keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Unikoulusta ja sen tuloksista


Varmaan suurimmalla osalla tuoreista äideistä ja isukeista on ollut jonkin näköistä univajetta jopa kuukausia, ehkä vuosiakin. On muuten meijänkin taloudessa. Aloin olla suhteellisen loppu "nukuttujen" öiden jälkeen tunkien Ketulle tissiä suuhun kymmentä kertaa yössä että olisi hiljaa edes hetken. Villen kanssa tehtiin sopimus että nyt loppui yötissuttelut tytöltä. Terkkarilta saatiin neuvoksi että parempi jos isukki nukuttaisi niin ihana maidontuoksu ei kantautuisi vauvan sieraimiin. Mietitäämpä nyt vaikkapa vastaleivotun pullan tuoksua, itse ainakin kiljuisin että MULLE!

Voi kamala sitä huudon määrää tosiaan. Ottihan se sydämmestä ja tunsin itseni kiduttajaksi. Tosin samalla tiesin että tytöllä on kaikki hyvin. Hän oli kainalossani, kiinni ihoani vasten ja samalla silitellen koetin rauhoitella. Silloin tuntui että minäkin olisin tarvinnut rauhoittelua kun meinasin luopua toivosta ja aukaista rintaliivit. Pysyimme silti molemmat päätöksessä eli ei maitoa yöllä.

Ensimmäisenä yönä selvisimme neljällä herätyksellä. Yöllä oli pakko antaa kerran maitoa koska toinen rintani olisi poksahtanut. Yö numero kaksi herätyksiä oli vain kaksi joista viimeisempi kesti tunnin (itkua). Kolmannen yön vietin itse siskoni luona (ekaa kertaa muualla kuin Kettu kainalossa) ja miehen mukaan heillä oli mennyt hyvin. Neljäntenä yönä kaksi herätystä joista toiseen hiukan ennen aamu kuutta olevaan pakottauduin ylös että saan vauvan hiljaiseksi. Eli heräsimme tavallista aikaisemmin ja annoin maitoa. Oliskohan se sitten ollut viides yö kun Kettu nukkui 00-6.45! Tämä merkitsi samalla ensimmäistä täys pitkää yötä niin minulle kuin sille pienelle rontillekkin.

Voimpa siis sanoa että jee jee. Kyllä Kettukin osaa kun annetaan mahdollisuus. Nyt viimeiset pari yötä ovat menneet hyvin. Itku on alkanut vasta aamuyöllä (neljän-puoli kuuden maissa) jolloin olen jopa saattanut antaa maitoa saadakseni jatkaa unia hiukan pidemmälle. Ennen aamu viittä en ole sortunut maito valttikorttiin eikä sitä kyllä ole enää huudettukkaan.
Tsemppiä ihan superisti kaikille unettomista öistä kärsiville.

Jakakaa ihmeessä kertomuksia omista nukutus ja nukkumattomuus kokemuksistanne.

10 kommenttia:

  1. Mulla ei ole varsinaisesti ollut mitään unikoulujuttuja. Esikoinen alkoi nukkua kun sai lääkityksen, kakkonen kun allergiat alkoi paranemaan (ekaluokalla), tuo kolmonen on nukkunut ihan mukavasti alusta asti.

    Joten unikouluhin mulla ei ole oikein mitään sellaista sanottavaa kun meillä ei niistä hyötyä ollut lasten sairauksien vuoksi. Itkivät kipuunsa.

    Voimia kovasti teille molemmille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pieniä. :I Siis tuollaista ei ole itellä tullut edes ajatelleeksi että unettomuus voisi johtua jostain ns. oikeasta syystä eikä vaan siitä että vanhemmat eivät osaa nukuttaa.

      Menikö muuten pitkäkin aika ennen kuin keksitte (tai lääkärit?) että lapsi tarvitsi lääkitystä ja toisella allergia?

      Poista
  2. Mä kirjottelen tarkemmin vaikka viikonloppuna, kun on enemmän aikaa. Mut vaikeeta on kyllä täällä toi yönukkuminen edelleen. Varmaan raapustelen omaanki blogiini jotain aiheesta, jos ehin ja jaksan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoita ihmeessä jos vaan jaksat. Minä tiedän myöskin miltä kokoaikainen valvominen tuntuu. Perseestähän se on kaikin puolin vaikka sitä kuinka koettaisi vääntää oikein (hyvin) päin.

      Poista
  3. Hyvä Kettu ja Ketun äiti ja iskä!! Ihana kuulla että siellä on alkanu yöt helpottaan :) Kyllä sitä on niinku eri ihminen kun saa yössä ne kuuden tunnin keskeyttämättömät unet ottaa :) Meillä Hippu nukkuu jo tosi mainiosti, siirrettiin se omaan huoneeseen ja samalla lopetettiin se yösyönti ja nyt nukkuu jo 19-04 putkeen. Joten jee!!!
    Jokos teillä on alkanu kävelyharjottelut? Tonilta kuulin huhuja moisesta ;)
    T.Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi helpottikin! Meikä oli kyllä aika raato (ulkoisestikkin hehe, mutta se nyt ei oo poistunut edelleen). Jaksaa tehdä asioita jes! Hipun rytmi kuulostaa kanssa oikein hyvälle paitsi tuo aamuyön heräys.. ääääks. Mutta toisaalta saat varmana nyt itelles ihanasti omaa aikaa iltaisella. Tai ehkä isin ja äidin yhteistä aikaa. ;)

      Kyllä tuo Ketale kovasti yrittä kävellä tukea vasten ja käveleekin joitain askelia. Ihan kaheli tyttö, ei vielä tarvis. :D Mitenkä teillä? Hippu konttaa edelleen kovaa kyytiä ja punnertaa? :)

      Poista
  4. No on se melekonen tuo Ketale! Mahtaa olla hupaisa näky ku toinen on vielä niin pikkanenkin <3
    Meillä mennään vielä ihan nelivedolla ympäri taloa, mutta just tuota seisomaan nousua alkaa jo olla ajoittain, siinä vaan tuppaa aina kaatumaan sen verran korkeemmalta, että meinaa tulla kenkutus ja kuhmuja :(

    Mukavaa kevään odottelua teidän poppoolle, toivottavasti nähdään taas pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi voi voii.. Miksi nuo pienet eivät tajua että ei ole mitään kiirettä korkeammalle pääsyssä? Höpsöt. Kettu nakkas toissapäivänä ittensä sen verran pahasti alas että hienot nosebleedit valuivat molemmista sieraimista.. Pikkasen olin paineissani kun eilen oli lääkäri ja Ketulla on pieni mustelma nenässä (en se minä ollut!!).

      Todella mukavaa kesän odotusta myös teille. <3 Nähdään!

      Poista
  5. Meillä on vähän pienempi poikanen vielä, ikää 5 kk, mutta juuri kirjoittelin omaan blogiin koulutuskokemuksia viimeiseltä neljältä yöltä
    ( http://minustajasinusta.blogspot.fi/ )

    Tänään neuvolassa juteltiin, että varsinaista unikoulua kannattaa harkita uudemmaan kerran vasta puolivuotiaana. Siihen saakka koetetaan pärjätä pitkällä pinnalla ja otetaan käyttöön iltapuurot ..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iltapuurot jeah! Ketulla ne(kään) eivät aluksi tehonneet mutta nyt ajan kanssa kun lautaskoko on kasvanut ja sen lisäksi vielä velliä (minun lisäkseni siis) niin kyllähän nukuttaa. Vau oot tosi urhea kun jaksat pissattaa (muualle kuin vaippaan). Oppii varmasti tosi nopeasti kokonaan kuivaksi sitten isompana kun osaa itse pötälle mennä. :)

      Meikälle kanssa sanottiin että vasta puolivuotiaana ei tarvis vauvan syödä yöllä mutta venähti vähän tämä unikoulutus. Miksi? Hirvesti oli reissuja juuri tytön ollessa puolivuotias.

      Tsemppiä! Itsekkin fanitin eniten juuri noita aamun muutamaa hetkeä jos poikkis otti Ketun sängystä ja menivät hoitamaan aamu puuhat keskenään. Ne hetket. <3

      Poista

Morjesta!
Saapi jättää palautetta, terkkuja yms. :)
Kerro vaikka miten oma päiväsi on mennyt.

Terkuin,
Lisa Love