viikko 18 eli puolivälissä mennään

Vilustuin sitten oikeasti maanantaina Palleron junaan saattelu reissulla. Helkkari kanssani. Miksi en voi tajuta pukeutua JOULUKUUSSA toppatakkiin vaan pitää vetäistä myrskyn takai päälleni hupparin lisäksi vain sadetakki.. Eikä edes housuja vain ohuehkot sukkahousut. Eli pyllykin kivasti vilkkui kylmyydelle. Idiotismia! Eilen olo oli hyvin kuumeinen mutta ei mittari näyttänyt edes normialämpööni asti. Siis jos ei ole kuumetta niin en näe mitänä syytä jäädä kotia lorvimaan. Ja alilämpöähän ei oikeasti ole olemassa. Nyt kurkkukivun tililalta on vain hyvin tukkoinen ja kuuma pää. Onneksi enää huominen aamu töitä ja sitten VAPAUS!

Miehestä ei ole kuulunut aikoihin. :< Laitoin hänelle huolestuneen tekstarin ja odotan vastausta kahdeksaan mennessä. Jenkkilöissä voi kello olla silloin kymmenen. Tai oikeastaan en tiedä koska hehän ovat voineet ajaa jo uusille aika-alueille? Minulla ei ole tällä hetkellä yhtään ideaa missä he ovat. Las Vegasista tosiaan kuulin viimeksi ja siitäkin pari päivää aikaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan he ovat ilmeisesti käyneet Grand Canyonilla, Arizonassa ja Phoenixissa. Tai sitten he ovat nyt Phoenixissa, Tucsonissa tai jopa El Pasossa? En tiedä yhtään ja se ahdistuttaa pientä tukkoista päätäni. Tai suurta koska se tuntuu juuri nyt hyvin suurelta.

Eilen Ellu-tätini saapui Tampereelle Lätyn kanssa ja vietimme illan lojuen ja syöden. Lätty taas oli töissä. Hoho. Yöksi kömmin Lätyn viereen koska Ellukin jäi sinne. Huomisen työpäivän jälkeen haluaisin käydä hakemassa alennuksista jonkun puristamattoman tunikan ja siistimmät kalsarit. Äippämalliston S-sukkikset puristavat ikävästi mahaa ja ystävältäni saamat raskauspöksyt ovat muuten jees aina siihen asti että haluan viettää aikaa istualteni. Jotenkin mahaa painaa. Ja minähän en pidä epämukavasta jonka vuoksi olen nytpin pukeutunut töihin kunnon seksintappo kalsareihin ja suurtakin suurempaan paitaan. Go go Lisa Love sexy and I know it.

17+6

Voi eiii. Kurkkasin eilen poikkiksen kavereiden matkablogia Jonnet Jenkeissä  ja kauhukseni huomasin että heillä on vielä ihan sikana matkaa jäljellä. Pojat aloittivat San Franciskosta ja menossa aina Floridaan asti. Heillä on ajettavaa vielä varmasti yli 40 000 kilometrin verran. O____O En uskalla edes ajatella sitä kuinka jalat puutuvat ja pylly kipeytyy.

Oli kyllä mielettömän mukava viikonloppu miehen nuorempien veljien seurassa. Pallero on kyllä minua parisen vuotta vanhempi mutta jotenkin kiva sanoa häntä silti miehen pikkuveljeksi. Äitikin kävi rutistamassa poikia perjantaina tekosyyllä "Mehän ollaan oikeastaan sukulaisia." Hih. Toisen ihmiset tekevät jouluruuat valmiiksi jo hyvissä ajoin. Meillä taas meni sillälailla että aloitin riisipuuron keittämisen piirakoille perjantai iltana samalla tehden makaroonilaatikkoa. Leivoimme poikien kanssa karjalanpiirakoita pari satsia, lauantaina sekä perjantaina. Ahneuksissamme unohdimme munavoin. Laatikoita saimme poikien äidiltä ja minä pyöräytin lauantaina karjalanpaistin joka olikin hyvää! Siis pakkohan sen oli olla kun Joensuun pojatkin kehaisivat: ensi kerralla enemmi suolaa. Nukuin paljon ja pojat pelasivat nettipeliä. Juttelimme ja olimme vaan. Se on sitä ihanan leppoisaa aikaa josta pidän ystävissä ja perheessä eniten. ei tarvitse kokoaikaa tehdä jotain heidän kanssaan vaan riittää että olemme samassa tilassa.

Lätty tulee tänään Limingan ja Kemin joulunvietosta takaisin Tampereelle, suoraan töihin. Soitin hälle aamummalla ja tiet ovat kuulemma jäisiä. Ei tuule paljoa onneksi. Tässä Tampereen vieressä Lempäälässä ainakin oli eräältä työkaverilta mennyt sähköt kokonaan eivätkä sähkömies tyypit osanneet sanoa korjataanko sähköt huomenna vai millloin.. Pakastin sulaa, asunto on jääkylmä. Huh. Onneksi asun kaupungissa kerrostalossa jossa on varmasti paremmat maadoitukset kuin maalla. Lisäksi kerrostalossa asuu niin paljon enemmän ihmisiä kuin omakotitaloissa joten ne luokiteltaisiin luultavimmmin kiireellisiksi tapauksiksi. Tsemppiä kaikille joilla sähköt eivät pelitä. Perseestähän se on.

Tänä aamuna tunsin itseni pitkästä aikaa kauniiksi. Tai ennemminkin perus söpöksi. En tuominnut peilin edessä itseäni lainkaan hirviöksi kuten jo pari kuukautta olen tehnyt. Stressitön viikonloppu poikien seurassa teki terää! :)

Vauva ei ole näyttäytynyt muuten kuin eilen ja tänään väsymyksenä, kipuiluna sekä huonona olona. Alkaisi vähän möyriä että tuntisin edes jotain pientä. Pahoja viiltäviä kipuja on välillä tuntunut alavatsan sivuissa. vau.fi.ssa luki että tähän aikaan nivusissa voi tuntua ikävää kipua mutta en minä nyt tuota mahansivua ihan nivusiksi väittäisi. Perjantaina neuvola jossa pitää kysyä:
1. HAMMASHUOLLOSTA! 
2. Kutinasta
(Jep, en ole vieläkään varannut sitä omalääkäri aikaa. Josko ottaisivat verikokeet neuvolassa?)

17+4

Niin siis ukkelin viimeisiä sanoja Suomessa minulle taisivat olla "Elä polta koko taloa."

Onneksi vessassa maleksimani ajan aikana poikkiksen veli Pallero sattui olemaan keittiössä kun palohälytin alkoi huutaa. Pitkän hiuskana miehenä hän sai hälyttimen nopsasti irti katosta samalla kun itse vetelin housuja vasta takaisin jalkaani. Osben (tuossa takana) pelaaminen ei keskeytynyt. :,D

Mukava joulu viikonloppu ollut noiden kahden veljeksen kanssa. <3

Kutina iski taas 17+2

Jepsista. Eli se ärsyttävä pohkeiden ja käsien kutina on iskenyt minuun salakavalasti jälleen. Pakko kai se on varailla omalääkäriltä aikaa. Voisivat ainakin ottaa ne maksatestit. Mitä nyt asiaa googlailin niin tämä voi olla myös raskausihottuma. Kortisooni on auttanut muita, itse en uskalla käyttää edes vähääkään. Sitten vasta jos olo käy täysin sietämättömäksi. Olen pärjännyt ilman särkylääkkeitäkin! Itseasiassa nyt kun kirjoitin sen tähän tajusin että aijemmin kun kutisi oli samalla myös kova päänsärky. Nyt päänsärky palasi about samoihin aikoihi nkuin kutinakin. Niillä taitaa olla jokin yhteys keskenään. Soitan ihan varmasti tiistaina lääkärille ja varaan ajan. Ensi perjantaina onkin neuvola joskos saisin omalääkäriajan jopa samalle päivälle.. Sitten suuntaankin pohjoiseen sukuloimaan ja tappelemaan siitä kenen luona nukun minkäkin yön. :D Päätin tänään jo meidän uv menumme. Siihen kuuluu sipsiä, karkkia ja pizzaa.

Mies oli Los Angelesissa viimeksi kun sain häneltä viestiä. Siellä jää pojilta perunalaatikot, karjalanpaistit ja karjalanpiirakat syömättä. Tervetuloo uppopaistetut ranskikset ja rasvainen pekoni joulu!

Posti toi muuten eilen joululahjukseni mieheltä. Pokemon Black!! On muuten super törpän näköisiä uusia Pokeja tuossa. Tai ainahan se siltä tuntuu kun aloittaa uuden Pokemonin. "Nää on ihan rumia/tyhmiä eikä yhtään niin hienoja kun ensimmäiset Poksut." Silti noihin uusiinkiin aina vaan yllättävästi kiintyy.

ds.ign.com

Karrrmaiseva yö.

Töissä oli eilen erikoispäivä koska yksi työntekijä oli saikulla minä taas en voinut tulla aamuun kampaamo aikani takia. No nyt on uusi tukka ja työtkin tuli tehtyä ennätysvauhtia. Kotona laitoin ruuaksi itselleni (ja vähän koiralle) lasagnea niist puoliksi valmis peketeista joihin pitää lisätä vain vesi ja lihat. Pirkan vastaava ei muuten ole yhtä maukasta kuin Knorrin. Samalla siivoilin kämppää ja nyt täällä mahtuu jopa kävelemään kaatumatta. Paitsi tietty tuossa eteisessä minne olen kasannut kaikkea.. Kengät kasoittain, imuri lojuu siellä, tanko, laukut lattialla.. Eivätköhän viikonloppu vieraani mahdu tänne kuitenkin. Niillä pojilla on pitkät jalat. Voivat harppoa esteideni yli.


Väsähdin ja nukahdin melkein heti ysin jälkeen katsomalla Bridezillaa. Ihan loistokas sarja jossa on sekopää morsiamia. Ymmärrän että hääpäivän kuuluu olla täydellinen mutta että kaataa hulluna ikäviä syytöksiä ja haukkuja kaasojen, perheen, ystävien ja tulevan miehen niskaan.. Hyvä tulevaisuus tulossa! Heräsin neljän maissa kammoittavaan vatsakipuun. Säikähdin varsinkin yhtä jatkuvaa pistosta munasarjojen kohdalla. Koetin vaihtaa asentoa montakertaa ja tukea itseäni tyynyillä. Ei mitään vaikutusta kipuun. Sitten testasin yhtä asiaa mikä auttaa monesti jos mahaan sattuu. Köpöttelin pimeydessä vessaan pissalle. Sehän tepsi kipuiluun! Outoa tästä tekee se että minua ei kyllä kysettänut tasan tarkkaan yhtään. Olenko menettämässä rakkotuntumani jo nyt? Ei kai sen pitäisi olla keskiraskauden oireita? Menkööt väsymyksen piikkiin. Onnekseni ehdin nukkua vielä pari tuntia siihen kuuteen saakka.

Nyt veten aamiaiseksi päärynää ja jotain muuta hedelmää joka on oranssi. Olisin postannut kuvan "kauniista" asettelusta mutta kamera on jossain päin Amerikkaa.. Miehen kanssa toivottavasti. Hänestä ei ole nyt kuulunut kokonaiseen päivään. Viimeksi kuulin hänestä eilen aamulla.

vk17

Minusta tulee niin mahdoton läski tätä tahtia..

Poltin mahaani pienen palohaavan tulikuumalla rasvalla niitä kasvispihvejä tehdessäni. Mitä tästä opin? Pidä paita päällä kokatessa!

Jouluni on pelastettu! *sydän*

Sain kuin sainkin miehen veljet houkuteltua luokseni viettämään joulua. Tai ehkä paremminkin hengaamaan, pelaaman ja syömään. Miehellä on näiden kahden luokseni tulevan lisäksi vielä yksi nuorempi veli jonka idea tuo Amerikan road trip oli. Heitä on siis neljä ja poikkikseni on vanhin. Olen onnekas että minulla on oman perheeni lisäksi myös tuo toinen perhe. Pojat ottivat minut hyvin vastaan jo heti kun tapasimme ja minä pidän heistä kaikista hyvin hyvin paljon. On se hyvä juttu että kun omat siskot ovat kaukana niin voi lainata poikkiksen veljiä. ;D

Nyt pitää vaan alkaa miettiä mitä ruokaa laitan meille. Ainakin Karjalanpaistia sekä Riisipiirakoita. He ovat kotoisin Joensuusta joten nämä herkut kuuluvat joulupöytään. Ja ilmeisimmin myös normi pöytään. Taitaapi olla pakko käydä tänään kaupasta aineksia.

Tein eilen kasvispihvejä kolme tuntia!! Voi hitto että meinasi hermot kärähtää niiden pihvien mukana. Koostumus oli ihan liian lötkö eivätkä ne meinanneet pysyä kasassa pannulla käännettäessä. Viimeviikolla asia oli täysin toinen kun mies paistoi pihvit minulle (paistoin itse kolme). Lisäksi kaikki ole helpompaa muutenkin koska hän esim. kuori perunat ja porkkanat sekä keitti ne valmiiksi. Olen käsi keskellä otsaa. Äiti onneksi tykkäsi pihveistä kun pyysin hänet syömään. Jeah.


Lisan kasvispihvit:
- Perunaaa
- Porkkanaa
- Hernepussi pakaste-altaasta
- Sipulia
- Vähän jauhoja
- Pari munaa
- Öljyä paistamiseen

1. Kuori porkkanat ja perunat -> Keitä ne
2. Pilko sipulit -> kuullota ne
3. Kun perunat ja porkkanat ovat pehmenneet kaada vesi pois, lisää herneet, kuullotetut sipulit, raa-at munat ja vähän jauhoja + mausteita oman maun mukaan, ainakin vähän suolaa ja pippuria -> Murskaa ne!
4. Ota jonkin kokoisia massa mössöjä ja paista pannulla öljyn kera tosi kuumalla nopeasti.

VALMIS!!

Syö ne runsaan kermaviilidipin kera. Esim. Taffelin valmis dippi. Itse maustan erinäisillä mausteilla. Yllättäen alkaa kasvikset maistua kun niitä maustaa reilulla kädellä. Minusta tuntuu että saan tätä kutinaa jalkoihini sekä käsiini juuri jostain mausteesta mutten ole varma mikä se on. Eilen syömisen jälkeen alkoi kova raavinta sessio..



En ole varma kiertääkö mahassani pieruja vai kutitteleeko pikku kettu minua? Hassua on.

16+5

Kun sain itseni lauantaina pakotettua sängystä ylös kello näytti jo kahtatoista. Koira oli minulle vihainen ja kävi välillä pyörimässä sängyssä komentamassa minua. Onneksi se ei ole sellainen koira joka tekisi koiruuksia kiusallaan. Ainoastaan silloin jos on oikeasti hätä. Pyytelin Jesseltä anteeksi käytöstäni ja laahustimme ulos. Pienen lenkin jälkeen kömmin takaisin sänkyyn itkemään. Minulla on niin kova ikävä.

Olin jo aijemmin luvannut mennä illalla vanhan koulukaverini valmistujaisiin. Mietin koko päivän että kehtaanko perua? Mitä järkeä minun oikeastaan olisi edes perua sitä? Olisinko oikeasti iloisempi kotona itkemässä kuin tapaamassa kaveriani, hänen kavereitaan sekä perhettään? Ei mitään järkeä maata kotona sängyssä itku kurkussa.

Valmistujaisissa oli hurjan mukavaa. Kaverillani on tosi mukava perhe sekä ystävät. Pääsin hyvin juttuun ihmisten kanssa ja siellä oli milettömiä herkkuja tarjolla.. Nam! Tila jossa kaverini piti juhlansa oli hieno kuntosali. Hän oli siis töissä siellä. Poreamme ja tv seinässä.. Vau. Kun lähdin pois juhlista pyöräni oli hautautunut kiitettävästi lumikerroksen alle. Itkin taas koko matkan kotiin eli Tampereen Tammelasta aina keskustan läpi kotiin saakka. Koira oli hurjan iloinen saapuessani kotiin ja lähdimme heti ulos. Siellä oli kaunista ja tunsin itseni samalla hurjan yksinäiseksi. Huomasin kaverini facebookissa onlinessa ja pyysin häntä yökylään. Kaveri olikin hirmuisessa humalassa ja jotenkin se kaljan haju teki minut huonovointiseksi. Sain silti unta ja oloani helpotti ettei tarvinnut olla yksin.

Aamulla nappasin koiran mukaani ja lähdimme kaverille Hervantaan. Kahlasimme Jessen kanssa kaverille päin ja hän tuli vastaan toisen tutun näköisen tytön kanssa. Me olimmekin tavanneet kesällä. Niimpä tietysti minä tohelo pää. Katsoimme pari kauhuleffaa. Yhden Espanjalaisen jossa abortoitu lapsi palasi kostamaan hänet abortoineille ihmisille ja toisen nimeltä Re-Animator 2. Älytön leffa jossa hullut (mutta nerot) tohtorit saivat herätettyä kuollutta kudosta eloon. Olen katsonut saman leffan joskus aikaisemmin kuin myös siitä seuraavan osan.

Tänään aijon siivota kun pääsen töistä. Ja houkutella miehen veljet luokseni jouluksi. Meillä voisi olla niin kivaa!

Mies oli Suomen aikaa tänä aamuyönä käynyt Alcazarin vankilassa ja kävellyt siellä koko päivän. Olen niin onnellinen että hänen puhelimensa toimii siellä. Onneksi.

Voisin postata tänne vähän koiria

SAIN NELJÄN JÄLKEEN AAMUYÖSTÄ POIKKIKSELTA VIESTIN!!1 Nyt he ovat San Franciscossa. Kaikki on muuten hyvin paitsi miehellä on korvat ihan lukossa ja kipeät. Se ressu.

Turvonneet kasvot ja muutenkin itkettyneet silmät. 16+3

Aloitin eilen aamulla älyttömän vollottaisen ja se vaan jatkui ja jatkui koko päivän ajan mitä kummallisemmissakin paikoissa. Poikakaverini lähtisi kuukauden reissulleen kiertämään Jenkkilöitä autolla. Miksi se itkettää ja ahdistaa niin kovasti? Tiedän että minulla tulee olemaan mukavaa kotona. Pääsen kunnolla treenaamaan ruoanlaittoa ja yleistä kodinhoitoa nyt kun on ihan pakko. Miehellä tulee olemaan myös mukavaa. Näkee maailmaa poikien kanssa ja pääsee kunnolla tuulettumaan koti-ympyröistä ennen vauvan syntymistä. Meitä molempia vaan ahdistaa se asia että entäs jos hän ei tulekkaan koskaan takaisin kotiin. Ehkäpä se asia jotenkin alkoi takomaan päässäni niin kovasti etten saa tätä itkua loppumaan? Mies ajattelee asiat yleensä aina sitä kautta että kaikkea pahaa voi tapahtua. Perus negatiivinen tyyppi siis. Itse taas ajattelen kaikkea kivaa ensiksi ja sitten vasta niitä huonoja asioita. Ja nyt ne huonot asiat jäivät minullekkin päälimmäiseksi päälle.

Lisäksi hänen kännykkänsä ei tule toimimaan siellä. Se on sellainen 10 vuotta vanha Nokialainen. Pitää toivoa että löytävät käyttöönsä langattomia verkkoja.

Kävin saattamassa miehen yöllä kolmeltä lähtevään bussiin kohti Helsinkiä. Olimme siellä parikymentä minuuttia etuaikaan ja minä se vaan itkeskelin vähän väliä poikkiksen halaukseen hautautuneena. On nyt niin kova ikävä.  :,,(

Ps. Lempipaikkani on siis poikkiksen kainalo. Dödöllä tai ilman. 

vk16 eli 4kk!

Aamulla on ihana herätä kun ei vielä tiedä minkälainen päivä on tulossa. Monet tuttuni eivät pidä siitä tunteesta että taasko tämä sama rumba alkaa. Itse en ajattele niin. Koetan olla manaamatta päivääni ennakkoon. Bussikuskini toivottaa jokaiselle matkustajalle hyvät huomenet ja lisäksi iloista päivää. Sitten kun saavuin esimerkiksi tänään töihin selvittyäni loskaisista kaduista kuulen työkaverini huikkaavan minulle "Kullannuppuhan se siinä." Kello on tässä vaiheessa vasta puoli kahdeksan aamulla ja minulla on jo nyt hyvä mieli. :)

Hyvää huomenta kaikille ja ILOISTA PÄIVÄÄ!

ps. Lisäksi minulla on jalassani äitiysfarkut jotka ystäväni lahjoitti eilen! Onko edes siistiä? On.

pps. Aamuuni kuului myös kiitettävällä paineella oksentaminen eteiseen, keittiöön sekä vessaan. Luulin että tämä olisi jo loppunut.

Kuinkas sitten kävikään?

naurunappula.com

Naisellisuus ja mitä se sitten onkaan?

Halusin olla lapsuuteni poika. Pojat olivat cooleja lippis väärinpäin päässään juosta viipottaen pieniä haavoja käsissään. He saattoivat hyppiä mutalammikoissa tahallaan, kaivaa matoja metsässä ja sitten pilkkoa ne lapiolla palasiksi. Sylkeä äänekkäästi nenästä suuhun vedettyä räkää useita metrejä. Pojat olivat myös kovempia juoksemaan ja muutenkin.. Kovempia kaikessa. Vasta kahdeksantoista talvisena aloin tajuta että HITTO VIE tyttönä oleminen on sittenkin siistimpää!! Saa olla heikko ja olla osaamatta vaihtaa sitä kämäistä pyöränkumiajoak puhkeaa aina. Jso tavarat ovat liian korkealla pojilta voi pyytää apua ja kiitellä kovasti. Aina saa näyttää hyvälle ja meikata. Tyttönä saa myös olla meikkaamatta ja sekin on ok. Riittää että saa edes joskus tuntea itsensä haluttavan naisekkaaksi. Pukeutua mekkoon, korkoihin ja terästää itseään kirkkaan punaisella huulipunalla. On ihanaa olla naisekas nainen!

Juttelimme kamun kanssa facebookissa tästä naisellisuus asiasta. Hänen miehensä mielestä hän ei ole tarpeeksi naisellinen koska ei lue naistenlehtiä tai puhu meikeistä. Siis mitä helkkaria? :D Kuka täysjärkinen yli kaksikymppinen vielä oikeasti lukee jotain Cosmoa? Ketä kiinnostaa puhua päivät pitkät miehelleen meikeistä ja kaikenlisäksi kuka mies jaksaa kuunnella lätinää meikeistä tai hitto TURHAA ÄLYTTÖMYYTTÄ nyt yleensäkkään? "Oiiih ihanaa Max Factorilta on tullut uusi huulipuna, pitäiskö käydä ostamassa? Sopisko se mulle? Lähetkö mukaan?" Oma mies ei edes välitä osallistua moniinkaan hänen kanssan yrittämiini keskusteluihin. Kiva kahdestaan juttelu muuttuukin lähes heti monologiksi. Enkä nyt edes puhu meikeistä tai naistenlehdistä.


Minusta tuntuu että vain naiset ketkä työskentelevät kauneudenhoidon alalla tai harrastavat muuten aktiivisesti kyseistä toimintaa voisivat jutella niistä kotona. Mites me normi tallaajat jotka pistävät aamulla meikkivoiteen, ripsarin ja mitä niitä nyt on vielä? Mitä niissä on puhumista? Ex ei tykännyt puuterin hajusta. "Sun kasvot haisee kummalle taas." "Joo mulla on tätä puuteria." Siinä oli meidän meikkikeskustelumme. Oman nykyisen ukon kanssa kaikki meikkeihin liittyvä keskustelu menee joksenkin näin:

Lisa: Kajalia vai huulipunaa?
Ukko: Kajalia
Lisa: Ootko ihan varma?
Ukko: Miksi edes kysyt jos sillä ei ole merkitystä?

...


Lisa: Apua! Oon ihan monsterin näkönen..
Ukko: Meikkaisit vaikka joskus.


Minun meikkikeskusteluni ukkelin kanssa ovat siis olleet avartavia. Voisin meikata enemmän ja olla kyselemättä vähemmän koska hänen mielipiteellään ei kuitenkaan ole väliä. Loppupeleissä häntä ei kiinnostaisi pätkän vertaa ja oikeasti, minuakaan eivät meikit liikuta. Paitsi jos peitevoide loppuu.

Naisellisuutta on niin montaa erilaista. Ulkonäköä, asennetta, materiaaliakin.. Mutta että naistenlehtiä lukemalla ja meikeistä juttelemalla olisi naisellinen nainen. Huh huh! :,,,DD OLLOLOlololol.

Tekeeköhän Cosmoa oikeasti kukaan mies?

Niin ja sori. Onhan noita naistenlehtiä Oliviaa, Suurta käsityötä ja vaikka mitä muuta. Tartuin vaan tähän Cosmoon koska Cosmoa nyt kaikki miehetkin lukevat enemmän tai vähemmän salaa tyttökavereilla kyläillessään. Ainakin omat poikapuoliset kamut ovat selanneet..

Voima viikko + Biletys lauantai 15+4

On kuulkaas ollut aikamoista menoa ja meininkiä. Ihan timanttista kuten eräs Ylex-juontaja sanoisi. Olen jaksanut OIKEASTI tehdä asioita. Kävin parissa vaatekaupassa, tankotunnilla, kävelin loskassa kuusi kilsaa (kahdessa osassa) sekä ystävä pariskunnan synttäribileissä. Mieletön voimakas olo kun ei väsytä kaksneljä kautta seitsemän tai tee mieli oksentaa edes vähän. No joo, eilen alkoi mahasta nousta vähän happoja mutta sain pidettyä ne sisälläni. HYVÄ MEITSI! Sunnuntai tekemiseksi lupailin pikkusysterilleni Lätylle päivän Ideaparkissa. Jos joku ei tiedä mikä on Ideapark niin sehän on sellainen massiivinen ostoskeskus. Hyvästi loska ja märät varpaat. Mies lupasi lähteä mukaan ja hommata minulle joululahjan. Tampereen keskustan Henkkamaukasta löysinkin kivan villatakin tapaisen joten se olkoon se. Mutta hemme sen tietty Ideaparkista koska sinne ollaan menossa. Joskus tuo omakin ukko osaa yllättää lahjoissa, mutta yleisimmin hän kysyy viimehetkellä että mitä haluan koska hän ei tiedä mistään mitään. Synttärilahjan kanssa ylätti minut täydellisesti joten pistin vahingon kiertämään ja sain kuin sainkin vaihdettua hänen lahjuksensa maailman siisteimpään asiaan. En kerro vielä vaikka hän ei tätä luekkaan ettei käy vahingossakaan yllätykselle huonosti. ;)

Tankotunnista sen verran että maha on jo hiukan tiellä. 5 viikkoa aikaa treenata ja sen jälkeen ei tätä liikuntamuotoa enää tälle punkerolle. En uskalla koettaa mitään uutta tai vähäänkään vaatimampaa liiketta. Oikeastaan on hyvä että minulla on vauvansuojeluvaisto. Ehkä sellainen kehittyy kaikille tuleville ja oleville äideille? Sisko ainakin väitti kovasti että en todellakaan tule ikinä pyöräilemään vauva kiinni selässä/mahassa olevassa kantorepussa. Ja en voi tajuta koska en itse ole äiti. Tämä voi pitää paikkansa. Kohtahan sen näkee. Olen tälläinen huoleton pyörällä kaatuilija joten ymmärrän osittain siskon huolen.

Eiliset bileet olivat huippu kivat. Päivän sankari emäntä oli laittanut niin suolaista pizzaa kuin makeaa kakkuakin. Paikalla oli paljon kauniita naisia ja rontin näköisiä miehiä. Miehet olivat sankari miehen kavereita ja naiset suurilta osin sankari emännän. Eräs puolituttu tuli kysymään minulta jossain vaiheessa että odotanko minä kun hän katseli että olen jotenkin sen näköinen. Se tuntui samalla kivalle ja hassulle. Olenhan minä kasvanut mutta luulin vihreän mekkoni peittävän kasvaneen kumpareeni täydellisesti hämäten kaikkia. Jopa itseäni välillä. Lisäksi juhlan emäntä kutsui minua mammaksi loppuillan. Olen siitä oikeastaan ylpeä. Toivon myös että ystäväni eivät ala karsia bilekutsuja kasvavan mahani takia tai sitten puolenvuoden päästäkään kun vauva on konkreettisesti tässä elämässä kanssamme. Mielummin sanon itse jos en jaksa/ehdi yms lähteä minnekkään kuin että päätetään vaan olla kutsumatta "Koska sillähän on se vauva nyt eikä muuta elämään olemassa.." Eivät ystäväni voisi olla niin julmia! En usko. Mutta sellainen pieni pelko peppuvakosessa.


Asiasta poiketen satasella kuva Jessestä ja Lätyn märistä tennareista:

Koirani Jesse joka vihaa imuria sen ollessa päällä. Tai siis käynnissä koska imuro Jessen päällä on näköjään jees.

Sitten seuraa henkilökohtaisia terkkuja
Nyt on hyvä mieli kun tietää kahden pohjoisessa asuvan systerin lukevan tätä. Se oli alunperin tarkoituskin koko blogillani! Että kaukana olevat sukulaiset saisivat tietää miten meillä täällä menee. Rakastan teitä hyvät pahat rakkaat Sallu ja Hempe. <3

Perjantai bileet.

Editors - Lullaby

I wanna be loved by you - Marilyn Monroe

Foals - Cassius

Richard Cheese - Rape me

 Original Heteroes - Bang Bang Penetration

Pocket monsters

Tosiaan olen aika suuri Pokemon fani. En nyt mikään fanaattinen fani mutta selainen aika perus. Penskana tullut katsottua televisiosta pikkusiskon ja naapurin poikien kanssa. Sitten innosuimme myös piirtämään Pokemoneja. Voisin jopa (melkein) lyödä vetoa että kaikki tällä hetkellä 18-25-vuotiaat Suomessa asuvat ja täällä lapsuutensa kasvaneet osaavat nimetä ainakin 5 Pokemonia jos oikein pinnistelevät. Koska se nyt sattui pyörimään telkusta juuri sellaiseen aikaan että tuon ikähaarukan tavoitti. Ja luultavasti löytyy myös joku lemppari ainakin joka toiselta. Kun taas ne toiset sanovat että "Ei kiinnosta." Tylsimykset. >:(

En ole näin fanaattinen. Kuva: www.worldinteresting.com

Pokemonit eivät ole minulle mikään tv-sarja. Ne ovat aivan uskomattoman laaja maailma taskussani. Viisitoista vuotiaana lainasin ystäväni pikkuveljeltä Pekalta hänen GameBoytaan sekä Pokemon-pelikasettia. En muista mikä versio kyseinen kasetti oli mutta Pekka antoi minulle myös läpipeluu ohjeet mukaan. Hän oli niin ajattelevainen. Ohjeista huolimatta kuitenkin kävi niin että en ikinä läpäissyt tarinaa. Jäin totaalisen jumiin enkä tiennyt minne mennä. Ensimmäinen Pokemon pelikokemukseni siis ei päättynyt hirveän hyvin.

Toisen kerran aloitin Pokemonin pelaamisen poikkiksen DS:lla. Sain jälleen lainaan (tosin erin) kaverin veljeltä Pokemon Sapphire-kasetin ja olin niin koukussa. Pelasin peliä aina iltaan saakka ja vielä sängyssä ollessani niin myöhään että nukahdin kuolat poskila valuen peli unohtuen päälle.

Myöhemmin hommasin itselleni omia Pokemoneja kuten FireRed, LeafGreen, Emerald, Diamond, Platinium, HeartGold, SoulSilver, Pokemon Rangers sekä Mystery Dungeon Blue Rescue Team. Onhan noissa riittänyt tahkoamista.

Kahta viimeksi mainitsemaani en ole vielä pelannut kunnolla. Ne ovat ihan erintyyppisiä kuin aluksi luettelemani. Sitten eläkepäiville säästössä.. Tai lapsille. ;)

Nappasin elämäni ensimmäisen Dratinin eilen. On se suloinen. Kuva: ValentineUmbreon

15+1

Soitin eilen sinne neuvolaan ja eivät epäilleet ainakan raskaushepatoosia. Itseasiassa eivät epäilleet mitään. Sanoivat että rasvaa vaan ihoa. Niin arvelinkin. Äiti koetti tyrkyttää minulle kaikista lievintä kortisonia mitä Apteekista saa. Sitäkään ei neuvolasta suositeltu käytettäväksi. Paitsi jos on ihan pakko. Jos kutina pahenee ensi viikolle niin omaan lääkäriin yhteyttä. Unohdin tosin mainita tästä jatkuvasta pääkivusta. Ehkä niillä ei ole yhteyttä tai sitten olen vaan stressaantunut? Mies kuitenkin lähtee kuukaudeksi reissuun ja minä olen kotona yksinäni kasvavan itseni kanssa. Tissit ovat jo nyt kasvaneet varmaan kupilla. Nännit vilahtelee vanhoista rintsikoista. Tai siis noista ainuista rintsikoista jotka menevät enää päälle.


Olen maailman huonoin laittamaan ruokaan ja tässä käy joko niin että

a) Näännyn nälkään

b) Lihon täysin muodottomaksi pizzerian pizzoilla ja muilla valmis mätöillä.

Itse olen tuon b-vaihtoehdon puolella.

kuva: pizzainsydney.com.au

Nooh. Itseasiassa kun tuota ylläolevaa kuvaa katselee niin pizzan haku naapurin pizzeroista ei vaikutakkaan enää niin vakavalle..

AAAAAH PIZZA TIME!

Kutisee.. MiXX?!

Tässä tuli vietettyä pari päivää miehen äidin luona ja en siellä pahemmin istuskellut tietokoneella. Siitä pitkä tauko täällä.

Sellainen ikävämi asia on kohdannut minua nimittäin kutina! Sisko alkoi olla hysteerinen kutinani kanssa ja veikkasi heti raskausmyrkytystä. Sai minutkin vähän pois tolaltani. Googletin asiaa ja saattahan se olla tuo raskaushepatoosi. Toisaalta minua ei kutita jalkapohjista tai kämmenpohjista vaan pohkeista sekä käsistä kyynärpäästä alas päin. (On muute vaikea kirjoittaa lättänällä näppiksellä pitkillä kynsillä) Miehen äiti mittasi verenpaineeni heillä ollessamme ja se oli ihan normaali. Tänään pitää soittaa vihdoin neuvolaan ja kysyä joskos he ottaisivat minulta vähän verta että saisin varmuuden että olen kunnossa. Raskaushepatoosi on siis äidille vaaraton mutta sikiölle voi aiheuttaa jopa kuoleman. Iltaisin kutina on rasittava. Olen raapinut varsinkin jalkani ihan verille. Kaiken järjen mukaan ei tämä mikään punkki voi olla koska sittenhän se piinaisi ukkoakin. Häntä ei kutise ja jaamme saman sängyn. Tai sitten olen yksinkertaisesti vaan allerginen jollekkin asialle. Mille lie? Ärsyttävää että neuvolaan on viikolla tasan tunnin soitto mahdollisuus klo 12-13. Juuri silloin kun olen työmatkalla. Kiva kailottaa bussissa henkilökohtaisista vaivoistaan kaiken muun bussikansan kuullen. Heitä varmaan kiinnostaa kovasti kutiseva ihoni.

Koira on pikkusiskolla hoidossa. Pitäisi lähteä hakemaan se nyt kun ollaan tultu takaisin kotiinkin. En jaksaaaa. Taidan hakaista koiruuden vasta illalla työmatkalla. Laiskottaa.

Ai joo. Tässon tämä pikku kelmi.

Nyrkkitappelu

Muistikortinlukija ei ole löytynyt. Keksin vaan normaalin tavan siirtää kuvat kortilta koneelle. Niinkin yksinkertainen ratkaisu oli kuin USB-johto! Haluan ostaa uuden digijärkkärin. Ei tuosta pokkarista ole hämärässä mihinkään niin kuin kuvista huomaa. Eilen toisaalta tuli veronpalautuksia että.. Unelmani olisi kauppaan kävelyn päässä. Olishan vauvastakin hienoa ottaa hyvät kuvat. Oma vanha Canonin järkkärini iskeytyi rotuaariin Oulussa parisen kesää sitten järkyttäen kennoa rikkovin seurauksin.

Ketutusten ilta. 14+2

Eilinen päivä menikin aivan sillan alle.

Äiti soitteli päivällä ollessani vielä töissä että hän tarjoaisi ruuat jossain ravintolassa. Minulla oli oikeasti eiliseksi illaksi menoa kaverityttöjen kanssa.. Tarkoituksena oli tehdä ja purkittaa sinappia. Olen onnistunut feilaamaan kaksi edellistä kertaa jollain typerällä syyllä. Ja tässä jälleen yksi sellainen. Mennä äidin kanssa syömään.

Kun pääsin töistä hain koiran kotoa ja suuntasimme hakemaan kumit M&M:sta. Siellä minut otti vastaan sama mies kuin keväälläkin. Kumien hinnaksi tuli 40euroa! Ok, ulkorengas oli pistosuojattu (eli siitä ei pitäisi mennä läpi mitään mutta meneehän siitäkin) ja normaali sisäkumi mutta että nelkyt euroa kahdesta pikku kumista? Huh. Normi kaupassa sisäkumi maksaa siis 3-5e ja perus ulkokumi 10-15e. Ei kait siinä. Ainakin on vielä työpaikka joten sama kai tuo. Nakkasin koiran kotiin ja tapasin äidin kaupungilla silmälaseja etsimästä. Hän oli sovitellut montaa sataa kaikissa keskustan liikkeissä ja selasimme vielä kaksi kauppaa uudestaan. Jos kumini olivat mielestäni kalliit niin entäpä sitten uudet silmälasit? Sellaiset mitkä miellyttivät minua sekä äitiä kustantaisivat yli 700e. Siis hitto. Se on iso raha. Instrussa oli myös yhdet ihan ok jotka maksoivat alle 600e. Eli laseihin on merkitty yleensä vain kehysten hinta ja siihen päälle tulee vielä itse laseista tuleva hinta. Jos katsot että "Jahas, nämähän halvat lasit, vaan 150e lukee lapussa." niin luultavimmin olet väärässä. Lasissa maksavat itse voimakkuudet, ohennus, heijastuksen esto ja varmasti vielä muutama muukin kohta. Pelkästään lasin hinnaksi voi tulla 400e + kehykset päälle. Instrumentariumissa oli sentäs kiva systeemi että saa alennusta oman iän verran prosenteissa toisesta hinnasta. En tosin muista kummasta. Heh.

Tähän asti olikin vielä mukavaa mutta sitten alkoi se ruokapaikan metsästys. Kaikkialla oli ensinnäkin täyttä kuuden aikaan illalla. Äiti ei osannut päättää haluaako jäädä jonottamaan pöytää vai mennäänkö muualle. Aina tuli vaan katse minuun kun tarjoilija kysyi asiaa. Ja minähän päätin että mennänä sitten muualle. Siitähän seurasi se että kuljimme keskustan päästä toiseen. Väsytti, paleli, kusetti, nälätti ja itketti. Jalat turposivat. Kaikki oli niin huonosti. Hyppäsin bussiin, märisin siellä silmät päästäni ja bussikin meni ihan väärään paikkaan.  Onnekseni mies oli tehnyt linssikeittoa ja lupasi vaihtaa kumini perjantaina.

Sellainen ketutusten ilta!



Tänään menen morjestamaan ystävää koiran kanssa. Siellä asustaa myös pienen pieni kissa. Lisäksi pitäisi mennä baariin vanhojen työkamujen kanssa jotka eivät tiedä tilanteestani. Ehkä menen helpoimman kautta ja kerron asiasta etteivät vaan ajatele että muuten vaan lihotan itseäni.

Kumit kuntoon! 14+1

Helkkarin oksentelu. Taas tänään aloitin aamuni pää pöntössä. Onnekkaasti en ollut ehtinyt vielä syödä ennen sitä mitään joten ei ollut ongelmaa ikävistä raapivista ruoan paloista. Hoho. Mieskään ei herännyt!

Olen etsinyt kolmesta eri kaupasta pyörääni uutta sisä-ja ulkokumia puhjenneiden tilalle.. Tänään tsekkasin töissä ollessani kumitilanteita myös Intersportista, Stadiumista ja Prismasta netin kuin omani koska niitä ei löydy tasan mistään. Ketuttaa niin hulluna! Otin asian puheeksi ääneen työpaikkani mukavalle siivojan miehelle että ettei hän sattuisi tietämään pyörätarvikeliikkeitä Tampereelta. Ja hänhän muisti erään! M&M niin kuin se karkki jota mainostetaan joka paikassa. Googlauksella paikan numero löytyi heti. Itseasiassa koko firma on minulle tuttu jo alkukesästä. Kävin vaihdatuttamassa pyörääni takavanteen ja ketjut. Miehen pyörässä oli myös kinkkinen ongelma. Avain oli nimittäin katkennut talvella lukon sisälle ja kunnon työkaluja vailla emme saaneet lukkoa irti. M&M:n pojat katkaisivat lukon minulle ihan ilmaiseksi! Oli kuulema niin pieni juttu että ei mitään. Lisäksi oli ihana kevät päivä ja minulla pikku mekko päällä Enkä näyttänyt pahemmalta sinä päivänä. ;D Joskus toimii olla nainen. Eli haen tarvitsemani kumit M&M:lta ja kiitän heitä kovin myös näin rumana raskaana olevana naisena.

Pyörä-ja luistinhuolto M&M