keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Moro moro osta poro

Morjens kamut.

Sehän on kuulkaas sillä lailla että tuo oikea elämä on vienyt aikani lähes kokonaan. Niin hyvässä kuin pahassa. Päivitys on jäänyt osittain siksikin etten halua tuoda jo hurjasti kasvaneen tyttäreni kasvoja enää tänne. Lukijoita Ketustelulla nyt ei ole hurjia määriä, mutta kyllä mua vähän jännittää koko asia. Onhan kyseinen asia ollut tapetilla jo pidemmän aikaa.

Pikakuulumisia heti tai sitten ei mitään.

Kettu on aloittanut kuviskerhon! Ja voi mahdoton sitä huudon ja äkäisten
- En halua mennä perhoon! >:( -kommenttien määrä josta kärsimme koko perhe vielä hetki sitten. Alkuajoilta minulta jäi mieleen kuinka ajoivat hienosti vanhemmat äkkiä ulos välttääkseen suuremmat tunneryöpyt (kaikilta). Eka kertani oli aikamoinen katastrofi. Kettu jäi huutamaan perääni pää punaisena kerhonvetäjä Tuulan sylissä minun painaessa äkkiä sieltä pois. Joku toinenkin lapsi taisi itkeä. En ole enää edes siitä varma kun kuulin vaan oman lapseni kiljunnan ja päässäni jyskytti
 Olen hylännyt lapseni. Olen hylännyt hänet.

Mutta nyt. Voi nyt!  Kerho on siisti paikka ja sinne on kiva mennä. Arvostan myös sitä että siellä käytetään paljon kierrätysmateriaalia. Esimerkiksi lapset saavat paperiksi käyttöönsä koulusta poistettuja pistekirjoituskirjojen sivuja. How cool is this? Sanon että uber coolia!

Joskus olen onnistunut hivuttautumaan hakureissulle niin ajoissa että kerhohetken salakuuntelu on ollut mahdollista. Sisältä kuuluu ilon kilahduksia, naurun mekkalaa, arvauksia ja lauluja. Meidän neiti on tottakai eniten äänessä. En tiedä johtuuko se kenties siitä että hänellä on kantava ääni vai siksi koska äitinsäkin on aikamoisen puhelias tapaus? 
 .
Tuleva aviomieheni (kyllä, hän on viimeinen lupautunut!) Ville työstää uutta osaa sarjakuvastaan työhuoneella. Kaikkien meidän kolmen yhteisen ajan kustannuksella hän tekee sitä usein myös viikonloppuisin jos ei satu olemaan soittelemassa. Minä taas aherran viikkoni murmelina toimistorottana. Perus arkea siis.

Tässä kuvakaappauksia instagramistani etteivät silmät kuivu kuoppiinsa lukemisen vuoksi. Huh.



2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeeah! Luulin ettei tänne enää kukaan edes löydä. ;D AHhahaa. Kävin lisäämässä sut jo omalle seurantalistalle ja kommentoimassa jotain josta tunnistat minutkin. ;)

      Poista

Morjesta!
Saapi jättää palautetta, terkkuja yms. :)
Kerro vaikka miten oma päiväsi on mennyt.

Terkuin,
Lisa Love