maanantai 19. joulukuuta 2011

16+5

Kun sain itseni lauantaina pakotettua sängystä ylös kello näytti jo kahtatoista. Koira oli minulle vihainen ja kävi välillä pyörimässä sängyssä komentamassa minua. Onneksi se ei ole sellainen koira joka tekisi koiruuksia kiusallaan. Ainoastaan silloin jos on oikeasti hätä. Pyytelin Jesseltä anteeksi käytöstäni ja laahustimme ulos. Pienen lenkin jälkeen kömmin takaisin sänkyyn itkemään. Minulla on niin kova ikävä.

Olin jo aijemmin luvannut mennä illalla vanhan koulukaverini valmistujaisiin. Mietin koko päivän että kehtaanko perua? Mitä järkeä minun oikeastaan olisi edes perua sitä? Olisinko oikeasti iloisempi kotona itkemässä kuin tapaamassa kaveriani, hänen kavereitaan sekä perhettään? Ei mitään järkeä maata kotona sängyssä itku kurkussa.

Valmistujaisissa oli hurjan mukavaa. Kaverillani on tosi mukava perhe sekä ystävät. Pääsin hyvin juttuun ihmisten kanssa ja siellä oli milettömiä herkkuja tarjolla.. Nam! Tila jossa kaverini piti juhlansa oli hieno kuntosali. Hän oli siis töissä siellä. Poreamme ja tv seinässä.. Vau. Kun lähdin pois juhlista pyöräni oli hautautunut kiitettävästi lumikerroksen alle. Itkin taas koko matkan kotiin eli Tampereen Tammelasta aina keskustan läpi kotiin saakka. Koira oli hurjan iloinen saapuessani kotiin ja lähdimme heti ulos. Siellä oli kaunista ja tunsin itseni samalla hurjan yksinäiseksi. Huomasin kaverini facebookissa onlinessa ja pyysin häntä yökylään. Kaveri olikin hirmuisessa humalassa ja jotenkin se kaljan haju teki minut huonovointiseksi. Sain silti unta ja oloani helpotti ettei tarvinnut olla yksin.

Aamulla nappasin koiran mukaani ja lähdimme kaverille Hervantaan. Kahlasimme Jessen kanssa kaverille päin ja hän tuli vastaan toisen tutun näköisen tytön kanssa. Me olimmekin tavanneet kesällä. Niimpä tietysti minä tohelo pää. Katsoimme pari kauhuleffaa. Yhden Espanjalaisen jossa abortoitu lapsi palasi kostamaan hänet abortoineille ihmisille ja toisen nimeltä Re-Animator 2. Älytön leffa jossa hullut (mutta nerot) tohtorit saivat herätettyä kuollutta kudosta eloon. Olen katsonut saman leffan joskus aikaisemmin kuin myös siitä seuraavan osan.

Tänään aijon siivota kun pääsen töistä. Ja houkutella miehen veljet luokseni jouluksi. Meillä voisi olla niin kivaa!

Mies oli Suomen aikaa tänä aamuyönä käynyt Alcazarin vankilassa ja kävellyt siellä koko päivän. Olen niin onnellinen että hänen puhelimensa toimii siellä. Onneksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Morjesta!
Saapi jättää palautetta, terkkuja yms. :)
Kerro vaikka miten oma päiväsi on mennyt.

Terkuin,
Lisa Love