11kk ja todella pitkästä aikaa moro!

"Missä on vauvan silmä?" Löytyy! Fiksu tyttö.
Pöksyt voitettu Meerin Vauvalandia-blogista. <3

Jepsistä jeps. Jonkin verran olen saanut kuulla että onko jokin hätänä kun en ole päivitellyt Ketustelua. Eipä ole hätää. Olen vaan jatkanut aikani priorisointia toisaalle eli aikalailla sohvalle taikka lattialle leikkien sekaan. Joskos jakaisin pikaisen takakelauksen mitä ollaan hommailtu ja mitä meille oikein kuuluu. Nukuin kaksi viikkoa sohvalla koska en kestänyt enää valvomista. Se aika meni leppoisasti ja sain voimaa jo pelkästään siitä että se en ollut minä joka joutui nousemaan sängystä ylös. Pienen asuntomme takia heräsin kuitenkin lähes joka vingahdukseen joten täydeksi levoksi sitä ei voinut sanoa. Se kaksi viikkoa sai minussa silti aikaan muutoksia; Hymyilin enemmän ja levänneisyys sai minut jopa siivoamaan! :D Vikke saattoi aamulla ihmetellä herätessään että ei tämä asunto kyllä nukkumaan mennessä näin siistiltä näyttänyt. Sitten tapahtui jotain? Saattoi olla että kyllästyin yksin nukkumiseen ja kömmin takaisin yhteiseen sänkyymme. Yörauha oli jälleen mennyttä.

Käväistiin Ketun kanssa pohjoisessa lekottelemassa ja nauttimasta hyvästä sukulais-seurasta. Oma kummityttöni Vivi opetti tahattomasti Ketulle uusia taitoja. Näistä mieleenpainuvin on varmasti liukumäen kiipeäminen niin portaita kuin itse mäkeäkin pitkin.. Olimme pesemässä hampaita Ketukan kanssa kunnes hän yhävisi yllättäen ja löytyi taistelemasta liukumäen päältä serkkunsa kanssa siitä että kumpi saa jatkaa matkaansa kokonaan. Kettu oli kiivennyt mäkiosaa ja Vivi portaita. Siinä nuo kaksi pikkutyttöä nököttivät päät vastakkain samalla työntäen toisiaan taaksepäin. Myös pikkuautoilu tuli Vivin kanssa tutuksi. Samalla pärrätään "Prum prum". Rakkaimmaksi ihmiseksi Kettu omi tätini joka jaksoi leikkiä ihan koko ajan. Lempi tekeminen takaisi olla tätini talon portaiden kiipeäminen ylös ja alas. Itse sain viettää rauhallisen hetken vaikka ruokaa laittaen samalla kun Kettu pomotti tätiäni leikkimään.

Toissapäivänä Ville huomasi että tyttö ei enää konttaa paikkoihin päästäkseen nopammin vaan kävelee kaikkialle. Välillä hän saattaa pyllähtää mutta eipä se pitkään jaksa kiukuttaa. Ruoka maistuu edelleen hyvin eikä uusien ruokien syöminen ja koostumusten vaihtuminen ole yhtään vastenmielistä. Kaikki menee ennakkolulottomasti suuhun. Pikkukivien syöminen hirvitti minua aikaisemmin mutta nyt vaan imuroin hullunlailla. Ensimmäisiä sanoja on nyt saatu kuulla joita ovat tisih/tissih (isi), Salla (tätinsä Sallu), pom pom (pomppii), Hähää (minua matkien) ja viikonloppuna ämmi väittää Ketun sanoneen ämmi. Matkiminen on tämän hetken in juttu! Minulta on tänään btw pesty hampaat. Noh, jotenkuten kuitenkin. Niin ja Ketaleen rontti on alkanut näyttää isältään enemmän kuin minulta. Nyt tosin en ole enää kauhuissani siitä kuten synnärillä koska hän on hurjan soma juuri itsensä (eli vähän isin) näköisenä.

ps. Itse en ole muuttunut mihinkään suuntaan taikka oppinut mitään. En tiputtanut vieläkään kiloja tai yhtään mitään. Käynyt muutaman kerran töissä. Samaa puuroa jatkuu.