17+6

Voi eiii. Kurkkasin eilen poikkiksen kavereiden matkablogia Jonnet Jenkeissä  ja kauhukseni huomasin että heillä on vielä ihan sikana matkaa jäljellä. Pojat aloittivat San Franciskosta ja menossa aina Floridaan asti. Heillä on ajettavaa vielä varmasti yli 40 000 kilometrin verran. O____O En uskalla edes ajatella sitä kuinka jalat puutuvat ja pylly kipeytyy.

Oli kyllä mielettömän mukava viikonloppu miehen nuorempien veljien seurassa. Pallero on kyllä minua parisen vuotta vanhempi mutta jotenkin kiva sanoa häntä silti miehen pikkuveljeksi. Äitikin kävi rutistamassa poikia perjantaina tekosyyllä "Mehän ollaan oikeastaan sukulaisia." Hih. Toisen ihmiset tekevät jouluruuat valmiiksi jo hyvissä ajoin. Meillä taas meni sillälailla että aloitin riisipuuron keittämisen piirakoille perjantai iltana samalla tehden makaroonilaatikkoa. Leivoimme poikien kanssa karjalanpiirakoita pari satsia, lauantaina sekä perjantaina. Ahneuksissamme unohdimme munavoin. Laatikoita saimme poikien äidiltä ja minä pyöräytin lauantaina karjalanpaistin joka olikin hyvää! Siis pakkohan sen oli olla kun Joensuun pojatkin kehaisivat: ensi kerralla enemmi suolaa. Nukuin paljon ja pojat pelasivat nettipeliä. Juttelimme ja olimme vaan. Se on sitä ihanan leppoisaa aikaa josta pidän ystävissä ja perheessä eniten. ei tarvitse kokoaikaa tehdä jotain heidän kanssaan vaan riittää että olemme samassa tilassa.

Lätty tulee tänään Limingan ja Kemin joulunvietosta takaisin Tampereelle, suoraan töihin. Soitin hälle aamummalla ja tiet ovat kuulemma jäisiä. Ei tuule paljoa onneksi. Tässä Tampereen vieressä Lempäälässä ainakin oli eräältä työkaverilta mennyt sähköt kokonaan eivätkä sähkömies tyypit osanneet sanoa korjataanko sähköt huomenna vai millloin.. Pakastin sulaa, asunto on jääkylmä. Huh. Onneksi asun kaupungissa kerrostalossa jossa on varmasti paremmat maadoitukset kuin maalla. Lisäksi kerrostalossa asuu niin paljon enemmän ihmisiä kuin omakotitaloissa joten ne luokiteltaisiin luultavimmmin kiireellisiksi tapauksiksi. Tsemppiä kaikille joilla sähköt eivät pelitä. Perseestähän se on.

Tänä aamuna tunsin itseni pitkästä aikaa kauniiksi. Tai ennemminkin perus söpöksi. En tuominnut peilin edessä itseäni lainkaan hirviöksi kuten jo pari kuukautta olen tehnyt. Stressitön viikonloppu poikien seurassa teki terää! :)

Vauva ei ole näyttäytynyt muuten kuin eilen ja tänään väsymyksenä, kipuiluna sekä huonona olona. Alkaisi vähän möyriä että tuntisin edes jotain pientä. Pahoja viiltäviä kipuja on välillä tuntunut alavatsan sivuissa. vau.fi.ssa luki että tähän aikaan nivusissa voi tuntua ikävää kipua mutta en minä nyt tuota mahansivua ihan nivusiksi väittäisi. Perjantaina neuvola jossa pitää kysyä:
1. HAMMASHUOLLOSTA! 
2. Kutinasta
(Jep, en ole vieläkään varannut sitä omalääkäri aikaa. Josko ottaisivat verikokeet neuvolassa?)