torstai 26. kesäkuuta 2014

Ihan tavallista

Normaali keskustelu tyttäreni kanssa illalla nukkumaan mennessä.


-          Äiti, eihän mörköjä pelätä eihän?  Eihän pelätä mörköjä eihän?
-          Ei pelätä. Ei tarvii pelätä mörköjä.
-          Mörkö se lähti piiriin. Mörkö se lähti piiriin. Mörkö se lähti piiriin.


Vai pitäiskö?

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Hiekkaa suuhun ja kaverille kanssa.

Mou.

Luulin vielä hetki sitten että olisin ehtinyt kerätä paljon jaettavaa pääkoppaani mutta ei. En ole. Olen vaan juossut pää kolmantena jalkana paikkoihin kuten töihin tai sitten vaan coolisti ollut tekemättä mitään tärkeää. Paitsi tietysti hengannut pienen neidin kanssa.

Villen ystävä mielikuvitus Kalle halusi järjestää mieheni syntymäpäivien kunniaksi jotain pientä joten juhlittiin pienellä porukalla. Itse sankari oli armottoman pahanolon vallassa Kahvillassa edellisillan vietettyään. Kuulemma saan syyttää hänen veljeään. Kiitos Andy, kiitos. Veljekset kera mielikuvitus Kallen muistivat Villeä uudella Wii U:lla pelattavalla Mario Kartilla. Se on siis Super Mario hahmoilla pelattava autoratapeli erikoisine välineineen.  Mario-pelit ovat muutenkin kovassa suosiossa meidän isompien Nintendo-fanien keskuudessa. "Supper Maariota. Pelataanko Supper Maariota? Pelataako?" Kuuluu usein hänen samalla kantaen jotain useista Mario-peleistämme luokseni. Yleensä käsken pistämään pelin takaisin mutta välillä hellyn ja pistän levyn konsoliin. "JEEEEE! Pelataan!"




Olemme viettäneet tätä nykyä aikaa naapureiden kanssa. Joskus mainitsin että alku ei mennyt kovin hyvin (ovemme edessä olevan (?) tupakkapaikan vuoksi) mutta nykyisin voisin sanoa meidän olevan jo aika hyviä kamuja. Lapset odottavat toistensa seuraa, käyvät kyläilemässä, jakavat samat vesilammikot ja syövät hiekkaa vuorotellen hiekkalaatikolla suoraan lapiosta. Hassut pikkutontut. Hiekan syömistä en ymmärrä enkä usko että lapsetkaan. Taisi olla vaan jotain millä hauskuuttaa toista eli tyhmää yhteistä tekemistä.

Eräs ilta päätimme tarjoilla pienille iltapuuroa ulkona. Naapurin poika keksi että "Nyt Kettu, karataan!" ja he lähtivät viipottamaan puurolautasia ja meitä hämmentyneitä äitejä karkuun.