Meikä koki tänään jälleen kauhun hetkiä linja-autossa Ketaleen kanssa. Änkesin meidän vaunut kahden muun vaunun väliin suht täydessä bussissa. Viereisten vaunujen asukit nukkuivat kiltisti kun taas Kettu tapansa mukaan ei suostunut edes istumaan rattaissaan. Pienen väännön ja kitinän jälkeen sain hänet istumaan väärin päin rattaisiinsa tutkien jotain random tavaraa jonka kaivoin kassistani. Eiköhän siinä sitten käy niin että bussi pysähtyy äkisti ja Kettu lentää pää edellä viereisten vaunujen renkaiden kautta lattialle. ÄääÄÄäÄääÄääÄÄää!
Mikä tässä hommassa on kamalinta niin ensi ajatukseni oli että toivottavasti nuo kaksi muuta vanhempaa eivät nyt ajattele minua ihan kamalana äitinä. Tyttö kiljuu pääkipuaan ja meikä vaan miettii mitä muut miettivät tästä tilanteesta. Tietysti tärkeintä on se että onhan Kettu kunnossa eikä saanut mitään aivovauriota lyödessään päänsä.. Miksi sitä silti miettii kokoajan että mitä muut miettii ja toivottavasti eivät mieti juuri tätä. Vähän vastaava meininki kun könyää jossain ja heti vaan vilkuilee ympärilleen toivoen että kukaan ei huomannut vaikka sattuu simona.
Kettu on kuitenkin ihan ok. Kysyin häneltä tarvitseeko minun pelätä hällä olevan nyt joku aivovaurio ja vastauksena sain selkeän Ein. Toivottavasti ei narrannut.
Hui! Tää tosin taitaa olla taas niitä tilanteita, kun äitiin sattuu enemmän kuin lapseen. Mä olen tiputtanut poikasen kun toinen oli vasta muutaman kuukauden ikäinen, lipesi kädestä ja olin ihan 100% varma, että nyt sai vähintäänkin aivovamman ja aivoverenvuodon jne. No ei saanut, tietääkseni. Ketaleelle pus <3
VastaaPoistaps. Niin ja edellispäivänä meinasi kans tipahtaa. Venkoili rattaissa bussipysäkillä, nostin syliin ja samalla huomasin että bussi tuleekin jo. No ajattelin, että kyllä se pysyy siinä rattaissa sen aikaa kun noustaan bussiin eli laitoin lapsen ilman valjaita takas rattaisiin. Jepjep, kun kallistin vaunuja bussiin noustakseni, niin lapsi kippasi eteenpäin ja ehdin juuri napata kädestä kiinni, olisi muuten mennyt pää edellä katuun. Hitto, että säikäytti.
Meikän sydän itki verta vaikkakin olin kauhusta kankea siitä että mitä muut musta nyt ajattelee äitinä kun annan lapsen tipahtaa pääedellä vaunuista.. Onhan tuo alkanut kolhia itseään nyt kyllä kokoajan mutta eihän isle mitään oikeasti voi tehdä. Konttauskypärä? Näääh.
PoistaSulla on hyvät refleksit! Niitä ehkä äidinvaistoiksikkin voi kutsua. Mulla ne on olemattomat. En nappaa kiinni tyttöä mistään jos meinaa könytä. Tosin osaan kyllä lepytellä onneksi sitäkin paremmi kipuista Kettua. :D