle ajalle. Kaunis ilma ja hyvä seura vie ajan mukanaan. Kuuroutuva koiranikin nautti uusista tuoksuista.

Nyt olemme miesteni kanssa kotona kolmestaan. Lätty on tulossa pian "käymään kylässä" eli yökylään. Emmepä ole tänä viikonloppuna nähneetkään mikä on kummaa. Ennen vietimme kaikki viikonloput yhdessä. Nyt taas meillä molemmilla ollut erikois suunnitelmia. Ja vaikuttaahan sekin varmasti asiaan että emme asu enää keskellä keskustaa. On kyllä kova ikävä niitä pohjoisessa asuvia siskojakin. Sallu tuli vasta ulkomaan reissulta josta en ole kuullut vielä mitään ja Hempe taas makaa kotona kuumeessa toivoen ettei tartuta lastaan.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Varautumista.

TheOatmeal.com


Mahassani mylläsi eilen hikka. Olipa harvinaisen typerän tuntuista. Samalla jotenkin söpöä. Toinen nikottelee hulluna ja meikä ihmettelee että osuuko mahani pöytään kun sieltä tulee hittiä että älä paina mua. Mutta sepä olikin hikka.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Yleis.

Ketun kelmi pitää jotain ruumiinosaansa oikean puolen kylkiluideni alla. Se ei tunnu mukavalta sitten ollenkaan. Pientä ahdistusta havaittavissa. Rintaliivien pois ottaminen auttaa hiukan muttei tarpeeksi. Muuten fyysisesti on oikein jees olotilat. Olen onnistunut syömään fiksummin. 2 lämmintä ateriaa päivässä, välipala, aamupala sekä iltapala. Pieniä annoksia. Tai siis ainakin pieniä verrattuna entisiin ruokatapoihini. Vike kehui minua alkuviikosta asiasta että syömiseni on ollut fiksua enkä ole alkanut ahnehtia herkkuja. Tuntui niin hyvältä että hän on huomannut panostukseni. Olisi kyllä ollut vaikea jättää huomioimatta kun varmaan joka päivä vinetän että on nälkä.. Hoh. Ruokailuhetkeni eivät ole enää niin nautinnollisia kuin ennen. Se on se yksi annos ja lisää ei oteta. Aterioiden välissä ei pistetä suuhun edes sitä omenaa tai porkkanaa. Vesilasillinen tai kaksi on ok. Sokeriarvoni ovat edelleen hiukan koholla.

Karmeinta ehkä oli sunnuntaina käydä kaupassa jossa komeasti seisoi Ben&Jerry's jäätelökaappi keskellä näkökenttääni. Nyt vaan ajattelen jäätelöä. Ajattelen myös sisälläni köllöttelevää sikiötä josta saattaa tulla jättiläinen jos lankean. Sillehän ne suurimmat ongelmat koituvat jos alan ääliöimään vaan siksi että satun rakastamana jäätelöä. Jäätelöööööö. Vetelen sitä kaksin käsin suoraan paketista kun vauvalle ei koidu enää haittaa syömisistäni.

Mutta eilen sorruin herkuttelemaan salaatilla ilman kastiketta tietysti. Söin melkein koko kulhollisen yksin. Sokeriarvot eivät nousseet (liikaa)!! :D

 8-9kg kevyempänä kuin nyt menossa pohjoiseen.
30.6.11

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

viikko 29

Täällä sitä vaan kasvetaan älytöntä tahtia. Onneksi sain tädiltä hänet vanhat liivinsä ja pikkusiskolta topin joka ei purista. Nyt jotenkin odotan kesää jotta voisi pukeutua mekkoon ilman sukkiksia ja kenkiä. Muuten pidän keväästä mutta lämpimästi pukeutuminen tuottaa pienoisia ongelmia suurentuneen kokoni vuoksi.

61.7kg

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Elämäni kyttääjänä

Varmasti kaikki tietävät ne naapurin mummelit jotka tulevat koputtelemaan oveen jos soittaa musiikkia hiukan liian kovalla tai sattuu käymään suihkussa juuri hiljaisuuden jälkeen. Muutamallakin kamullani tälläisistä naapurin kyttääjistä on tullut kunnon ongelma. Esimerkiksi eräs pohjoisen kaveri sai naapurin kyttääjä mummon kimppuunsa varmasti tasan siitä syystä että hän oli teinipoika joka sattui roudaamaan kämpilleen kaljaa (ei kavereiden kera tosin!). Tämä kamu sattui olemaan koukussa Counter Strike-nimiseen räiskintäpeliin. CS:n pelaajat tietävät että paras tapa ei ole huudattaa kaikkia sodan meteleitä kaijuttiminen kautta vaan on hyvä ostaa kunnon kuulokkeet varustettuina mikillä. Arvakaapa mitä. No se naapurin mummo kuulema kuuli karmeaa meteliä kaverini asunnosta vaikka tämä pelasi kuulokkeet korvillaan..

Toista kaveria taas vaani samanmoinen mummeli. Kuulema kaverini veti vessanpöntön liian isoon ääneen.. Tämä naapuri änki itsensä kaverini ovesta sisälle kerrankin ja syöksyi vessaan testaamaan itse pönttöä.. Voi hertsileijaa mitä meininkiä.

No niin. Nyt päästään sitten asiaan tästä omasta kyttäyshistoriastani. Minua eivät mummot ja muut vaivaa. Minä olen itse alkanut sellaiseksi! Tosin en kyttää naapureitani. Kyttään koiranulkoiluttajia uudella asuin seudullani. Tai siis "kyttään". Eilen satuin istumaan keittiössämme pikkusiskon kanssa teemuki kädessäni ja samalla katsellen pihalle jossa paistoi niin ihanasti aurinko. Pihallemme pyyhältää nainen ison mustan koiransa kanssa ja koirahan alkaa ulostaa kuten koirien pihalla kuuluukin. Meikä siinä heittää vähän läpällä että eikö tuokaan aijo korjata koiransa jätöksiä? Ja niimpä, läppäni osui oikeaan. Emäntä alkaa potkia lunta ulosteen päälle jo samalla kuin koira vielä pinnistää loppuja itsestään ulos. Siis kuinka törkeää koiraakin kohtaan! Olen ihmetellyt tänne kaupungin toiseen päähän muutettuani että miten tätä ulostetta on niin helkakrin paljon joka paikassa. Siihen oikeasti riittää vaikka yksi isompi koira joka käy sen 3-4 kertaa päivässä pihalla. Jo muutamassa viikossa tietty reitti on ulostereitti. Miksi tämä ärsyttää minua? Siksi tietty että porukka katselee sitten minua (joka korjaa koiransa ulosteet) ja koiraani pahalla että nuo varmasi ovat sotkeneet nämä seudut paskalla. Kaikki koiranomistajat saavat osansa koiravihasta siksi että jotkut eivät osaa korjata eläimensä jälkiä. Kyllä se lumi sulaa ja kohta ovat lehtien palstat täynnä kakka kriisejä. Kiitos tästä.

Niin ja kaikenlisäksi näin sen saman naisen ja koiran tänään työmatkallani. Jos koira olisi ulostanut sillä. samaisella pätkällä minkä kävelimme samaan suuntaan olisi tarjonnut ehdottomasti emännälle kakkapussia
"Ai jäikö sulla omat kotiin, ota tästä.:)"


Jöke edustaa onnettomalla ilmeellään..

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

28+4 Sievistelyä

Se on hienoa miten piristyy  ja näyttää ihan sievälle jos vähän jaksaa laittautua. Otin rankat meikkini esiin toissapäiväisen keikan lisäksi myös eiliseen käyttöön. Hyvällä ystävälläni Riffella oli nimittäin synttärikemut. Änkeydyin mustaan mekkoon josta pylly hiukan vilkkui mutta onneksi sukkahousut peittivät paljaan ihon. Villen mielestä raskaus vaatetyylini on kuviksenopettajamainen. Kuviksenope-tädit koettavat myös peittää suuret vatsansa isoilla vaatteilla, huiveilla ja kaavuilla. Tämä musta mekko oli kuulemma oikein hyvä valinta koska ei ollut kyseistä tyyliä. Eli tunsin itseni oikeasti nätiksi illalla. .. Aina siihen saakka kun lähdin kävelemään tuota 3-4kilsan matkaa vesisateen piiskatessa meikkini pitkin silmäkulmiani ja poskiani.

Ystävää oli tullut muistamaan suuri joukko. Itse vietin aikanai kuivatellen ja rupatellen keittiössä aikalailla vanhojen tuttujeni kanssa. Sielläkin sattui olemaan muutama kamuni jotka eivät tienneet raskaudestani. Eivätkä muuten edes huomanneet suurta vatsaani ennen kun sitä vähän osoitteli että tälläistä kuuluu meidän perheeseen.. :)

Isosiskoni Hempe lähetti minulle kuvan kummitytöstäni jossa hän kiipeilee nakupellenä ikkunalaudalla. Aikamoinen seikkailija tyttö. Sekin kelmi oppinut niin paljon uusia asioita pienessä ajassa. Ovat nuo lapset ihmeellisiä pikku Pokemoneja jotka kehittyvät ja kehittyvät aina vaan.

Oli kaikinpuolin mukava päivä ja ilta.

Aamuni alkaa yleensä tällä. Nosebleed.

Hienoja lukuja ym.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

28+3 PIKKUSISKON NETTITIKKU LOVE

Meille tuli viikonloppu vieraiksi muutama kamu joihin olen tutustunut intternetin ihmeellisessä maailmassa eräällä (alunperin) pelifoorumilla. Valaisin tilannettani heille facebookin välityksellä etteivät yllättyisi vallan täysin. "Olen vähän lihonut että ei kannta säikähtää.."

Illalla lompsimme Viken kanssa O'Connell'siin tsekkaamaan Polartonesin levynjulkkari keikkaa. Muut kamut menivät toiseen baariin (nukkuvat vielä en tiedä missä olivat paitsi Plevnan hyvät oluet varmaan kokivat).  Baarissa suurennut kokoni järkytti muutamaa kamua joilla ei tainnut olla aavistustakaan tästä neitseellisestä sikiämisestäni.


Sokeriarvoni seurailu ei ole oikeasti enää yhtään kivaa. Tuntuu että siitä pienestä pistohaavasta tulvii verta turhankin paljon ja liian pitkään. Eilen kauhukseni huomasin että olin lorauttanut pitkiä verinoroja paperinkeräyslaatikkoon töissä. Meidän siivoja mies raukka kun taisi huomata myös tuon ällöittävän löydön. Hupsista.

Tässä pari kuvaa muutostamme uudelta kodilta. Koko muutosta ei olisi tullut mitään ilman muuttoapu-ihmisiä. Kiitos siis edelleen teille kaikille että kipeyditte lihaksenne vuoksemme.




Meikä emäntä "tekee töitä".. Kaverit ja sukulaiset rahtasivat kaiken ja minä vaan komentelin.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

28+2 Ketutuksen aiheita

Suhteellisen syvältä että pitää edelleen mittailla noita sokeriarvoja. Sormenpäihini oikeasti koskee. Juuri laskeskelin että tarvitsen vielä 14 liuskaa ja niitä on ehkä justiinsa kuusi. Tänään on perjantai ja pääsen töistä neljältä. Toisinsanoen en ehdi mitenkään hakemaan liuskoja lisää. Kurkkuni on ollut kipuinen lähes koko mittailujen ajan (voiko näillä olla yhteys? reikiä sormissa, lika kulkeutuu näppiksista verenkiertooni=flunssa). Olen varsinkin aamuisin ihan super tukossa että kun niistän niin ensin saan veriryöpyn ja sitten vasta räät päälleni. Vanhasta asunnosta irroitettu pönttö-asiamme eteni siihen pisteeseen että sain neuvoteltua meille korvausta. Kuulema se tulee olemaan vain pieni korvaus ja korostetusti pieni. Kyselin asiaa jo eilen kuluttajavirastosta ja odotan vastausta mikä on heistä kohtuullista vuokralaisen ja vuokranantajankin kannalta. Siis ihan sillä ettei minulle pissittäisi silmään ja lyötäisi kahtakymppiä kouraan.

Onneksi tänään on perjantai ja vapaa viikonloppu töistä. Silti huomenna pitää herätä puoliseiskaksi syömään aamupala että ruokailurytmini pysyy tasaisena päivästä toiseen. Turhauttavaa. Kerrankin olisi aikaa nukkua vaikka kasiin. Ai niin! Ja meillä ei ole edelleenkään nettiä kotona.

Laitoin Villelle eilen aamulla tekstarin.
Tänään on muuten naistenpäivä. Ja minä olen nainen.
Sain onnitteluja naiseudestani. Olin tyytyväinen vaikka kerjäsin sitä itse.

Illalla tapasimme töidemme jälkeen baarissa tuttuun tapaamme visan äärellä ja hänellä oli iso kukkapaperiin kääritty asia mukanaan. Se oli minulle ja sieltä paljastui vaaleanpunainen orkidea. <3_____<3 Vasta eilen ihmettelin että mihin kaikki kukkani ovat kuolleet koska tyhjiä purkkeja oli niin paljon. Nyt tuli täytettä. Kovin sievää täytettä. Kiitos rakas ukkeli. <3


Lätty ikuisti. Nyaao. ^____^

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Viikko 28



Painoa en muistanut mitata aamulla. Vaaka olisi kuitenkin näyttänyt liikaa ja saanut minut kyynelehtimään. Sokerien mittaus jatkuu vielä ainakin kuudella päivällä. Vain kolme arvoa heittelehti miten sattuu mutta näköjään se riitti. Uusi neuvola tulee olemaan niin kaukana kodista..

Meidän vanhasta asunnosta oli sitten irroitettu pönttö ilman että tieto siitä oli kulkeutunut meille! WTF?! Vaikka emme siinä enää asukkaan niin olemme maksaneet asunnosta täyden vuokran vielä tältä kuulta. Ei näin kuulu toimia. Soittelin äsken vähän ja mailitsin vielä vähän lisää. Kyllähän tästä vuokraa pitäisi meille maksaa takaisin.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Uusien asioiden koettamista

Tampeella on niin hyvät liikenneyhteydet ettei ole mitään järkeä hommata omaa autoa. Luotankin bussiin ja niiden kuskeihin, meidän omiin Jameseihimme. Paitsi tietty pakkas-säällä ja yksinäisillä pysäkeillä. Muutettuani jouduin muuttamaan pysäkkiä jolta jatkan matkaani aina töihin saakka. Se ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin ajattelin. Ilman nettiä on aika hankala tarkistaa yhtään mitään pysäkkejä tai lähtöaikoja. Onneksi rakas pikkusisareni Lätty omistaa puhelimessaan netin ja tsekkasi minulle aamuvuoron busseista pari aikaa joilla selviän töihin. Normaalitilanteessa olisin käynyt tutustumassa bussipysäkkiini jo ennen aamuntöihin lähtöä mutta nyt olinkin niin poikki väsynyt etten kyennyt.. Aamulla juoksin puolet matkaan pysäkille ja toivoin sen olevan suunnilleen siellä missä muistelin. Olihan se joten ehdin! Töistä kotiinpäin olin hurjalla tuulella ja päätin koettaa jättäisikö bussi minut edes hiukan lähemmäs kotia jos jäisinkin pois vasta seuraavalla pysäkillä.. Ja sehän toimi!

Tänään aijon myös koettaa jotain hurjaa normi toiminta tavoistani poikkeavaa. Otan toisen bussin kuin eilen ja koetan onneani! Saa nähdä mistä tienvarresta löydän itseni..

maanantai 5. maaliskuuta 2012

27+5 Muuttostressiä ym.

Anteeksi poissaolevaisuuteni kaikille kaipaaville. Netin uupuminen kotoa ja muutto ovat syynä tähän. Huomenna luultavasti saadaan kotiin intternetti jee. Lisäksi minua vaivaa kammoittava stressi, väsymys ja kurkkukipu. Lämpöä ei ole joten veikkaan että flunssainen olotilani johtuu tasan stressaamisesta.

Sain vuokrattua meille muuttoautoksi pakettiauton vasta perjantaina josta olin stressannut. Mutta saimme sen yhden päivän varoituksella! Omaa tuuriani mukaillen siitä autosta napsahti kahva irti. Siis se muoviosa vaan jäi käteen kiinni kun ovea oltiin sulkemassa. Tietysti soitin pakettiauton omistajalle tapahtuneesta, hän ei vaikuttanut yllättyneelle. Hän laittoi minulle vasta mailia ja lupasi että maksettavaa rikkoontuneesta kahvasta ei tule. Se oli ilmeisesti repsottanut jo aijemmin. Huh. Mutta aivan mieletöntä kuinka helposti saimme auton vuokrattua, haettua ja palautettua. Tästä kiittäminen omaa äippääni. Vaikka aina skitsoilen äidilleni niin hän on silti erityisen rakas ja pelastaa minut aina pulasta. Kuten nytkin pakettiauton ajamiselta.

Itse muuttaminen oli mukavaa omalta osaltani. En kantanut oikeastaan mitään koska raskaana ollessa ei saa tehdä ylimääräisiä ponnistuksia joita tulee juuri kantaessa. Mahani oli koko viikonlopun aivan kivikova supisteluista ja vauvaa varmana otti päähän ahtaus. Meille tuli todella paljon ystäviä ja sukulaisia, kumminkin puolin, muuttoavuksi joista olen niin onnellinen. Kiitos. Ja kiitos myös kaikille heille jotka tarjosivat apuaan. Emme olisi Viken kanssa selviydytty mitenkään kahdestaan. Enhän minä pystynyt enää edes pakkaamaan kunnolla tavaroitani koska kokoajan tuntui ikävää painetta vatsassa ja keho veti sänkyyn makaamaan jo kello 18.

Uusi asunto on ihana. Kaikilla seinillä on yksi ikkuna joten valoa oikein tulvii asuntoon. Keittiöstä pidän erityisesti koska se on tupakeittiö-mallinen josta pystyy helposti seurustelemaan vaikka olohuoneen puolella olevien kamujen kanssa. Teki mieli oikein alkaa tiskaamaan kun siellä oli niin ihanaa ja valoisaa. :D Ja vihaan siis tiskaamista melkein enemmän kuin lattioiden luuttuamista. Tilaa on vähän mutta eiköhän me jotain vielä keksitä. Ystävät, Lätty ja sisustus-suunnittelija tätini auttoivat huonekalujen paikkojen keksimisessä. Esimerkiksi Villen hyvä ystävä Juuso oli ihan mielissään kun sai keksiä Viken työpisteelle paikan. Minutkin yllätti se kuinka miehetkin tosiaan voivat tykätä sisustamisesta. Ville on joskus sanonut että ihan sama vaikka meillä olisi pinkit verhot.

Koira on ollut hyvin ressukkana ja juossut perässäni minne ikinä olen mennytkin. Kummallistahan se on kun tutut tavarat ja tuoksut ovat väärässä paikassa. Launtaina muuttourakan jälkeen koira uskaltautui vihdoin hypätä sänkyyn ja kömpi tyynyjen sekaan lepäämään. Se rassukka. Eilen koiruus käyttäytyi jo melko normaalisti lukuunottamatta kokoaikaista seuraamistaan. Hyviä uusia tuoksuja ja paljon uusia koiria tässä lähettyvillämme joten eiköhän Jepekin rakastu uuteen kotiinsa. :)

Ai niin! Tuo keikka jonne olisin halunnut niin mennä oli kuulema niin hyvä. Arvata saattaa että harmittaa. NO HITTO HARMITTAA HELKKARISTI!!1 Siellä hipserihiki lennellyt ja meikä vaan möllötti kotona sängyssä stressaamassa muutosta. Kiva oli lukea facebookista päivityksiä joissa kehuttiin kyseistä keikkaa maasta taivaaseen enkä minä päässyt. :,,((

Sokerien seuranta on mennyt ok. Välillä vähän korkemapaa ja välillä todella alhaista (ilmeisesti hyvä?). Huomenna pitääkin ilmoittaa tulokset. Veikkaan että joudun seuraamaan vielä seuraavan viikon juuri noiden parin ylimenevän takia. Maybe, maybe not.