torstai 31. toukokuuta 2012

Yleispurkautumista äidistä. Omastani siis.

Täällä ollaan oltu nyt muutama päivä mummo vahvistuksilla liikenteessä. Isi-ukko lähti tiistai aamuyöstä Helsinkiin ja palaa tänään kotiin. Viken äiti tuli parin sadan kilometrin päästä tosiaan maanantaina ja lähti eilen aamupäivästä. Oma äitini on käynyt aikalailla päivittäin ja eilen olikin koko päivän apuna. Yöksi olisi halunnut mutten antanut jäädä. Oma stressitasoni ei kestä koska äitini on oikeastaan ainut ihminen koko maailmassa kenelle räjähtelen ja räyhään. Ainut ihminen joka ei ikinä voi minua hyljätä vaikka sanoisin tai tekisin mitä. Sanon tahallani "Ei" kaikkeen mitä hän ehdottaa ihan ehkäpä äidin kiusaksi. Saatan maata koko päivän sohvalla tv:n ääressä jos äiti haluaisi että lähtisimme vaikkapa metsään keräämään mustikoita ja tuoksuttelemaan raittiimpaa ilmaa. Sanon "Ei" vaikka idea olisi kiva. Joku sisäinen kapinointi varmaan? Muutin jo 15-vuotiaana pois kotoa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.  Sen jälkeen en ole jaksanut kuunnella äidin hyviä neuvoja. Niiden neuvojen ja ideoiden tuputtaminen laukaisee minussa ikäviä ärtyinesyys puuskia.

Kuitenkin olen hyvin onnellinen ja onnekas omasta äidistäni ja siitä työstä minkä hän on tehnyt kanssani yksinhuoltajana. Tilahtelemiseni on tietysti väärin äitiäni kohtaan mutta kyllä hän tietää etten pistäisi häntä vaihtoon mistään hinnasta. Minusta tuli oikein hyvä tyyppi. Toivottavasti tuo meidänkin karva-ketale viihtyy perheessämme ja jaksaa minun outoja juttujani.


Pinnasuojukset menivät pesussa pieneksi. MUMMO onneksi lupasi ommella kangaskaistaleen lisää.
Vauva on tänään yhdeksänpäivän ikäinen

Kahvila Hertassa tarjolla nyt lauantaina Tamperelainen Noku ja Helsinkiläinen EWC! Nokun eka keikka btw. Haluaisin niin mennä mutta sitä ennen on pakko hommata sellainen maidonkerääjä että Ville voisi hoitaa Ketun syöttämispuolenkin. Missähän sellaisiakin myydään ja mihin hintaan? Omat tissini vuotavat niin tätä maitoa että voisi teipata jonkun tupperware astin rintaan kiinni. Kotona en jaksa pitää sellaisia maitosuojuksia vaikka vaatteeni muuttuvat ihan tahraisiksi. Olen jo nyt sellainen homssuinen suklaalta ja pierulta tuoksuva kotiäippä. Ja miksi mulla soi BSB Spotifyssä jo toista tuntia putkeen? :,D

https://www.facebook.com/events/232008266899596/


tiistai 29. toukokuuta 2012

Arkea pienen pörrökkään otuksen kanssa.

Pyykkäämistä, valvomista, vedellä lotraamista, itkemistä, hamuilua, ihmettelyä, silmien pesua, ulostelua, nukkumista ja vaatteiden vaihtoa.

Sellaisia ovat meidän päivämme. Tietty näihin mahtuu myös paljon loikoilua tv:n ääressä. Me nukutaan Ketun kanssa uudella sohvalla (Jee se tuli torstaina ja on ihan mielettömän kiva!) koska sänky on liian pehmeä ilman petauspatjaakin. Pinnasänky jonka saimme lainaan ystävältäni on ollut käytössä vasta muutamana iltana kun olen halunnut nukkua edes tunnin poikkikseni kainalossa aina herätäkseni kohta johonkin pieneen vingahdukseen. Vieressä nukkuminen on minulle helpompi vaihtoehto. Lisäksi olen vasta toissapäivänä alkanut haltsaamaan vähän syli-imetyksen saloja. Eilen sain terkkarilta myös hyvän neuvon. Vetää vaan vauvaa lähemmäs itseään ja SEHÄN AUTTOI!

Saimme eilen vieraaksemme vauvan molemmat mummot. Oman äitini kanssa vielä mietitään että mikä on hänen "mummo nimensä". Meidän suvussa on ollut tapana että kaikkia mummoja kutsutaan hiukan erillälailla. Löytyy mummia, mummoa, mammaa ym. Vielä vähän hakusessa niin olkoon nyt toistaiseksi ihan mummo hänkin. Oli hassua seurata vierestä kun he molempikin halusivat niin pidellä Kettua sylissään "Mee sinä vaan syömään, minä söin jo. Vaihdetaan sitten vauvan pitely vuoroja." :,D Ahahhahaa. Nuo höpsöt mummot ovat ihan rakastuneita.

Neuvolan terkkarikin kävi eilen kyläilemässä. Näytti hyvän imetysasennon ja kehui että tyttö oli saanut hyvin synnytyspainoaan takaisin. Siis hän painoi jo eilen kuuden päivän ikäisenä 3170g!! Eli synytmäpaino on tullut melkein kokonaisuudessaan takaisin jo nyt ja minä itkeskelin vuodeosastolla kun vauvan paino tipahti sen sallitun rajan alle. Silloin sain käskyn imettää 3h välein ja väkipakolla herättää vauvan syömään keinojakaihtamatta; vaatteiden pois ottaminen, valo, vaippojen vaihtoa, vaikka hiukan kylmällä kädellä koskettelua.. Nyt tuntui siltä että kerrankin olen onnistunut jossain. Olen nimittäin onnistunut tuottamaan täydellistä, paksua ja täyttävää maitoa. On kuulkaas 'hyvännäköistä' kakkaa voin kertoa. Jessekin suosittelee vauvan kakkaa! Ensimmäistä kertaa reagoi vauvaan jotenkin kun annoin hänelle nuoltavaksi vauvan kakkaharson. Muuten tuo koiravanhus ei ole edes katsonut Kettuun päinkään.

Myös muutama kamu onkin käynyt jo pikavisiiteillä moikkaamassa. Olin eilen aivan rättiväsynyt  kun Minde tuli kylään ruis-sipsipussia ja dippiä roudaten joten meinasin nukahtaa kesken juttelumme. Ruis-sipsit ovat kyllä mielettömiä. Juusou ja Sarde kävivät viikonloppuna ja vauva sai Metsola-myssyn! Ah miten suloinen (ja kallis, minä tiiän tuon merkin koska Hempe antoi Ketulle lainaan tyttönsä samanmerkkisen mekon jota pyysi vaalimaan nätisti). Minä sain suklaata. Saila äippänsä kera oli myös käynyt pikakylässä viimeviikolla kun me oltiin vauvan kanssa sairaalassa. Heidän jäljiltään täällä odotti sipsiä ja tosi söpö kortti. Taitaa muuten olla vauvan elämän toinen kortti ikinä. Ekan hän sai Kaisalta ja Tempulta jo ollessaan mahani suojissa.

Jes! Kävin eilen ekaa kertaa sitten kotiutuksemme ulkona parkkipaikalla saakka. Eli n.parikymmentä metriä ja pyykkituvalla. :D Olisin varmaan käynyt jo shoppailemassa itselleni jonkun kivan uuden mekon jos osaisin lypsää maitoa poikkikselle talteen. En silti usko olevani hirviöäiti vaikka en halua olla kokoajan 100% vauva vieressäni. Olisin niin helposti korvattavissa pullollisella maitoa. Opittais tuo imetys nyt ekana kunnolla ja sitten opettelen sen lypsämisen ihan varmana. Tutille tuota en haluaisi opettaa koska sairaalassa se aina unohti tissin imemisotteet hetken tuttia lutkutettuaan.

kuuden päivän ikäisenä 28.5.12

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Ketun syntymä

Dramatillinen otsikko! Dramatilliset juonenkäänteet! Dramatillinen loppuratkaisu! Kaikkea tätä luvassa tässä postauksessa..

kuva: verkkokauppa.babystyle.fi
Vietin suhteellisen leppoisan sunnuntain sohvalla lekotellen. Maanantaina päätimme Viken kanssa lähteä pyöräillen hakemaan minulle imetysrintsikoita joita siskoni Hempe ja Sallu vaativat minut ostamaan HETI. Ei kait siinä, sellaiset löytyivät ihan Halpa-Hallista. Nauroimme mahalleni sovituskopissa. Ihan hervotonhan se on. Kassan tuntumassa oli edelleen pääsiäiskarkkeja alennuksella. Teki mieli ostaa talteen mutta kielsin itseäni ankarasti "Soo soo, et kestäisi tai sitten Ville söisi ne.". Minua vähän välillä väsytti ja piti istuskella hetken aikaa. Kävimme pika reissun Prismassa, minä etsin boleroa tissitulehduksne välttämiseksi ja Vike haki meille ruokaa. Prisman samat imetysliivit olivat muutaman euron korkeammalla hinnalla kuin Halpa-Hallissa. Tiedoksi niille jotka ette vielä ole hankineet mutta tarvitsee. Prismassa pidin myös pienen istumis hetken. Tunsin selässä menkkamaista kipua muttei kovinkaan kovaa. Lähdimme pois ja bongasimme vihdoin BabyStylen jossa myös piipahdimme. Siellä löytyi talven varalle talvimakuupussi rattaisiin. Oikea hinta oli 49e ja nyt 34e! Kummitytöllä on mielestäni juuri tämä sama ja toimii. Lähdimmekin heräteostoksen jälkeen pyöräilemään kotia kohti ja kipu selässäni yltyi.

Kotona lysähdin sohvalle Fringen pariin. Aina kun tunsin selässäni kouristuksen mainitsin siitä ääneen Villelle. Kipu ei ollut todellakaan paha vaan sellainen että tiesin että nyt tapahtuu jotain. Äiti käväisi kylässä ja ehdotti että hän voisi ottaa koiran vastavuoroksi kyläilemään hänen luonaan. Kerroin äidillekkin supistuksista aina kun sellainen tuli vaikka se ei ollutkaan paha. Ville alkoi tuijottaa Poliisit-sarjaa. Huomasin jakson pituuden takia että supistelut olivat tihentyneet koska yksi jakso kestää 30 minuuttia ja sain paljon useammin supparin kuin Fringen aikana. Fringen jakso kestää 45min-1h en ole varma mutta kuitenkin pidempään kuin Poliisin jakso.

Hempe soitteli ja kerroin hällekkin jo aamupäivästä jatkuneista supistuksistani. Hän alkoi hihkua että kohtahan mulla tulee lähtö synnärille. Olin että joo joo niin vissiin. Sanoin Hempelle myös aina kun supistus iski. Hän laski että ne tulevat juuri siihen viiteen minuuttiin ja kestivätkin useamman kymmentä sekuntia. Kohta soitti myös tätini ja käski mennä heti nukkumaan että jaksaisin synnyttää kun tulee lähtö sairaalaan. Ihmettelin vielä vähän silloin mutta kipu oli jo suhteellisen kova. Niin kova että supistuksen aikana en kyennyt puhumaan.

Siinä luultavimmin kahdentoista maissa yöllä kömmin sänkyyn sormi puhelimen ajastin napilla. Otin oikeasti aikaa supistusten välissä ja supistusten keston aikana. Kyllä vaan näytti aika hurjalle. Niitä tuli oikeasti viiden minuutin välein ja kesto oli 20-50 sekuntia. Soitin synnytyspäivystykseen ja kysyin voinko ottaa särkylääkettä jos jään vielä kotiin nukkumaan. Ääni toisessa päässä kuulosti yllättyneelle ja sanoi että tietysti voin ottaa. En kyennyt nukkumaan kivuilta. Aina supistuksen alkaessa selkää ja mahaakin kouristi niin lujaa että pystyin vaan heilumaan. Ville koetti rauhoitella minua silitellen ja hieroen mutta ei sekään auttanut enää yhtään. Ravasin vessassa vähintään joka kolmannella supistuksella (jos en sitten sattunut jo olemaan siellä valmiiksi). Tuntui kamala paine takapuolessa. Otin edelleen aikaa ja nyt supistelut tulivat jo kolmen minuutin välein mutta kestivät vähemmän aikaa. Jossain vaiheessa köpöttelin asuntoa ympäri ja istuin vessassa niin pitkänä että Ville nukahti. Siinä samalla vedin itselleni vaatteet päälle ja soitin Kela-taksin minua hakemaan. Kävin antamassa Vikelle suukon poskelle ja sanoin että menen nyt ja soitan sitten jos häntä tarvitaan. Hän oli pölmistyneenä ja ihmetteli että mitä tapahtuu ja miten minä olen pukeissa. Lähdin pika vauhtia lyllertämään ulos. Jännitti ja sattui. En alkanut laittamaan sukulaisille tekstareita koska en odottanut sairaalareissultani muuta kuin että saisin jotain kivunlievitystä jotta saisin nukutuksi tai passittaisivat sitten kotiin. Siksi olin päättänyt etten herätä Villeä mukaani vielä. Toisin kuitenkin kävi!

Minut laitettiin ensin käyrille ja kyllä kävi kipeää siellä maata. Sitten koetti peräruiskeen aika ja suolen tyhjennys. Minua on ahdistanut koko ajan asia että kakkaisin synnytyssalissa minua auttaneiden ihmisten päälle. Onneksi tuollaiseen peräruiskeeseen oli mahdollisuus. Tosin olin aika ahkerasti onnistunut tyhjentämään itseni parin tunnin vessassa ramppaamiseni johdosta jo kotona. Tajusin siinä vaiheessa että tännehän minä nyt jään. Paikassa oli vaan kamalasti EI PUHELIMIA kieltolappusia ja kysyin että voinko soittaa poikkiksen paikalle kun en ollut häntä aijemmin ottanut mukaani. Se onnistui onneksi.



Sieltäpä etenin ihan synnytyssaliin saakka. Käyrään taas. Helkkari että olo oli sietämätön! Minulta kysyttiin että mitäs toiveita olisi ja enhän minä mistään mitään tiennyt. Ilokaasua koetin pari henkäystä mutta siitä tuli vaan tajuttoman pahaolo. Lisäksi toinen jalkani alkoi täristä hillitömästi eikä siitä meinannut tulla loppua. Päätin koettaa epiduraalia mutta sen laittamisessa oli ongelmia koska en pystynyt olla jalan tärinän vuoksi paikoillani. Lisäksi piikki jota yritettiin tunkeä selkääni jotenkin erikoisesti kutitti minua ja kierähdin aina alta pois. Lääkäri ja kätilö kielsivät minua liikkumasta. Sitä ennen minulle taidettiin pistää katetri käteen joka ei meinannut myöskään mennä. Onneksi he saivat lopulta pistettyä myös katetrin selkääni että epiduraalipuudutuksen laitto on mahdollinen. Joskus teininä aina peloteltiin että ei kannata ottaa tatuointia alaselkään tai ei voiottaa synnytyksessä epiduraali-puudusta. En hoksannut kysyä pitikö tämä pelottelu paikkansa. Epiduraali alkoi vaikuttamaan jossain vaiheessa ja torkahdin hetkiseksi. Ville ilmestyi saliin jossain aamuyön vaiheessa, höpöttelimme ja olin ihan hyväntuulinen. En tuntenut kipua vielä silloinkaan. Tiesin supistuksen tulevan ja olevan paineesta pyllyssäni. Sain suonensisäisesti oksitosiinia joka nosti supistusten määrää. Jossain vaiheessa paine alkoi kasvaa sietämättömäksi ja ihmetyksekseni sain kuulla että "No niin, nyt aletaan punnertaa sitä kakkaa!" Ja minähän punnersin.

Otin joka ikisen ponnistuksen välissä välikuoleman ja tuntui että jopa nukahdin. Aina uuden supistuksen tullessa vedin kuitenkin keuhkoni täyteen ilmaa ja ponnistin. Yleensä kaksi tai kolme kertaa per supistus. Kätilö ja kätilöopiskelija olivat hurjan tsemppaavia. Neuvoivat ja kannustivat joka vaiheessa. Tunsin olevani hyvissä käsissä. Silti paikkani eivät venyneet tarpeeksi ja vähän repeilin alapäästä joten oli sama myös hiukan leikata lihaa vauvan tieltä pois. Aika pikaisesti sen jälkeen sainkin huokaista helpotuksesta kun kuulin että tyttö sieltä tuli!

Kettu syntyi klo 11:51 elävänä.
Painoa 3190g
Pituutta 50cm

Istukka oli mielettömän kokoinen verestävän lihaisa möhkäle. Villen mielestä se näytti samalta kuin lihatiskin antimet. Heitti vielä Tom Cruise läppää istukan syömisestä. Oltais voitu kutsua kamut syömään halpaa herkkupataa.


Söin ensimmäiset kunnolla sokeria sisältävät ruoat synnytyssalissa eli mehua, kaakota ja yogurttia ja tietty oksentelin heti perään. Great.
Sain vauvan syliin ja siinä me poikkiksen kanssa ihmettelimme sitä pientä. Miten tuo oli vielä äsken ninjaillut mahassani ja nyt se olikin tässä pienenä ja rauhallisena. Pälyili hämillään ympärilleen muttei itkenyt. Voin sanoa valehtelematta että tuore isukki muuttui koviksesta pehmikseksi tasan sillä sekunnilla kun hän näki tytön. Tuota rakkauden määrää on vaikea kuvailla sanoin. Uskomatonta miten jotain voi rakastaa niin lujaa. O____O

Kettu viiden päivän ikäisenä kello 21.

lauantai 26. toukokuuta 2012

"Terve" taas

Mou!

Olen pitänyt hiukan taukoa kirjoittelusta koska niinhän siinä sitten kävi että maanantai yönä meitsille tuli lähtö TAYS:iin synnytyspäivystykseen. Vauva syntyi 12 tunnissa, ei jäänyt pelkoja synnytyksestä. Itseasiassa se oli jopa "helpompaa" kuin olin joskus ehtinyt kuvitella. Ihan ok kokemus vaikka tulikin yllättäen viikkoa etuajassa. Tiesin että kivut loppuvat kun hommat on hoidettu. Mitä nyt on vaikea istua ja tikkaukset vähän vuotavat mutta muuten itse kunnossa. Olen nukkunut ma - la välin aikana alle 10 tuntia. Silti energiaa jostain riittää.

Pieni tyttöhän sieltä sitten ilmestyi tähän erikoismaailmaan viikoilla 38+6.

Pervoille kiksejä ja muille keksejä.

Ps. Olen vetänyt 2 levyllistä suklaata, irtokarkkeja, kuivattuja luumuja, banaania, sokerillista jogurttia, normaalia kaakaota, mehukeittoa, mehua.. SOKERIA!!1 Hulluutta.


Palaan päivittämään kunnolla kunhan saan hetken jos toisenkin kirjoittaa. Asiaa on paljon! :) Olen tyytyväinen ja mini Kettu nukkuu nyt maailman onnellisimman isukin sylissä uudella sohvallamme valmiina sotkemaan sen.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

38+4 Viikonloppua ja yöllistä kipuilua.

Keskiviikosta lähtien yöni ovat menneet enemmän tai vähemmän kipeissä tunnelmissa. Ehdin jo toivoa että nämä olisivat sellaisia avautumis kipuja mutta koska päivällä olo on suhteellisen normaali niin tiedä sitten. Ei voi tietää kun en ole ennen ollut raskaana ja tuntenut tälläisiä tuntemuksia. Nyt kyllä olisin silti ihan valmis synnyttämään. Oma aika on huisia mutta alan menettää kontrollin tästä kehosta ja se ei tunnu mukavalle. En voi kävellä, onneksi pyörällä pääsee vielä. Raskausarvet alkavat valloittaa kroppaani ja tykkään hei esitellä itseäni uimahalleissa joten.. Tämä ei sovi yhtään! Vauva äkkiä ulos ja minulle sitä jäätelöä.

Siellä ne Nyrkkitappelun miehet veteli tyttöjen farkkuja.
Perjantaina teki suhteellisen tiukkaa lähteä polkemaan parin kilsan matkaa. Oli silti ihan mielettömän mukavaa että en luovuttanut kotisohvalle vaikka se kävi välillä mielessäni. Vauva telmi joko onnessaan tai kauhuissaan koko keikan ajan. Tämä heiluminen ei todellakaan loppunut siihen kun musiikin kova soitanta päättyi.. Vauva änki itseään alemmas minuun ja muutamien minuuttien ajan mietin että ei hekkari enhän minä pääse täältä mitenkään kotia pyörällä. Onnekseni kipu helpotti. Möyrintä taas ei. Se jatkui siis ilta about ilta kympistä yö puoli kahteen.. Bilettäjä sukupolvea indeed.

Lauantaina Vegfest Minden kera. Päätimme käydä maistamassa vegaanista mustaamakkaraa. En ole maistanut ikinä (Ehkä joskus lapsena? En muista niin en laske.) edes normaalia joten jännitystä oli ilmassa ja ilma tuoksui ihan hyvälle. Söimme myös ihan kunnon annokset jotain herkullista kasvismättöä josta omat sokerini liikahtivat luultavasti riisin takia

Vegfesteiltä jatkoimme matkaamme Hämeenpuistoon pystytetyn Eurooppalaisen torin läpi ystävämme synttärikemuille. Voi mahoton mitä kaikkea herkkua siellä oli.

Ystäväni herkullista pöytää. 

perjantai 18. toukokuuta 2012

38+2 Viikonloppuna party hard?

Paljon on ohjelmaa tiedossa. Toivottavasti jalat kantavat etten könyile lätäköihin pyöräni kanssa. Ensimmäisenä mielessä lätäkössä maatessani olisi varmasti "Eihän kukaan nähnyt?". Tampereella alkaa tänään keskustorilla klo 14 Vegfestit jossa on esimerkiksi syömiskilpailu. 9kk sitten olisin varmasti änkenyt itseni mukaan kisaan. Sanotaanko vaikka näin että pienikokoiseksi ihmiseksi olin suhteellisen kova syömään. Jos meillä sattui kotona olemaan hyvää ruokaa ja sitä jäi ruokailun jälkeen jääkaappiin asti niin laitoin itselleni herätyksen aamuksi jotta ehtisin syödä ruoat pois ennen poikaystävääni. Nykyisin hän ihmettelee että enkö ole syönyt koska ruokaa edelleen on. Illalla aijon lähteä bilettään armottomasti O'Harasiin Häiriköiden ja Nyrkkitappelun tahtiin. Joskos vauva saisi ideoita painua alaspäin ja minä vihdoin helpotusta vaateongelmiini. Keikka on btw ilmainen että jos ei ole ideoita niin sinne. Lisäksi siinä O'Harasin vieressä Hämeenpuistossa tapahtuu edelleen asioita aina 27.5.12 saakka. Siellä on Tunne Tampere-tapahtuma sekä Eurooppalainen ruokatori. Ravintolat ovat auki jokaisena tapahtumapäivänä klo 11–21. Hämeenpuisto on yksi lempipaikoistani Tampereella ja on mielettömän siistiä että siellä järjestetään kokoajan enemmän ja enemmän ohjelmaa.

Huomenna aijonkin mennä juhlimaan ystäväni kaksnelosia. Ne kemut eivät ole lähelläkään Hämeenpuistoa mutta uskoisin illasta tulevan varsin mieleenpainuva hyvän porukan kera. Saa nähdä jaksaako punkero lyllertää muiden perässä tanssibaariin.

Laskettuun aikaan 12 päivää jäljellä. 10 päivää ultran mukaan. Something gotta happen soooon.



Kuulin vähän juttua Facebookissa että Original Heteroesilta vois olla uutta levyä tulossa tänä vuonna!
Tässä perjantain alulle yksi lemppari biiseistäni.
ORIGINALHE†EROES - PYR▲MID



Pieksen reittäni musiikin tahtiin. Tiesittekö muuten että vauvoilla on automaattisesti hyvä rytmitaju?
Jossain vaiheessa se automaattinen taito tosin katoaa toisilta.





torstai 17. toukokuuta 2012

Raskausdiabeteksesta

Tässä kolmisen kuukautta diabetes-ruokavaliota noudattaneena voisin tulla jakamaan jotain juttuja. Kaikki ei sovi kaikille mutta nämä sopivat ainakin minulle. Itse en suosi makeutusaineita vaikka varmasti olisivat helpottaneet oloani useasti kun vollotin karkittomuuttani.

Ruon mitä suuhunsa pistää pitäisi olla hidasta hiilihydraattia. Eli täysin päinvastoin kuin esimerkisi mitä ennen liikuntasuoritusta suositellaan. Nopeat hiilarit nostavat sokeriarvot pilviin nopeasti ja kasvattavat vauvaa mikä on nou nou. Aina sokeriarvojen mennessä turhan koholle kasvaa riski että lapsi tulee kamppailemaan elämänsä ajan ylimääräisten kilojen kanssa. Tavoitteena on oikeanlaisen ruokavalion, liikunnan ja tarvittaessa insuliinihoidon kera saavuttaa normaali sokeritasapaino kuten terveellä keholla on. Kohonnut verensokeritaso raskauden aikana voi aiheuttaa sikiön liikakasvua ja istukan toiminnan häiriötä tai riittämättömyyttä.



Good food
  • Ruisleipä (jossa paljon kuitua, kandee olla ainakin se 10%)
  • Runsaasti kasviksia (puolet lautasesta kasviksia loput muuta)
  • Palkokasvit
  • Kana/kala/vähärasvainen liha
  • Täysjyvä/tumma makaroni tai täysjyvä/tumma riisi (1dl/ateria)
  • Kuitupitoiset hedelmät (esim. omena, en söisi pelkästään tätä välipalaksi, kaveriksi vaikka ruispala)
  • Kananmuna
  • Rahka
  • Maustamaton yogurtti
  • Pehmeä rasva (esim. kasvimargariini leivän päälle)
  • Manteleita, pähkinöitä, siemeniä (kourallinen päivässä)
  • Leivän päälle kannattaa ehdottomasti laittaa tavaraa jotta pysyy kylläisenä; esimerkiksi kasvilevitettä, tomaattia, kurkkua, juustoa, munaa. 
  • Vesimeloni (siinä on niin paljon vettä että arvot eivät pauku)




Bääd food
  • Paljon eläinrasvaa omaava liha
  • Perunamuusi
  • Banaani (korkeintaan puolikas päivään)
  • Viinirypäleet
  • Tuoremehut/mehut (jos haluat mehua, juo sokeritonta tai laimennettavia ja laimenna hyvin)
  • Sokeriherkut (hunaja, karkki, leivonnaiset, limukat..)
  • Vaalea vilja (unohda vaaleat paahtoleivät, aamusämpylät, hampurilaiset sun muut mössöt.)
  • Vaalea riisi
  • Puurot, vellit, mysli
  • Hedelmät (hedelmäsokeri! Hedelmät ovat ok kunhan ne nauttii kuidun kera eikä yksin)

Vähärasvaisuutta painotetaan. Oma painoni on pysynyt suhteellisen hyvin kurissa joten isompi rasvaprosenssi esim. juustossa sallittakoon. Joissain oppaissa kehotetaan jopa nauttimaan esim. viipale pullaa viikossa. Kaikesta hyvästä ei tarvitse kieltäytyä. Omalla kohdallani yhdenpalan ottaminen on yhtäkuin kidutus joten olen mielummin kokonaan ilman.

Mainitsemani ruoka jutut sopivat toisille kuin toisille taas eivät. Omat arvoni kohoavat muutamasta kuivatusta taatelista. Joku voi syödä omenan ilman ongelmia. Nautiskelin itse tiistaina kiinalaisen buffetin helmistä joissa oli esimerkiksi vaaleaa riisiä, makeaa kastiketta sekä ilmeisimmin voissa uppopaistettuja herkkuja.. Yllätyksekseni arvoni eivät kohonneet liiaksi! Ilmeisesti ihmeitä voi tapahtua ja mistäpä minä olisin voinut tietää että kyseiset ruoka-aineet yhdessä eivät nostaneet sokeriarvojani koska en ollut koettanut aijemmin. Eli ehdottomasti kannattaa mittailla sokereita erilaisten ruoka kombinaatioiden kanssa. Yhdessä tietyt ruoka-aineet voivat kumota tai hidastaa sokerien nousua.


Raskausdiabetekselle altistavat
  • Ylipaino
  • Suvussa oleva taipumus diabetekseen
  • Yli 40 vuoden ikä
  • Aiemmassa synnytyksessä yli 4,5-kiloinen lapsi
  • Aiempi raskausdiabetes
  • Sokeri aamuvirtsassa
  • Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCO)


Oivalluksia
Purkkien ja pakettien kylkiä tutkiessani huomasin ikäviä asioita. Lähes kaikkeen on lisätty sokeria. Jos sitä ei ole lisätty niin sitä on jo valmiiksi paljon kuten maidossa. Maitosokeri nostattaa ainakin itselläni sokeriarvoja hurjasti. Alpro soya-maito on ihanan sokerisen makuista ja toimii erityisesti tummankaakaon (huom tässä ei ole sokeria!) kera, lisäksi siinä on vähemmän sokeria kuin normaalissa lehmänmaidossa. Pirkan soijamaito on pahaa ja kauramaidossa on ihan hulluna sokeria.

Rahkasta saa parempaa pistämällä siihen sekaan 2 lusikallista marjoja.

Itse syön kolmen tunnen välein hyvin pieniä annoksia. Näin nälkä pysyy kurissa sekä sokeriarvot normaaleina. Kärsin itse muutaman kuukauden kaameasta nälästä ennen tätä kolmen tunnin jaksotusta.

Sokeristuvista ruoka-aineista kuten viljatuotteet, hedelmät ja marjat kannattaa valita kuitupitoisimmat sillä kuitu hidastaa sokerin imeytymistä. Sama vaikutus on rasvoilla ja valkuaisaineilla (liha, kala, kana, kananmuna, juusto ja rahka). Kuitua saa tarpeeksi kun syö täysjyväviljaa ja puoli kiloa kasviksia päivässä. Jos tekee mieli hedelmiä ja marjoja kannattaa ne syödä oikean ruoan jälkipalaksi heti perään koska edelleen kuitu hidastaa sokerin imeytymistä ja tässä taas tämä vinha ruokien yhteiskombinaatio.



Mitä diabetes voi aiheuttaa pahimmillaan ?
  • Näkökyvyn heikentymistä. Jostain olen tainnut kuulla että voi mennä jopa kokonaan.
  • Munuaissairauden. Vuosien myötä se voi kehittyä vaikeaksi munuaisten vajaatoiminnaksi.
  • Ääreishermoston häiriö joka taas heikentää tuntoaistia ja verenkiertoa.



Linkkejä aiheesta:
http://diabetes.fi Raskausdiabetes
http://terveyskirjasto.fi Raskausajandiabetes
http://tohtori.fi Verensokerien seuranta
http://femeda.fi Raskausdiabetes - Toteaminen, hoito ja seuranta


keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Viikko 38

Tunnen oloni hieman hömelöksi eilisen tohelointini takia. Illalla päästettyäni koiran irti ulos huomasin hänen lähtevän tempomaan omille teilleen dobermanin suuntaan. Emme olleet tutustuneet vielä kyseiseen koiraan ja toisen koiran omistaja tiukensi otettaan remmistä mistä ajattelin että ei helkkari, sehän syö Jesse vanhuksen. Kyykistyin niin alas kun maha antoi myöten, menetin tasapainoni tai lonkkaan iski jällleen se inhottava kipu ja kaaduin suoraan sivuttain kiviselle tielle.. Löin polveni, lonkkani/pyllyn sivuni, mahan sivuni, olkapääni sekä poskeni. Siinä hetken kieriskeltyäni pääsin ylös ja huutelin heti että eihän se ole vihainen koira kun meitsi ei oikein osaa säilyttää tasapainoa tämän mahan kanssa ja oma koira irti.. Onneksi dobberi ei ollut yhtään vihainen ja hänen omistajansakkin taisi hiukan säikähtää kaatumistani. Kyseli vointiani heti. Vaapuin Jesse sylissäni takaisin kotiin ja aloin tarkkailla että liikkuuhan vauva. Säikähdin kyllä tosi pahasti. Myöhemmin huomasin myös nirhaumat polvessani.

Miten minä uskallan enää ajaa pyörällä jos kaadun kävellessäni? Miten tässä uskaltaa lähteä käymään siellä neuvolassakaan enää yksinään? Sinne on kuitenkin puolentoista kilsan matka joka voi olla yksinäiselle könyilijälle hyvin vaarallinen reissu. Ville lähtee taas tänään Helsinkiin työstämään musiikki asioita ja palaa perjantaina.


Neuvolan puntarilla klo13 63,3kg sf 33
Tunnen itseni jälleen niin isoksi (enkä edes tunne koska sehän on TOTTA) etten halua naamaani tänään tänne. Ville lohdutti että olen silti söpö kuin muffinssi, sellainen todella suuri.

(Kuva lisätty 18.5 kun pääsin yli hetkellisestä itseinhostani. Harmittaisi jos ei olisi kunnon matskua tallessa.)


Meitsin vaaka näyttää mitä sattuu. 63,1kg, 63,5kg ja 63,8kg! Kaikki tämä yhteen pötköön.

Tässä vähän biletysfiiliksiä nostattamaan Organia.








maanantai 14. toukokuuta 2012

37+5 Kipeä maha.

Eilen elettiin jänniä hetkiä meillä kotona. Mahani kipeytyi ihan tuhottoman pahasti aamupäivästä. Ainut mitä pystyin tekemään oli kömpiä sänkyyn sikiöasentoon. Kun sitten päätin kääntyä paremmalle puolelleni niin kyynelet kihosivat silmiin kun se sattui niin kovin. Ja joo, kyllä siinä tuli vähän vuodatettua muutenkin itkuhanoja. Mies silitteli ja hieroi selkääni vaikka kuinka pitkään. Kun olo jossain vaiheessa helpotti hetkeksi menin suihkuun makaamaan. Aikaa kului parisen tuntia yhteensä kipujen kanssa. Voitte uskoa että pakkasin sairaalakassin valmiiksi koettelemuksen jälkeen. Tosin siellä on vaan dödö, hammasharja, shampoo, neuvolakortti, Ds, Ds:n laturi, Pokemon Black-peli, toppi, harja, random meikkejä sekä Aku Ankan taskari. Mutta ompahan jotain. :D

Loppupäivän makasin sohvalla (kuten tavallista). Jos kävelin asunnossa toinen lonkkani petti minut aina uudestaan ja uudestaan. Viiltävä kipu iskeytyi jalkani läpi eikä suostunut välttämättä toimimaan haluamallani tavalla. Iltasalaatit pilkoinkin jakkaralla istuen enkä seisaalteni. Tiedä vaikka olisin könynnyt ihan kunnolla ja mahan iskeydyttyä lattiaan vauva olisi repeytynyt ulos. Tapa se on synnyttää sekin.

SPECIAAAALE! Söin tänään ensimmäistä kertaa leivoksen about kolmeen kuukauteen. Se oli makeutettu hedelmäsokerilla, välissä omenahilloa (?) ja muuten voitaikinaa. Tajusin taikina-asian vasta maksettuani leivokset. Vikeä hemmottelin Viialan leipomon kojun suurimman korvapuustilla. Arvata tietysti saattaa että leivos oli makuhermoilleni turhan makea kaiken tämän sokerittomuuden seurauksena! Hui kamala miltä se omenahillo siellä välissä maistuikaan ja se vaalealastuinen taikina.. Ällöä. Eipä muuten tee enää mieli leivoksia. Oikeastaan toivon että minulle käy näin myös jäätelön kanssa. Eipä tarvitsisi kuluttaa pientä rahaani kalliisiin B&J jäätelöpaketteihin.


Ennen olin kova leipomaan rumia mutta hyviä leivoksia.

Isosiskoni Hempe toivoo että minä jään suurikokoiseksi synnytyksen jälkeen. Reilua! Kehotti vielä syömään jäätelöä ennen synnytystä jotta vauvakin kasvaisi kovasti. Kiitos tästä.

lauantai 12. toukokuuta 2012

37+3 Nosebleed

Tiedätte varmasti tunteen kun aamulla makaa lämpimässä sängyssä peiton alla ja olet herännyt tarpeeksi ajoissa eikä ole kiire minnekkään. Ihana tunne. Omaani häiritsi jälleen älytön nosebleed tosin suun kautta. Kipitin vessaan minkä jaloiltani ehdin mutta silti onnistuin levittelemään veripisaroita ympäri asuntoa. Tuntui että lavuaari peittyi vereen mutta eihän sitä nyt oikeasti niin paljon tullut. Sairaalasta sanoivat että käy hakemassa A-tippoja nenän kuivuuteen. Miksen ole vieläkään hommannut niitä? Pakko hakea tänään. En jaksa enää vuotaa verta koska se pistää heikottamaan. Kaikenkukkuraksi onhan se hiukan koomisen näköistä pyöräillä tuolla keskellä kaupunkia paperituppo sieraimessa tai käydä lähikaupassa niin että ei ole tunkenut tuppoa tarpeeksi syvälle joten nenästä näkyy roikkuvan jotain ällöä.

Toisilla on oksennusämpäri. Toisilla taas veriämpäri. 
Eilettäin käväisin taas pyörällä keskustassa vesisateista huolimatta. Takkia en ole käyttänyt nyt pariin päivään ihanan keväisten ilmojen ansiosta. Korkeintaan illalla pistän päälleni koiran kanssa ulkoillessamme. Käväisimme heikon oloni pakottamana levähtämässä äipän kanssa Puutarhakatu 1:ssa sijaitsevassa Lehtilukusalissa. Äiti bongasi sieltä mielettömän askartelu-lehden nimeltä Taika. Itse olen maailman surkein keskittymään mihinkään pikkuväkerryksiin mutta kyseisessä lehdessä oli ihan yksinkertaisiakin juttuja tälläisille keskittymishärö tyypeille. Olishan se siistiä osata ja jaksaa väkertää. Minä olen hyvä lappomaan karkkia suuhuni lähes valonnopeudella. Tai ainakin niin nopeasti että muut eivät varmasti ehdi. Paitsi tietty nyt kun olen estynyt tekemään työtäni..

Jeah. Huudin eilen huutiksesta itselleni Fringen kakoskauden. Ykköskaudelle enää viimeinen jakso jäljellä. Nyt kun se uusi sohva ilmestyisi tänne niin voisin uppoutua makaamaan siinä pienentämässä aivojani Fringen kera.

torstai 10. toukokuuta 2012

37+1 Ketun seikkailuja

Maha on käyttäytynyt edelleen hyvin kahelimaisesti. Oikeastaan pelkään jo sitä että vauva herää ja alkaa telmimään vähän turhankin innokkaasti. Potku kylkeen, isku nivuseen, potku kylkiluun alle, ehkäpä headbäng alapäähän. Se sattuu! Pelkkä kylkiluun paukuttelu ei minua enää yksikseen säikäytä. Mutta sitten kun maha venyy kahteen tai kolmeen suuntaan yhtäaikaa niin se on jo jotain järkyttävän tuntuista. Poikkis ei jaksa kytätä tätä ollenkaan ja olen yksinäni tämän asian kanssa. Tuo video antaa makustelua siihen mitä joudun kestämään..

Tässä olisi sitten pienen Ketun seikkailua videomuodossa pitkästä aikaa.

video


Random stuff
Äiti löysi eilen kirppikseltä vauvalle peiton vitosella. Me haettiin Viken kanssa vuorostaan tänään pussilakana peittoon. Anttilassa oli  pari pakettia alennuksessa joten kympillä selvisimme. On muuten hullun kalliita lastenkankaat esim. Eurokankaassa. Maksoivat 9.90e-13.90e/metri kaikki sellaiset kankaat mitä voisin edes harkita kelpuuttavani. Rumia kuvia ja värejä. :,,( Tulee niin paljon edukkaammaksi ostaa valmis lakanasetti kun laittaa äiti ompelemaan. Vielä kun aluslakana löytyisi (halvalla) ja toinen pussilakanasetti (myös halvalla) niin tosi jees.

Kävimme tänään myös perhevalmennuksen osion Parisuhde ja vanhemmuus. Se oli kiva kokemus toisin kun edellinen viimeviikolla. Painotettiin kovasti sitä että antakaa niiden isukkienkin hoidella vauvaa ihan yhtälailla kuin äitikin. Jos vauva itkee iskän sylissä niin anna isukki hoitaa äläkä mene sinne väliin itse tyynnyttelemään. Päätin sen jo aikaa sitten että en todellakaan ala omimaan vauvaa ja päättämään että vaan äiti kelpaa. Yhtälailla se isukki on yhtä tärkeä kuin meitsi. Ja mikäpä siinä kun on tuo poikkis tuossa vieressä. Eriasia olisi tietysti silloin jos emme olisi väleissä ja asuisi yhdessä/lähellä toisiamme. Itsehän olen kasvanut ilman isähahmoa. Äidilleni kaikki kunnia minusta. <3 Ja tietty niille kahdelle "vara-äidille" eli tädeilleni jotka ovat pitäneet minua myös täysin omana perheenään jota tietysti olenkin ja he minulle.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Viikko 37

62.5kg
En ymmärrä miten hoikat ranteeni onnistuvat näyttämään kuvissa aina noin paksuilta? Hei nämä kuvat sitten narraavat. Olen oikeasti upea. Uskottehan?

Eilen riitti menoa ja meininkiä. Aamulla pyöräilimme neuvolaan jossa kaikki vaikutti hyvälle. Loppuajan siellä meillä onkin tuuraaja joka oli hurjan lempeä. Hempparitkin olivat nousussa vaikka veikkasin itse niiden olevan laskussa. Multa ei oltu mitattu kahteen kuukauteen niitä. Sf mitta oli jälleen venähtänyt huimasti eli edelleen yläkäyrillä mennään. Mahani nyt vaan sattuu kasvamaan eteenpäin eikä levene sivuille juuri lainkaan. Raskauttani ei edes huomaa takaapäin. Paitsi selästä yhyhyhyhyh. Jatkoimme matkaamme Metson kirjastoon jonka jälkeen törmäsimme muutamaan vanhaan koirakaveriin ja heidän emäntiinsä. Kehuskelivat että näytän erityisen hyvältä ihan näin raskauden loppumetreillä olevaksi. Voin paljastaa että olin meikannut, heille en tätä pikku salaisuuttani ääneen maininnut. Kuitenkin 8kk lähes meikkaamatta jätti minusta kuvan että en sädehdi toisin kuin pienen ehostuksen jälkeen.

Käväisimme tunnin kotona ja matka jatkui takaisin keskustaan Plevnan Finnkinolle jossa meitä odottivat Kostajat. Vauva oli vähintään yhtä hulluna kuin Iron Skytä katsellessani. Se sätki ihan kokoajan ja koetti tunkeutua mahani läpi ulos. Sattui niin julmetusti. Se ei varmaan tykkää leffateatterin tärinöistä ja suurista äänistä. Voihan se olla pelottavaa. Lisäksi minä istun paikoillani jännittyneenä ja nieleskelen kyyneleitäni What can I say? Olen herkkis supersankari jutuille..

Ps. Harkitsen vakaasti menemistä jonnekkin halpis parturi-kampaamoon leikkauttamaan hiukseni.

maanantai 7. toukokuuta 2012

36+5

Pikkusysterini Lätty on ollut viimepäivät hurjan kipeä kurkkunsa kanssa ja hän pyysi minua tuomaan lääkkeitä sekä ruokaa lauantaina. Kipaisin ennen Tampere Kupliiseen menoa hänen kauttaan. Voitte vaan arvailla kuinka pitkään meni polkea alta viisi kilsaa.. No pitkään siinä meni! Minä lihakseton punkero.

Tampere Kuplii alueella tapasin kamuja ja sitten tietty suuntasin kojuille ihailemaan kaikkea ja kaikkia. Tällä kerralla en ostanut itselleni mitään mutta Vikke oli tilannut kauttani Huuda Huudan kojulta Chester Brownin En koskaan pitänyt sinusta-nimisen sarjakuvakirjan. Lisäksi Mustan Ritarin pisteeltä hain mielettömän siististi kuvitetun Robot 13-sarjiksen jonka ovat tehneet Thomas Hall ja Daniel Bradford.







Koska Ville on jälleen musisoimassa useamman päivän putkeen niin minut oli suhteellisen helppo ylipuhua yhdeksi yöksi äipän luokse. Ainahan olisin voinut mennä Lätylle hengamaan mutta hänen kipeydestään johtuen ei oikeen inspiroinut jäädä sinne. Systerin pelkkä puhekin kuulosti hyvin pahalle. Illalla tuli tietty nälkä ja kerroin äidilleni pizzaohjeesta josta eräs kamu mainitsi facebookissa. Pizzan pohjassa ei tulisi olemaan yhtään jauhoja. Äitikin innostui heti asiasta koska meidän suvussa ollaan suhteellisen kovasti ruokavammaisia. Ohje on oikeasti helppo koska minäkin osasin

Tarvitset pohjaan vain 4 ( tai 5 ) munaa
ja hiukan suolaa.
-Vaahdota munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi. Monitoimikone toimii tähän hyvin!
- Riko keltuaiset keskenään ja lisää suolaa vähäsen.
- Heitä keltuaiset + suola kombo kiinteään vaahtoon ja sekoita kevyesti vaikka haarukalla.
- Voitele leivinpaperi voilla ja levitä munamassa pellille.
- Uuniin 10-15min
- Ota uunista pois ja lisää täytteet.
- Uuniin takaisin 15-20min.
VALMISTA!




Itse en maistanut munaa pohjasta. Äipästä se maistui hiukan. Kannattaa testata. Helppo ja nopea eikä tarvi edes sotkea käsiä vaivaamalla normi (tai gluteenitonta tai vaikka sitä karppaajien kaloripommi pohjaa) pizzataikinaa.


Kirjojen kuvat: huudahuuda.com ja mustaritari.fi

lauantai 5. toukokuuta 2012

Tampere Kuplii - sarjisfestarit



Itse menen nauttimaan kamukoiden seurasta, katsastamaan cosseja, halimaan pehmoleluja ja ostamaan muutaman sarjakuvan. Reilusti varmaan tönin muita suurella olemuksellani. Hehiahuah.


perjantai 4. toukokuuta 2012

36+2 Äitipolin uutiset

Eilinen täyteen ahdettu päivä meni kaikesta huolimatta mukavasti mutta.. Ei sitten ehdotty sinne Metso Kupliiseen sarjisvaihtoon! Se on niin perus että kun jotain oikein suunnittelee niin se ei varmana onnistu.

Äitipolilta tuli hyviä uutisia. Vauva on kasvanut parissa viikossa hurjaa tahtia eli meidän kahden kasvun seurantaa ei ole syytä jatkaa loppuraskautta. Sokeriarvoni ovat pysyneet suhteellisen normaaleina uudella syömistahdilla joten minun ei tarvitse aloittaa sitä pitkävaikutteista insuliinia. Jeee! Tiheä syöminen ja puhelimeni kello toimivat hyvin yhdessä. Ilman herätyskello mahdollisuutta unohtelisin koko syömisen. Joudun silti jatkamaan sokerienmittaamista mutta ei tarvitse enä tehdä sitäkään päivittäin. Sormenpääni. Saan kasvatettua niihin nahan takaisin.

Neuvolassa oli perhevalmennus lastenhoidosta ja synnytyksestä. Meinasin nukahtaa hämärään huoneeseen jota valaisi vain PowerPoint esitys ja tasainen ääni joka luki asiat suoraan siltä. Tylsää? Kyllä.  Tuli sieltä jotain uuttakin tietoa ja esim se että meidän pitää hommata se turvakaukalo yhden kämäsen puolentoistakilsan matkan takia. Ei meilla mitään autoa ole ja kun kaupungissa asutaan niin en ole nähnyt yhtään hyvää syytä ostaa turvakaukaloa. Vauvaa kun ei saa parin päivän ikäisenä kuljettaa yleisissä kulkuneuvoissa kuten bussi tai vielä ulkoiluttaa vaunuissa niin ainoaksi kotiutumis systeemiksi järkkääntyy taxi. Ja taxeissakaan ei saa vauvaa kuljettaa ilman turvakaukaloa. Mikä tästä asiasta tekee itselle niin kovin hassun ja henkilökohtaisen ärsyyntymisen on se että suunnilleen ekalla neuvolakäynnillä Ville huomasi neuvolan seinällä ilmoituksen käytetystä turvakaukalosta. Itse naureskelin käytetylle (turhalle) asialle että mitä me tuolla kun eihän meillä ole edes autoa.. Ei naurata kuulkaas enää.


Illaksi Vike loihti mielettömän illallisen. Villen yksi parhaita puolia on se että hän pitää kovasti ruoan laittamisesta. Itsellä ei riitä hermot seurata ohjeita tai edes jäädä siihen hellan viereen sekoittamaan asioita ettei pala pohjaan. Kärsivällisyyteni ei kerta kaikkiaan riitä sellaiseen. Syöminen tosin onnistuu vähän turhankin hyvin.

Tänään jäänkin taas muusikon yksinäiseksi tyttöystäväksi. Saa nähdä milloin lie mies kotiutuu jälleen. Onneksi viikonlopuksi kaikkea kivaa (kuten Tampere Kuplii <3) enkä enää ole heikkona ja joudu vaan märhetimään kotisohvalla. Tosin saisi tulla se uusi sohva jo nyt kun kerran on maksettukkin!

Ps. Miksi perhevalmennuksessa puhuttiin kokoajan vaimoista (ei äideistä). Me ei olla naimisissa. :< Julmaa. Miestä voi sanoa mieheksi ilman naimisiin menoa mutta voiko sen naista sanoa vaimoksi jos ei olla naimisissa? Itsellä tulee mieleen teineysajan heitot tyttökavereista "Otatko vaimos mukaan?/Kiva vaimo sulla.". Sentäs tukihenkilö oli tukihenkilö eikä mikään random.

---

Ai niin, olen saanut Vauvalandian Meeriltä tälläisen. Aika hieno. En jaa tätä nyt eteenpäin kun aika vasta jakelin ja menisi muutenkin samoille blogeille. Kih. Mutta jos sinulla ei tätä vielä ole ja luen blogiasi niin lahjoitan tämän sinulle! :) 


keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Viikko 36

63.8kg

Vappu meni tylsistyessa ja kuluttaen (toistaiseksi) vanhaa sohvaamme. Vähän harmitti kun mies popsi suklaalla kuorrutettuja munkkeja mutta ei niin paljoa että olisin vuodattanut kyyneliä. Toista se on nähdä televisiossa uusia jäätelömainoksia.. Kipuisuudestani johtuen en oikeastaan liikkunut kotoa minnekkään paitsi pyykkituvalle ja ulkoiluttamaan koiraa. Nyt olo jo huimasti kohentunut. Huomenna onkin aikamoinen päivä tulossa. Ensin äitiyspolille raskausdiabeteksen takia, sieltä neuvolan perhevalmennukseen (hehe on meilläkin tätä en vaan tajunnut että tämä on sitä perhevalmennusta) ja sieltä sitten Metso Kupliiseen. Miksikö sinne? No tietty sarjisvaihtoon!

Vanha sarjakuva vaihtoon - saat toisen tilalle.

Eli ehdottomasti Metsoon torstaina vanhojen sarjisten kanssa vaihtelemaan ja ehkä tekemään löytöjä. Jos ei löytöjä niin ainakin uutta lukemista.

Illaksi poikkis lupasi tehdä ruokaa. Siksi muuten varmaan olenkin lihonnut viime aikana. Hän on vastannut ruoan tekemisestä enemmän kuin minä itse. Salaatilla ei hirmuisesti kiloja kerry mutta heti kun se jää niin johan alkaa läski lätistä.