torstai 10. lokakuuta 2013

(vine postaus)


Mo!

Kaikesta töihin paluun alkyhypetyksestä huolimatta tapahtui hajoaminen. En ole jaksanut tulla kertomaan tästä epäonnistuneesta olostani tänne aijemmin. Koetan vain pitää tapani mukaan elämän normaalina. Tavata kamuja aamuisin Ketun kanssa ennen töihin menoa ja jopa öisin töiden jälkeen armottomasta uupumuksesta huolimatta. Huonosti tosin. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat hyvin suurilta ja epämiellyttäviltä. En haluaisi enää edes vastata puhelimeen jos joku soittaa tai laittaa viestiä. Jos käytin ennen facebookkia huonosti niin nyt en käytä sitä ollenkaan vältelläkseni ihmisiä.

Jos pahaa on niin hiukan hyvääkin. Työmatkapyöräily maistuu vaikkakin on hurjan raskasta minunlaiselleni huonokuntoiselle. Jospa seuraavalla viikolla helpottaisi eikä tuntuisi siltä että vetäisi pikkukiviä keuhkoihin.

:,,(


6 kommenttia:

  1. Voi ei, miksi tuollaiset fiilikset? Tai että johtuuko väsymyksestä tms. vaan, vai jostain muusta? Anteeksi uteluni, ei tarvitse vastailla jos kyselen liian henkilökohtaisia. Toivottavasti mielesi jotenkin piristyisi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei oo paha kysyä ja itsehään tänne avaudun. Väsymys, turhautuminen, kavereiden näkemättömyys (ei mennyt ihan putkeen) ja parisuhteen vähyys. Tälläisiä pikku juttuja. :D Nyt voin jo nauraa kun oon huutanut ääneen.

      Kiitos piristyi jo. <3 Viikonloppuna sain ladattua itseäni hyvin ja sain vähän miestäkin.

      Poista
  2. <3
    koita jaksaa, välillä elämä vaan on tollasta, ei sille aina mitään syytäkään välttämättä ole..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta on niiin syvältä olla surkeena.

      <3

      Poista

Morjesta!
Saapi jättää palautetta, terkkuja yms. :)
Kerro vaikka miten oma päiväsi on mennyt.

Terkuin,
Lisa Love