lauantai 10. marraskuuta 2012

ÖÖÖäägäh


Voi apua mikä ällistyttävän kova huuto kuuluukaan vierestäni lattialta. Kettuhan se siellä mylvii mitenkäs muuten.

Vielä viikko sitten pohdimme ämmin (äitini) kanssa Vau.fi:sta saamani Lapsen kehitys 0-6-vuotiaan virstanpylväät -kirjasta tuijotellen että kyllä sen pitäisi jo osata äänteitä. Tyyliin just bababa ja/tai gagaga. No eipä ollut random ölinää lukuunottamatta sellaisia tullut mutta nyt muutaman päivän sisällä on alkanut muodostua sellaista settiä että loppua ei näy.

Ruoan haku reppureissu meni niin että Ketu älisi koko matkan. Hän ilmiselvästi jutteli takaisin minun ja Viken seurana. Niinhän kaikki muutkin tekevät joten hänkin. On se hiukan erikoista huomata oman vauvansa oppivan puhumaan. Nyt viimeistään pitää alkaa rajoittaa omia sanomisiaan ja samalla ääliömäisesti komennella seuraanikin siistimään kieltään.






6 kommenttia:

  1. Toi on muuten paha, kun/jos pitää käskee seuralaisiakin siistimään suutaan lapsen kuullen :D tai mua ainaki vähä hävettää huomauttaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo onhan se tyhmää että siitä pitää edes huomauttaa. Lapsethan matkii. Pitää kyllä keksiä joku "noh noh" meininki että pikku tyyppi ei tajua mitä se äiti vineää. :D

      Poista
  2. Mie huomauttelen jo nyt miehelle että vois vähän siistiä suutaan vaikka ei oo vauva viel edes mahas kasvamas :D Se kun välillä kiroaa ku joku merirosvo :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se kyllä hirveen nättiä oel jos toinen kiroaa just merirosvomaiseen tyyliin. Ville taas pärisyttelee Perrrrrkele:ttä kokoajan, Kuulema siksi koska se tuntuu niin hyvälle sanoa. :D

      Eipä tarvi sitten ajatella mitä sanoo kun jättää suosiolla älyttömät rumat sanaset pois jo ajoissa. :)

      Poista
  3. Mä olen itse jotenkin huomaamattani siistinyt puhetta aikalailla, tuntuu väärältä kirota lapsi sylissä vaikkei poikanen varmastikaan vielä ymmärrä. Mutta joo, toi seuralaisten kielenkäyttö varmaan tulee aiheuttamaan enemmän ongelmia, myös muiden kuin kirosanojen suhteen. Tai siis mulla on yks kaveri jolla on sellainen tosi ronski tapa puhua, se on sen huumorintajua että saattaa töksäytellä tosi käskevään sävyyn juttuja yms. Se tekee sitä myös tuolle mun lapselle (tyyliin "ole hiljaa, tota ei jaksa kukaan kuunnella") kun lapsi vaikka kitisee. Ei tarkoita pahalla, mutta eihän lapsi ymmärrä tuollaista "huumoria" kun alkaa jotain tajuamaan, en tiedä miten saan ystäväni ymmärtämään ettei voi lapselle niin puhua:/ Nooh, se on sen ajan murhe, ehkä itse ymmärtääkin olla puhumatta lapselle niin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ja Villekin ollaan vähän sellaista erikoista huumoria viljeleviä tyyppejä joten juuri samantapainen huumori pitäisi kitkeä meistäkin ulos.. Hups. Esimerkiksi jos joku ihailee tyttöä niin sanomme viipymättä että "Saat sen." Musta se on hauskaa mutta lapsesta ei varmana sitten kun oppii oikeasti ymmärtämään tai alkaa muistaa vauva ajoiltaan jotain. "Olisitte antaneet mut pois yhyyyyyy. Ette rakasta minuu." Siitä sitä vasta ongelmia syntyisikin..

      On tässä opettelemista. Ei riitä että antaa ajastaan ja rakkaudestaan Kaiken pienelle niin pitää jopa muuttaa (tai hiljentää) huumoriaankin. :D Reiluus ei asu täällä.

      Poista

Morjesta!
Saapi jättää palautetta, terkkuja yms. :)
Kerro vaikka miten oma päiväsi on mennyt.

Terkuin,
Lisa Love