sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Paistaa se aurinko tännekkin

Tässä on ollut kaiken näköistä kuluneen viikon aikana. Vasta olin ihan maassa yksinäisyyteni vuoksi mutta sitten otin ja tein asialle jotain. Lähdin kotoa pois. Tuli käytyä MLL:n laivapuiston perhetalossa vauvakerhossa (pikaisesti mutta silti), Vauvakinossa, kaupoilla, Ikeassa, baareissa tyttöporukalla(!!1) ja mitä lie vielä sellaista extraa mitä ei ole tullut puuhattua yleensä tai aikoihin.

Vauvakino oli mielettömän mukava kokemus. Nihkeilin hieman sinne lähtemisen suhteen koska pelkäsin Ketaleen ulvovan tylsistymistään koko ajan. Pelkoni oli turha, muidenkin vauvat mesosivat. Kun yksi lopetti niin toinen aloitti. En ole ikinä nähnyt yhtä paljon vauvoja kuin kyseisessä leffateatterissa. Seurakin oli parhainta mahdollista toisen äiti kamun ja hänen pienen tyttärensä kanssa. Kiitos! :) 




Saa nähdä jaksaako sitä ensiviikollekkin järkätä ohjelmaa vai vaipuuko sitä synkkyyteen sohvanpohjalle ja lattialle leikittämään tuota pientä ronttia.

Häntähän ei voi jättää minnekkään yksin koska pyörii niin mahdottomasti. Lääkäri huomasi tytön ruumiinrakenteesta hänen aktiivisen liikkuvuutensa vaikka Kettu ei kerennyt edes näyttämään mitään pöydältä alas vierimisiä neuvolassa..

perjantai 28. syyskuuta 2012

Ikävä ongelma

Viimeaikoina iltalehtien otsikoissa on pyörinyt kasvava lude-ongelma. Tietty niitä pieniä ötököitä alkaa ajattelemaan joten joka paikka tuntuu kutisevan. Ainakin itselläni selkä sekä tissivako. Aina kun alan raaputtamaan itseäni huomaan että irtohiuksenihan ne vaan siinä ihoani kutittelivat. Miten niitä saattaa olla kokoajan joka paikassa?

Päätin testata onko tässä nyt jotain kummaa mukana. Kieräytin kämmeneni todella kevyesti hiusteni läpi jonka seurauksena tuppo hiuksia oli kädessäni. Siis en todellakaan nykinyt yhtään hiuksistani. Silti hiuksia jää käteeni tupottain. Huomasin päässäni myös kaksi kohtaa joista iho paistaa läpi. Olen kaljuuntumassa. :,,I Googlasin ikävän ongelmani ja fiksuimman vastauksen sain imetystukilistan sivuilta. Kaksplussallakin asiasta on käyty kovaa voivottelua jo vuosia sitten. Asia selitetään hormoneilla. Eli kuten arvata saattaa, tämäkin on aivan normaalia. Kerrankin konkreettinen asia johon omatkin äitihormonini heittäytyivät uskomattoman valvomistaidon lisäksi.

Nyt loppui pompula fiilistelyt vaikka hiukseni yltävät melkein kunnolla kiinni (toistaiseksi).

Mites muut synnyttäneet emännät? Vaivaako hiustenlähtö teitäkin?

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

4kk neuvola

Pikku Ketun roikale kasvaa hienosti. Terkkarin mukaan normikäyrillä. Noista käyristähän en itse tiedä mitään mutta hyvä että on normaalia kasvua. Silmä rähmii edelleen ja aina nukkuessa muurautuu umpeen. Lääkäri sanoi sen olevan normaalia. Nenä on edelleen tukkoinen mutta sillekkään ei voi oikein muuta tehdä kuin jatkaa suolaliuos tippojen tiputtelua sieraimeen. Pahimmassa tapauksessa kyynelkanava pitää aukoa isommaksi nukutuksessa.. Mutta ei tässä mitään hätää vielä aikoihin koska tämähän on normaalia aina ensimmäisen vuoden tapaan.

Normaliusmaximus tähän neuvolakäyntiin taas yes indeed.



4kk 4pv
paino: 6050g - pituus:  65cm - pään ymp. : 41,2cm

...

3kk 5pv
paino: 5570 - pituus: 63,5 - pään ymp. : 40cm
(Nämäkin viimeksi unohtuneet tiedot saatiin nyt neuvolakortin arkistoon)

Olen ällöittävän hikinen ja haisen pahalle. Kohta pitäisi alkaa lähtemään muskariin nostelemaan tuota vauvapunttiani ja ilmeisimmin pökerryttämään muut äidit hajullani jos en ennätä suihkuun. Näin siinä käy kun meinaa myöhästyä neuvolasta. Morjens!

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Tunnustus




1. Kiitä linkin kera blokkaajaa, jolta sait tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle suosikkiblogillesi ja kerro heille siitä.
3. Kopioi tunnustuksen Post it -kuva ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempiblokkaajasi jakavat sen eteenpäin.

Jeah sain Pikku Pelihyllyn mewtung:lta tunnustuksen että hän tykkää. Mii laikey.

En yhtään ole pysynyt kärryillä kenellä kaikilla tämä on nyt kiertänyt (ei tarvi jakaa etiäpäin sitten enää, saattee vaan tietää että tykkään) mutta jaan seuraaville:


Meikä tykkää teijän blogeista (ja teistä). Olkaapa hyvä!

Vaippavuoron peikko supermutsi (vaikka sinuu ei oo näkynyt aikoihin)

torstai 20. syyskuuta 2012

Keinutaan





Kävimme kirjastossa lukemassa uusimman Vauva-lehden jossa oli EloA Hetkessä H:n juttuja. Vähänkö siistiä että kahdessa vauvalehdessä on nyt tuttujen bloggareiden ajatuksia. :) Jee! Sen jälkeen käytiin Sorsapuistossa tutkimassa kauniin värisiä puita. Meikän onneksi (tai epäonneksi?) leikkipuistossa ei ollut ketään joten Ketun kanssa valtasimme tuon hassun hämähäkkikeinun. Naureskeli suu auki ilman ääntä menemään auringon välillä häiriten näkyvyyttä.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Randomnez part.?!1


Nukahti sitten kesken tissuttelun hauskasti saaden itselleen hännän. Ketun viltti on ystäväni Anskun tekemä ja tykkään siitä ihan mielettömästi. En raaskinut ensiksi antaa Ketukan edes möyriä siinä jottei se menisi kuolan ja puklun takia likaiseksi. Toisaalta kun miettii kaikkia ihania juttuja joita olen joskus ostellut itselleni enkä ole sitten raaskinut käyttää jostain yhtä tyhmästä syystä (ettei se kulu!) niin ovat sitten vaan jääneet käyttämättä ikuisiksi ajoiksi. Otetaan vaikka esimerkiksi Nintendo DS:n kosketysnäyttö jota en raaskinut käyttää. Tai vaikka jotain super söpöjä tarroja jotka ovat nyt jo kuivattaneet liimapintansa piloille eli irronneet myyntialustoistaan. Typerää. :D



Vaikka tässä onkin tullut elettyä jonkinasteisessa symbioosissa tuon pienen kanssa niin silti olen ollut yksinäisempi kuin koskaan ennen. *Säääd face.*


3kk+3vko+6pv

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Moro moro osta poro

.. Osta kax tulee halvemmaks. Sanailua jota harrastamme isosiskoni Hempen kanssa puhelimitse. Tyhmää mutta toistuvaa. Saan vieraita pohjoisesta alkuviikosta. Ainakin näin on luvattu! :)

Menossa "eväitä vanhemmuuteen" tapaamiseen sateesta huolimatta.

Tänne meille kuuluukin vaikka mitä ja samalla ei oikeastaan mitään. Perus hyvää siis. Kettu on nukkunut jopa kahtena yönä (ei peräkkäisinä) niin että olen joutunut syöttämään vain kaksi tai kolme kertaa yössä. Jea! Meitä on on täällä ollut ihastuttamassa ja Vikeä välillä vihastuttamassa, ystäväni koira. Saapahan Ketale vastustuskykyä niin eläinpölyyn kuin kaiken näköiseen mitä ulkoa koiran tassuihin ikinä tarttuukaan. Noista kahdesta on tullut kamut. Koira saattaa maata leikkikehän vieressä ja ottaa itseensä Ketun potkuja vaikka kuinka. Välillä koira komentaa ottaen vauvan jalan suuhunsa. Ei hän vauvaa pure vaan ainoastaan pitää jalkaa suussaan. Huvittavan näköistä.

Sohvanreunan valtaaja.

Vauvamuskarissa oli viimeviikolla jo Ketustakin kivempaa. Ainakaan hän ei itkeskellyt enää yhtään. Tuijotteli jälleen muita vauvoja. Se taitaakin olla muskarin paras psuus myös minusta. Vauvojen tuijottelu. Saatetaan aloittaa MLL:n järjestämä tanssitan vauvaa systeemi. Ehkä, ehkä ei. Jotain olisi kiva puuhailla. Alkaa masentamaan lojua vaan yksinään päivät pitkät. Onneksi nyt on tuo koira että en voi jämähtää kotiin syömään yksinäisyyttäni täytenäisemmäksi. Olenhan minä tavannut ihania kamujanikin. Eilen käytiin Cafe Europassa Ketun kanssa tapaamassa vanhaa koulukaveriani joka oli tässä kuluneen kuudenvuoden aikana tehnyt ja nähnyt vaikka mitä. Tietty onhan tässä "yksinäisyydessä" juuri se että omat kamuni ovat töissä/koulussa juuri silloin kun minulla ja Ketulla olisi eniten energiaa telmiä.

Jaanan & Ketun kanssa herkuttelemassa. Mielettömän hyvä päivä.


torstai 13. syyskuuta 2012

Blogiäidit ruokkii



Henna Hay haastoi.

Punaisen ristin perinteinen Operaatio Nälkäpäivä järjestetään jälleen 13.-15.9.2012. Nälkäpäivä on SPR:n suurin vuosittainen keräys, jonka avulla kerätään varoja Punaisen ristin katastrofirahastoon. Varoilla autetaan sekä Suomessa että ulkomailla niitä, joilla on suurin hätä. Varoista vähintään 85 % käytetään suoraan avustuskohteen hyväksi. Lisää voit lukea Nälkäpäivän verkkosivuilta
Sinut on haastettu mukaan kantamaan kortesi kekoon! Auttaminen on mahdollista ilman, että sinun tarvitsee edes nostaa takapuoltasi tietokonetuolilta.

Voit osallistua Blogiäidit ruokkii -haasteeseen sinulle sopiva!lla tavalla. Osallistuminen on luonnollisesti täysin vapaaehtoista.

1. Lahjoita
Tee omavalintainen lahjoituksesi Blogiäidit ruokkii -keräyslippaaseen tästä linkistä: http://www.lahjoituslipas.fi/nalkapaiva/blogiaiditruokkii/lahjoita/.Virtuaalinen keräyslipas on SPR:n palvelu, jonka kautta lahjoitukset menevät turvallisesti suoraan SPR:n tilille. Tavoitteenamme on kerätä yhteensä 500€ lahjoitus Nälkäpäiväkeräykseen.

2. Haasta
Kerro Blogiäidit ruokkii -haasteesta blogissasi ja haasta mukaan 3-5 äitibloggaajaa. Linkitä haasteeseen nämä ohjeet ja www-osoite virtuaalisen keräyslippaan sivuille. Jos blogillasi on Facebook-sivut, voit kertoa haasteesta myös siellä.

Blogiäidit ruokkii -keräyksen takaa löytyy kaksi äitibloggaria, Kepulaisen äiti Äidinmaitoa -blogista ja Suski  Piiri pieni pyörii-blogista. Heiltä saat tarvittaessa lisätietoa keräyksestä. Blogeissa raportoidaan myös keräyksen etenemisestä.



Haastan kaikki lukijat jotka eivät vielä ole tähän haasteeseen tarttuneet. Jepsis. Tänään piipahdettiin kaupungilla jota koristi punaliivilliset tyypit lippaineen.

Sori taas että olen /away. Minulla on ystäväni koira viikon hoidossa ja olemme viettäneet paljon aikaa ulkona touhuten. Ketale on myös ronttimaisesti unohtanut kuinka nukutaan päikkäreitä joten.. Nyt äheltää sylissäni ja jos osaisi kirota niin kiroaisi minut leikkimään nyt heti. C u! <3

lauantai 8. syyskuuta 2012

Oma syvä napa

Hilary 3kk synnytyksestä eli sama ku meikä
No niin. Tässä postauksessa puhun sitten aremmasta aiheesta eli kropastani ja kuinka se on muuttunut. Koetan vetää täysin "läskiksi" omat uudet muotoni mutta auta armias jos joku muu niistä huomauttaa. Olen vetänyt sellaisia kilareita äidilleni että ei monikaan minua tunteva uskoisi. Olenhan meinaan suhteellisen leppoisa tyyppi.

Raskauskiloja minulle kertyi sellaiset 9-11kg riippuen lasketaanko ensimmäisestä neuvolakäynnistä vaiko reilusti ennen sitä kun tiesin olevani raskaana. Painoni on jojoillut viimeisten 4-vuoden aikana meinaan 53-55kilon välissä riippuen päivästä. En ole ollut sitten teini-ikäni enää laiha vaan tälläinen naisekkaat muodot omaava emäntä. Välillä paksuilla poskilla ja välillä taas ilman.

Uusi muotoni on löysän pehmeä kroppa. Silti olen heikko ihmisluonto ja sorrun aina (lähes joka toinen päivä) suklaaseen. Sallin itselleni liiankin makean elämän. Ruokahaluni on ollut aina suhteettoman hyvä. Annoskokoni ovat raskausdiabeteksen jälkeen palanneet tavallisiin uomiinsa eli saatan syödä kolmekin isoa annosta kerralla. En säästele sitten missään. Sukulaisilla oli vaikea koettaa syödä oikein koska aina oli ruoan päälle jäätelöä, pullaa tai suklaata. Toiset ottivat kohteliaasti vain sen yhden palan. Minä söin sitten kaiken lopun koska eihän sovi jättää pakastimeen mitään puolikasta jäätelöpakettia.. Olen myös se roskis joka tyhjentää muiden lautasten jämät (jos ruoka on hyvää). Oikein odotan sitä hetkeä kun muut lopettavat syömisen ja voin kysyä "Saanko syyä nuo loput?".

Eli minulla ei ole mitään mahdollisuuksiakaan muuttua pienemmäksi. Tai oikeastaan mahdollisuuteni stoppaavat liikunnan puutteeseen. Sillä voisin saada löysät tiukemmiksi. Tankoilua en uskalla vieläkään aloittaa peläten vatsalihasteni lukkiutuvan mahansivustoille. Sohvalta nouseminen aiheuttaa edelleen vaikeuksia joten en mitenkään usko lihasteni olevan oikeilla paikoilla. Uimisen tosin aijon aloittaa heti kun inspiroidun tarpeeksi painuakseni altaaseen hankkimaan tissitulehduksen. Vihaan edelleen kävelyä ylikaiken mutta Ketun kanssa sitä on pakko tehdä. Neuvolaankin on hurja kilsan matka. Nyt kamuset kannustakaa minuu pylly pienemmäksi kävellen ja käskekää mut mukaanne lenkille. Vaunuista/kantorepusta saan lisäksi vielä vähän enempi painoa mukaan. Yksin kävelyretket ovat kurjia. Pitää varmaan alkaa tutustumaan kunnolla Tampereen muihin äitiyslomailijoihin kun omat tutut kamut viettävät aamupäivänsä koulussa ja töissä.

Jessica synnytti tapaani toukokuussa ja
omaa  nyt jättiläismäiset rinnat.

Kun oma kroppa ällöttää niin miksi ei kykene tekemään sille mitään? Ankara totuushan on se että minua ei ällötä tarpeeksi.


Kuvat: Spash News, Getty Images, Twitter

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Perus höpötystä

Sehän on vämppyyri Spike Sorsapuistossa keskellä päivää!! <3_____<3


Kolme kulunutta yötä ovat olleet yhtä tuskaa minulle. Ketale on päättänyt vaan möyriä, itkeskellä ja muuten vaan häirinnyt minua. Voi arvata että tämä emäntä on hiukan poikki. Oon nyt pitänyt puhelintakin äänettömällä jos vaikka nukahtaisin päikkäreille mutta ei ole onnistunut. Mikä siinä on että en osaa nukkua päivällä? Varmaan koko vauvan olemassa olon aikana olen nukkunut kuudet päikkärit. Niistäkin kahdet kipeänä. Onko muilla samankaltaisia ongelmia? Viertaistukee hei.

Eilen käytiin Ketun kanssa taas samanikäisiä vauvoja morjestamassa ja minä tietty niitä vauvojen äippiä vauvojen lomassa. Tuntui että kehitystä oli tapahtunut hurjasti viimekerrasta. Nyt vauvat tuntuivat oikeasti ottavan kontaktia muihin. Nauroivat (tai siis hymyilivät ennemminkin) toisilleen. Ihania pieniä. <3

Iiks me mennään tänään muskariin! Pikkusenko jännittää. Jännitän myös sitä pysyvätkö uudet pöksyni jalassa.

En omista harmikseni kuvia itsestäni alle 1-vuotiaana jotta voisin totuttaa Henna Hayn ehdottaman postauksen. Pakko käydä napsimassa äidin hienosti lajitelluista kansioista muutama kuva "lainaan". En kuitenkaan muista palauttaa ja vasta uudelleen järjestetyt kansiot ovat kohta taas kuvien mentäviä aukkoja täynnä.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Oppimista




3kk ikäinen Kettu osaa uusia juttuja
Kierähtää selältä vatsalleen.
Myös vatsalta selälleen muutaman kerran (vahingossa).
Käyttää vatsalihaksiaan uskomattomalla tavalla nostaen käden, pään ja jalat ylös maaten selällään. Jos itse kykenisin tuollaiseen en näyttäisi tältä.
Päästellä ilonkiljahduksia kun on hauskaa.
Löytää kätensä ja joskus  hän huomaa myös jalkansa.
Ottaa kiinni tavaroista ja esimerkiksi heiluttelee leikkikehän leluja nyrkeillään.
Kannatella päätään niin ettei meidän tarvitse varoa sitä kuin häntä nostettaessa/laskettaessa.
Nauttii muiden pienten lasten seurasta.
Juttelee omalla tavallaan välillä hyvinkin paljon.


Paino n.5.5 kg pituudesta ei mtn tietoa. Terkkari unohti kirjoittaa ne korttiin Villen käydessä neuvolassa vauvan kanssa kaksin. Nyt mies nukkuu, vauva leikkii takanani leikkikehässä ystäväni koira häntä vahtien. Ehkä hiukan aamupalaa? Joo kelpais jos tuo nyt vielä hetken viihtyy pehmokettujensa kanssa kehässä.