maanantai 23. heinäkuuta 2012

Oletko nähnyt tätä kettua?

Eilen minikettu täytti kaksi kuukautta. Hän on tällä hetkellä hymyilevä, ympäristöään kovasti tutkiva, välillä raivoava (varsinkin tissille) sekä tietty mahavaivojen kanssa taisteleva tyttö.


n.60 sentin pötkö jalkani vieressä kokoeroa kartoittamassa. 
Lenkin varrelle eksyi yksi kettu rattaissa.
Kuva on ommattu Wilmikselle koska maistuis varmana.
Herkkumedaljonki!
Erityisen mukava viikko takana ja toivottavasti uusi kiva edessä kaikesta kipuilusta huolimatta. Kamut ovat henganneet paljon minun ja mini ketun kanssa ja me heidän kanssaan. Väsyttää ihan hulluna kyllä kokoajan. Olemme säiden salliessa tehneet myös  kävelyretkiä metsään jonka kätköstä paljastui paljon metsämansikoita ja pieniä mustikoita.

Niin ja hyi, haisen ihan oksennukselle. Ketale päätti suihkuyrjötä keittönlattialle tänään.

6 kommenttia:

  1. Onko siitä muka jo 2 kuukautta kun tuo suloinen otus syntyi? Nopeesti menny aika :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä! Ja meikä ei ole juopotellut lähes vuoteen. :D HahahHahAHAHh.

      Hassu juttu muutes! Just aloin tsekkaan ootko ite päivitellyt blogiasi ja sillä välillä olit kommentoinu tätä :D

      Poista
  2. voi ei mikä pikku vauva! hei pakasta noita mustikoita ja mansikoita tein ketulle maisteltavaksi, kohta se aika koittaa (nyyh)

    rokkeihin koko perheellä,kannatan! onpahan lapsella katseltavaa, ja kuulokkeet päässä on hyvä nukkua (varmaan tuntemus mahassaoloajoista)

    hyvä että kaikki rullaa siellä arvon pikku ketun kanssa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HYvä idea todellakin. Tässä on enää viikoista kyse milloin tuo tarvitsee lisäksi jotain tuhdimpaa kuin tissimaito. Mikä sen kivempää kuin vaikkapa mustikkamaito? Aaah namnamanman.

      Todellakin ensi kesäksi rokkiin Ketun kanssa kuulokkeet päässä. Ihana, tutun oloinen jytkytys soisi koko viikonlopun hänen kehonsa läpi. Varmana tulisi mahassa olo fiiliksiä. ;)

      Poista

Morjesta!
Saapi jättää palautetta, terkkuja yms. :)
Kerro vaikka miten oma päiväsi on mennyt.

Terkuin,
Lisa Love