La-La means i love you (tai ihan vaan lauantai)

Oi joi mitä kelejä. Oi joi mitä päiviä. Lauantaina olin esim. Yellow housen avajaisssa Vellamonkadulla. Siellä soi aika paljon musiikki ja tunnelma oli mukavan leppoisa. Kiitos Marialle joka mahdollisti tämän. Minäkin aika randomina paikalla hengasin mutta hengasimpa silti. 

Ihana ihana ihana Laura Moisio. 

Satan's Fingers toimi!

Ja no, Lassi! Tykkään.

Tuttu keikkayleisö.

Kävin myös vähän keilaamassa työkamujen kera. Piikki oli auki mutta join vain yhden lonkeron. Mikä mua vaivaa? Kuitenkin söin sitäkin enemmän työpaikan laskuun. Sori.

Sieltä pyöräilin takaisin nauttimaan keltaiselle talolle eli näpräämään uutta kännykkääni seurassa. Tapasin siellä kännykän koskettelun lomassa jonkun valokuvaajamiehen joka meidän hetki juteltuamme tajusi minun olevan Villen tyttöystävä. Kuulemma murre, cthulhu ja suunnattomat pelikokoelmat todistivat sen. Taustoistamme voisin sanoa että olen nähyt kyseisen miehen selän ja sivuprofiilin kerran aiemmin. En ole varma näkikö hän minua silloin koska työskenteli ahkerasti.

Myöhäisempää iltaa vasten nostin tipahtaneet ketjut takaisin pyörääni ja lähdimme Jaden ja Even kera Rauhaniemen rantaan. Kettu oli yökylässä ämmillä joten ei tarvitse ilmoitella sossuille että valvottaisin lasta tahallani yömyöhään. Mielihalu uimisesta oli kova ja sinne myös menimme. Paitsi Eve joka ei järveen uskaltanut. Idean äiti feidasi oman ideansa. Ymmmärrän sen koska edes pienet tytöt eivät kyenneet uimaan siinä jääkylmässä vedessä. Melkein näin vielä jääpalikoita siellä täällä. Nyt on toukokuu! Aika herkkusienenä olin sen pulahtamisen jälkeen. 

Nyt jatkan Ketun kaksivuotis kemujen uusiksi pistämistä (ulkona sataa ja ukkostaa). Tarkoitus oli juhlistaa ulkona neitiä koska kotimme on kuin sauna. Vihtomaan mars!