35+4 Kipuilua

Paukahdin sitten silloin perjantaina kipeäksi. Itseasiassa heti postattuani ja ihmeteltyäni että mitä sitä tänään tekisi. Terveystalon kautta labraan, apteekkiin ja kauppaan hakemaan luonnonmukaisempaa lääkitystä koska en haluaisi mitenkään syödä antibioottikuuria raskaana. Ei siitä kuulema pitäisi olla haittaa vauvalle mutta minuu jotenkin kelmityttää kokoasia. Jso särkylääkkeitäkään ei suositella niin miten sitten jotain antibiootteja?

Makasin koko perjantain sohvalla. Nukuin päikkärit. Söin. Mittasin verenpainettani. Tylsistyin. Niin ja käytiinhän me koiruuden kanssa ulkona mutta se ei tuntunut kivalle. Äitikin kävi kyläilemässä.

Lauantaina sama homma jatkui. Katsoin Las Vegasin ja Buffyn vitoskaudet loppuun. Ulkoa tulviva auringonvalo pilasi katselukokemuksiani aika reilusti. Meillä kun sattuu olemaan vain valkoiset verhot joista arska iskee suoraan sisään ja telkkuun.

Mukavaa sunnuntaita kaikille! Meitsi lähtee Jöpen kanssa kävelylle ja sitten aijon kelmisti herättää Villen tekemällä hylje-hyökkäyksen hänen päälleen.

35+2

On ollut suhteellisen liikkuva painotteinen äitiysloman startti meikällä ja mahassa kellivällä mutantilla. Keskiviikkonakin pyöräilin uimahallille jossa Sarde jo minua altaassa odotteli. Nyt en saanut älytöntä väsymis kohtausta. Ehkäpä vesijuoksu sopii jopa paremmin raskaana olevalle punkerolle kuin normi matkan uiminen? Saunassa Kettu päätti näyttää muutamia moovssejaan ja vieressämme istuva pikkutyttö tapitti silmät suurina heiluvaa mahaani. 

Eilen sateesta ja harmahtavasta ilmasta huolimatta päätimme äipän kanssa lähteä elokuviin pyörällä Iron Skylle. Pitäähän sitä Tampereen porukkaa käydä kannustamassa teatterissa asti vaikka lopputekstit tietysti paljastivat että ainoastaan ydinporukkaan kuului Suomalaisia. Hieno leffa se oli kyllä! Sopivasti huumoria ja scifiä.

Leffateatterin penkillä oli epämukava istua erään nimettömän riiviön vuoksi. Vauva vääntyi miten sattui ja tuntui kuin se olisi välillä kääntynyt sivuttain. Hän jyskytteli kylkiluitani ja välillä antoi kick puncheja mahan sivuilleni. Reilu kaveri. Tietysti äänet olivat kovalla ja koko sali tärisi. Paha sanoa tykkäsikö se vai ottiko sitä päähän mölyäminen pesänsä ulkopuolella. Innostuuhan se keikoillakin jammailemaan mutta jotenkin nyt se tuntui todella pahalle.

Saa nähdä mitä sitä tänään keksii. Ainakin Vapriikkiin ja Tr1:n on tänään ilmainen sisäänpääsy. Vai pitäisikö vaan jäädä makamaan sohvalle?

Viikko 35

Kävimpäs aamusta neuvolassa ja lääkärinkin tapasin. Valkuaisarvot olivat koholla kuten myös verenpaineeni näytti huonoja arvoja. Viikon kotiseuranta verenpaineen mittauksesta(kin). Ihan niinkuin minulla ei olisi oikeasti mitään muuta tekemistä kun tarkkailla itseäni? Eihän minulla tosin ole näin LOMALLA HAhahahahaHAHAHahah. Neuvolan jälkeen käväisin Kelassa kyselemässä ovatko kaikki asiat nyt ok ja työnantajan kanssa sovittu äippäraha maksuistani. No eivätpä olleet.. -.-' Soitto pomolle (taas vaihteeksi) ja jännityksellä odotan mitä tapahtuu. Ei ole helppoa asioida kahden eri tahon kanssa ja olettaa heidän vielä kommunokoivan keskenään. :D

Rämeen Olento / kuva: comicvine.com

Lätty ilmestyi aamulla ovellemme suoraan yötöistä ja ilmoitti samantien meillä haisevan pahalle. Vike keitteli meille eilen Rämeen Olennolta näyttävän sopan parsakaalista, sipulista, porkkanoista ja kasasta mausteita. Lätty on oikeassa, täällä lemuaa.

62.8kg

Olotilani; Jalkani ovat alkaneet puutua. Risti-istunta vetäisee toisen jalkani aina kipeäksi. Nyt taitaa alkaa jalat irtoilla normi liitoksistaan ja kävelytyylini alkaa kohta muistuttamaan ankkaa. Äkkinäistä vihlontaa erinäisissä paikoissa (kiitti vauveli hei!). Kävely ei tunnu hyvälle mutta pyörällä pääsen kulkemaan, tosin hitaasti. Supisteluja on edelleen paljon. Vauvakin möyritsee hyvin hyvin kovasti.

Kävin eilen uimassa. Normaalin 2 kilsan sijaan vedin alta kilsan. Kuntoni on niin rapainen että nolottaa paljastaa mutta paljastan kuitenkin. Siellä oli muuten luokallinen tai pari pikkutyttöjä jotka suihkussa ihmettelivät suurta mahaani. Olisi pitänyt käydä esittelemässä heille sitä silloin kun vauva päätti alkaa heiluttelemaan pyllyään minua vasten. Olisi riittänyt juttua muustakin kun "Tuolla tytöllä on vauva mahassa." Jutut olisivatkin olleet meininkiä "Tuolla tytöllä on joku hirviö mahassa yhyhyhyhyy"

Näin minulle ei ole ennen käynytkään. Ihoni muuttui laikukkaaksi uimisen + saunakombon jälkeen! Äiti veikkasi sen liittyvät erilaiseen verenkiertooni raskauden takia. Olisinhan voinut asiaa kysyä tietty neuvolassa tänään mutta unohtui.

Ohhoh. Noin 35 päivää jäljellä..

34+6 Sunnuntai ja maanantai

Sunnuntaina pyöräilin pitkästä aikaa pidemmän matkan sinne äipälle. Meni viiteen ja puoleen kilsaan joku nelkytä minsaa, lol! Painona repussa viemisiä äidille ja koira korissa. Jouduin taluttamaan monia ylämäkiä. Ei minulla mitään lihaksia enää ole. Toiseen suuntaan äiti lähti saattelemaan ja otti koiran koriinsa jotta painoa minulle olisi vähemmän. Helpotti oikeasti ja pääsin kuin pääsinkin muutaman ylämäen poljettua. Mutta vain muutaman.. HOhuhuh.

Illempana ystäväni miehensä ja tyttärensä kanssa tulivat käymään ja toivat sen pinnasängyn! Kävimme leikkimässä Sorsapuiston leikkipuistossa. Vähän päältä kaksivuotias pääsee muuten yllättävän kovaa juoksemaan. Onneksi alue oli aidattu joten auton alle jäämisne vaaraa ei ollut. Tosin alueella oli 2 suuren suurta keinua jotka nostattivat itse kunkin verenpaineita jos tyttö juoksee niiden alle. Leikkipuisto oli muutenkin tosi kiva paikka. Paljon vempeleitä, lapsia, vanhempia ja sellainen "urheilukenttä alusta" mattona joka jousti ja tietysti ihana ilma teki tehtävänsä.

Eilen olikin ensimmäinen oikea äitiysloma päiväni. Luulin nukkuvani hyvin pitkään koska valoa tuntui tulvivan ikkunasta sisään tavallista enemmän kuin kuuden herätyksissäni. Olin silti jo seiskalta aamupalalla ja pesemässä pyykkejä (mitkä möhläsin). Miten voi aina mennä joku asia pieleen pyykkejä pesesttä kysympä vaan? Unohdin laittaa jonkun ihme vivun päälle kahdesta eri pesukoneesta.. Ville oli hyvin pettynyt toimintaani ja varasi tälle päivälle uudet pesuajat jonne hän menee pesemään eilen kämmäämiäni pyykkejä. Hupsista.

Käväisin neuvolasta lisää neuloja ja sieltä suunnistin Metson kirjastoon. Siellä oltiinkin saatu paljon uutta aikaa. Istuskelupaikka näytti kutsuvalta. "Emma Buntton" tuoli jonka näin remppausvaiheessa oli kuitenkin hävinnyt jonnekkin. Olisin halunnut vallata sen kirjoneni muutamaksi tunniksi odotellessani kaverin töistä pääsyä. Kirjastossa selvisi että Tampere Kuplii onkin jo ensi viikon torstaina! Mulla olisi vaikka mitä sanottavaa kyseisestä tapahtumasta (hyvää) mutta taidan tehdä kokonaisen postauksen myöhemmin. Kun kamuni pääsi töistä poljimme meille ja mietimme kuinka hyvä jäätelö ilma nyt onkaan.  Hänkään ei sitten sortunut ettei minulle tulisi pahaa mieltä.

34+4 Sushiiiii

Eilen olikin pari kuukautta sitten päätetty tyttöjenilta. Ei ole helppoa sovittaa viiden emännän viikonloppu menoja yhteen todellakaan. Onneksi tämä nyt vihdoin onnistui. Saimme seuraamme vielä Minden ja Lätyn kamun ja kamun koiran.

Pyörittelimme sellaiset 60-70 sushia. Aikaa meni paljon mutta mikäpä siinä hyvässä seurassa. Mieskin ilmestyi kotiin ja suututti Lätyn onnistumalla täydellisen kauniiden sushien tekemisellä vaikka teki niitä EKAA KERTAA! Jotkun vaan ovat luonnonlahjaakkuuksia. Lahjakkuusgeeni voisi hyvinkin periytyä meidän Ketulle.

Meitsi pyöritteli itselle erikois susheja ilman levää ja raakaa kalaa. Ne ovat nuo rumat pallerot tuossa yllä. Mindellä oli oikeaa Japanialaista oppia suoraan Japanista noista riisipallojen pyörittelystä. Hän teki minulle yhden. Se oli jättimäisen suuri! Tein itse tuon pienemmän möhkäleen. Sushit teimme vaaleaanriisiin ja vauvahan alkoi bilettämään kanssamme. Tytöt seurasivat ihmeissään mahan tiukkia liikkeitä puolelta toiselle. Ihan vissisti kohta alkaa näkymään pienet jalat ja kädet. Pyllyllään se kovasti koettaa minua hinkata. Kunnon sokeripommi ruoka tämä kyllä oli. Eka kerta kun syön sokerien mittaamisen aloituksen jälkeen valkoista riisiä. Erikoispäivä ja tämä ei tule toistumaan loppuraskauden aikana paitsi vielä tänään koska popsin loput sushini.

Ystäväni soitti eilen että he voisivat tuoda meille pinniksen tänään. APua jännittäääää. Mitä enemmän noita vauvan juttuja on esillä sitä todemmalta tämä alkaa tuntua. Rattaatkin kököttävät keittiössä. Makkari täynnä vaatteita, kirjoja sekä leluja. Jes, pääsen muuten tarjoilemaan heille susheja! Kerrankin jotain tarjottavaa.

Nyt imuroin äkkiä ja lähden polkemaan äidille koira pyörän korissa. Pitäkää peukut pystyssä että en jäädy matkalle supistuksiin. :D

34+3 "Vapaus" alkoi

Hempe, täti ja kummityttö lähtivät äkkipikaa torstaina kotiakohti. Ei tuo systeri pysty olemaan erossa miehestään paria päivää pidempään ja nyt oli yöllä laittanut viestiä että voisin mennä sinne kun on VR:lla noita alejunia. Joo pistä vaan meikäpunkero junaan istumaan viideksi-kuudeksi tunniksi varmana olen hyvää seuraa perillä kipeänä. Junassa minulla on tapana maata kahdella penkillä mutta nyt maha jäisi ilmaan mötköttämään joten eihän siitä tulisi mitään. :,,I Lisäksi en voisi olla selälteni koska ei sekään tunnu mukavalle. Ei taida onnistua enää. Että ota sinä Hempe se mies mukaan tänne vaan.

Kummityttöni oli kasvanaut hurjasti. Sieltä tuli ihan oikeita sanoja 1,3kk ikäiseltä tytöltä; Kakka, Pallo. Lintu. Auto. Jesse. Jesseähän hän sanoi ensin Ticoksi koska se on meidän Sallun ja hänen poikkiksensa koiran nimi. Aluksi kun Jesse viipotti jossain kuului pienestä tytöstä vaan "Ticooh."

Eilen olikin viimeinen työpäiväni. Maanantaina äippälomani alkaa mutta tässä on sopivasti (?!) viikonloppu välissä joka lyhensi ennestäänkin työvuorojani. Tällä hetkellä tuntuu perus viikonlopulta. Ehkä se sitten maanantaina iskee että mitä helkkaria sitä tekisi. Mies on varmaan jo ensi viikon alkupäästä ihan hermorauniona minun ollessani kotona kokoajan. Hän kun työskentelee osittain kotona ja osittain toisissa töissä. Ahkera mies on. En osannut edes vollottaa eilen töistä lähdettyäni koska kävi niinkin hyvä säkä että eräs vanha työntekijä oli tullut sinne tuuraamaan ja lähdimme yhtämatkaa sieltä pois -> kolmen kaupan kautta. Heh. Nyt on vaakaan patterit! Mutta pelkkä ajatus töistä poissa olemisesta tuntuu tyhmälle. Omasta mielestä olen edelleen työkykyinen. Mitä nyt näitä kipuja on aina välillä enemmän. Ehkä niitä tule kohta lisää? Varmaankin se on laskettu juuri niin että odottavien äitien ei tarvitse kokea syyllisyyttä ottaessaan saikkua kipujen takia kun kaikilla alkaa 30pv (miinus pyhät!) ennen laskettua-aikaa loma. Itseä ainakin aina nolottaa ihan hulluna olla töistä pois vaikka olisi kuinka kipuinen.  

Vauvan liikkeet ovat edelleen niin isoja että näkyvät takki päällä ollessa. Mahanikin on ihan mieletön kuten sanottu. Kasvanut taas muutamassa päivässä niin että Villekin vaan naureskeli tälle sitä kouriessaan.

Tänään tehdään kaveriporukassa sushia, juodaan ja höpötellään. Kyllä minäkin raskaana oleva raskausdiabeetikko aijon niitä syödä. Omat palikkani pistelen poskeeni ilman levää ja  rakaa kalaa. Voihan sitä kypsääkin kalaa laittaa ja jos tekee mieli syödä enemmän niin siirryn tummaan täysjyväriisiin. No broblemo! ;)

Viikko 34

Miss Mahakkuus 2012
Eilinen paino 62.8/62.9kg

Isosiskoni Hempe ajoi ma-ti välisenä yönä täti ja kummityttö mukanaan hurjaa vauhtia sellaiset 500km ehtiäkseen kanssani tiistai aamuiselle äitiyspoli reissulle. Heti siellä minulle kerrottiin että kyllä, sairastan raskausajan diabetesta. Ihmettelin koska asiaa ei ole aijemmin sanottu ääneen. On vain pyydetty jatkamaan mittaamista ja syödä vähemmän.. Tähän vähemmän syömiseenkin tuli nyt muutos. Vauva ei ole kasvanut tarpeeksi ollaakseen sokerivauva. Se pieni reppana on alta kaksikiloinen ja laskettu aika ensikuussa. Joudumme johonkin painotarkkailuun äitiyspolille jatkossa. Sf-mitta ei loppupeleissä kerro vauvan kokoa koska siinä mukana voi olla myös istukka + lapsivettä. Ja me ollaan menty yläkäyrillä sf-mitan mukaan. Joudun myös aloittamaan pitkävaikutteisen insuliinin ottamisen. Insuliinikynän käyttäminen vaikutti harjoitellessa suhteellisen simppeliltä mutta se että minun pitäisi pistää itseeni ainetta aiheutti karmistuksen tunteita. Hempeäkin ahdisti asia puolestani.

Nyt teen viikon testin syömällä enemmän (kuin mittaamisen aikana aijemmin) ja nälkään välipaloiksi pähkinöitä. Nälkää ei pidä nähdä! Sitä tätinikin sanoi minulle aijemmin kun ihmettelin neuvolasta tulleita ohjeita aina vaan pienentää ateriakokoja. Meitsin vauvahan on riehunut jo monen monta viikkoa saadessaan ruokaa. Varmaan kärsinyt nälästä kuten minäkin. Oma nälkäni on nyt jo helpottanut kuluneen viikon aikana. Johtuneeko siitä että olen tajunnut alkaa syömään keitetyn munan leivän päällä. Protsku täyttää? Tai sitten ihan siitä tosiasiasta että vatsalaukkuni on pienentynyt.

Hehe, tuli muuten pohdittua tässä asiaa jonka Emilia mainitsi ääneen blogissaan. Omat mietteeni kohdistuvat raskauden aikaan ja Emilian taas raskaudesta palautumiseen. Eli juttu on näin. Miten sitä kehtaakaan kuvata ja postata vielä intternettiin random ihmisten nähtäville kuvia itsestään alusvaatteisillaan? Joku tyyppihän saattaa oikeasti saada näistä raskaus-kuvista jotain kiksejä. Olen itse syyllistynyt tähän mielten villitsemiseen mutten näe siinä mitään erotillista. Mutta tosiaan. Tajusin kuitenkin sen että olen postannut itsestäni lähes alastonkuvia nettiin. Go Lizzy.

33+5

Kerrankin vaatteet päällä että pregepokea ei nyt sitten ole luvassa tässä postauksessa.

Voi ei Ville säikäytti meidän uudet naapurit kun kävi kauhkoamassa heille lauantaina. Juuri tuosta tupakinpoltosta meidän oven edessä. Lisäksi pimpotteli heidän ovikelloaan keskellä yötä saapuessaan baarista kotiin. Rakas mieheni joka halusi puolustaa perheensä keuhkoja keskellä yötä.. On se varmasti raskasta kun hän on itse joutunut lopettamaan tupakoinnin takiamme. Silti en halunnut missään vaiheessa loukata uusia naapureitamme vaikka lauantailta tulikin huono ensivaikutelma. Sellaisenhan me annoimme myöskin heille. Mitäs me sekopää naapurit tässä..

Satuin osumaan äsken naapurin kanssa samaan aikaan tuohon pihalle ja pyytelin kovasti anteeksi viikonlopun tapahtumia. Hänkin pyysi anteeksi tuhkakuppimme lainaamista (vaikka tämähän nyt ei haittaa, se oli se oven edessä tupakointi). Vaikutti oikein mukavalle naiselle! Heillä sattuu olemaan pieni poika joten he varmasti tietävät että meidän asunnostamme voi kuulua erinäisiä vauvaääniä tulevina hetkinä.. Suuren suuri kivi tipahti sydämeltäni. Huh olen niin onnellinen että saimme tämän asian selvitettyä ja naapurit ovatkin oikein mukavia. <3

33+4 Viikonlopun biletystä part jotain.

Perjantaina jolkuttelimme koiran kanssa koirien omille kemuille. Siellä oli lisäksemme 5 bostonia, rotikka ja italianvinttikoira. Pelkäsin jo aijemmin koiran tulevaa murjotusta muiden vipeltäessä ja leikkiessä mutta tämähän innostui alistamaan Jessemäiseen tapaansa nuorempia kavereita. Ainut kenen seura ei vanhalle kelvannut oli itse raisu päivänsankari. Kaikille koirille oli myös emännän tekemät kakut; kermaviilillä koristeltu maksalaatikkojauheliha ylläri jonka kirsikkana nakki! Tämä entinen nirso veti ateriansa nopeasti ja koetti viedä muuten muiltakin.. Tänään kun kävelimme kamun talon ohi Jepe oli ihan menossa sinne eikä jatkamassa lenkkiä kuten minulla oli tarkoitus.

Eilen aamulla minut ja äippä imaistiin Lätyn puolesta Ikeaan jossa menikin koko aamupäivä. Ihan hyvään hintaan siellä saa syödä! 3.60e oli eräskin ateria. Kotiin päästessäni olin väsynyt ja kiukkuinenkin. Uudet naapuritkin ottivat heti päähäni liian isoine muuttokuorma-autoineen joka ohittaakseen pitikin kiertää koko talo. Lisäksi tupakointi juuri meidän ulko-ovemme edessä ei edistänyt olotilaani. Miten noinkin pienet asiat voivat kiukuttaa? Helposti I tellz ya. Tästä voi tulla hurjaakin hurjempi naapuri ystävyys kun koko homma alkoi näin.. Lisäksi myöhästyin Helsinki kamujen tulosta ollessani vielä Prisman pitkässä ruuhkajonossa parin kilsan päässä kun he jo olivat Tampereella.

Illan bileet eli tupari/läksäri/synttärit vähän jänskättivät mutta hyvässä porukassa oli kiva lähteä sinne. Muutenkin odotin niin kovaa tuota Helsinkin porukkaa keitä tulee nähtyä liian harvoin. Varsinkin nyt kun ei vaan riitä voimat käymään Helsingissä tämän jättiläis mahan kanssa vaikka pahoinvointi ja väsymys ovat hellittäneet jo aikaa sitten. Oli tiedossa että juhlissa tultaisiin nauttimaan hyvin paljon alkoholipitoisia juomia minkä takia oli hassua että minut kutsuttiin. Paikan päällä selvisi että Viken veli oli kertonut jossain vaiheessa (ei varmaan edes kauan aikaa sitten) juhlien isännälle että odotan vauvaa mutta yllätyksenä tuli kuitenkin. Ja yllätyksenä tämä raskaus tuli myös eräälle toiselle Villen kamulle joka jaksoi joka välissä kehaista mahaani, miten siistiä tämä on ja sitä kuinka näytän kauniimmalta kuin ikinä. Raskaus siis pukee minua. Tai sitten se johtui siitä että olin meikannut ja hän hirmuisessa huppelissa.

Bileet olivat oikein onnistuneet. Vähän vaan harmittaa etten ehtinyt oikein jutella ja viettää aikaani noiden Helsingistä tulleiden ihmisten kanssa. Minä jotenkin jämähin yhteen paikkaan jossa siis jumitin ihan kunnolla. Sieltä sitten jatkoimme Vietnamilaiseen karaokebaariin jossa muuten join tämän elämäni viimeiset alkoholiannokset ennen kuin tiesin raskaudestani. Kyseinen paikka on muuten ravintola päivisin joka on super siistiä. Tykkään paikasta mutta ei siellä kuullut mtn joten porukka viiletti Klubille. Siinä vaiheessa päätin liueta kotiin.

Aamulla sain viestin Hempeltä että kummitytölläni on oksennustauti joten he eivät tulisi ainakaan tänään. Nyt odottelen joskos toinen kamu olisi parantunut kuumeflunssastaan (ei kyllä taida olla koska ei ole soitellut) ja paria poikaa jotka myös ovat muuten Helsingistä tulossa. :D Meidän alkuperäinen Helsinki poppoo lähti jo takaisin kotia kohti.

Ui vitsi että Salkkarit ja Terranova jäi molemmat pahoihin paikkoihin.. Tulis nyt äkkiä lauantai että tietää miten Terris etenee. Ensi lauantaina olenkin jo epävirallisesti lomalla. ;D Sillekkin päivälle ohjelmaa nykyisten ja entisten työkamujen kanssa.

33+2

Viikonlopuksi on hurjana ohjelmaa. Tänään kamun koiran 1-vuotis kemut jonne olemme Jepen kanssa menossa. Vanhus luultavasti murjottaa jossain nurkassa koska ei pidä touhottavista nuorista koirista. Huomenna toisen kamun läksärit ja majoitamme samaan syssyyn muutaman Helsinkiläisen. Pakko hommata jostain vieraspatjoja yhden ison puhjenneen tilalle. Ville veti siihen kunnon reijän muuttomme yhteydessä. Sunnuntaina tulee pohjoisesta vieraita eli isosiskoni mukanaan jo kovasti höpöttelevä kummityttöni. Heidän autonsa on lastattu täyteen kaikkea tulevalle vauvallemme. Minne ihmeeseen saamme tungettua kaikean tavaran kun emme ole saaneet edes kaikkia muuttolaatikoita purettua? :D Tervetuloa kaaoksen sekaan jep jep.

Tällä hetkellä mahaan ei satu ihme ja kumma! Ehkäpä se auttoi että mies tuli nukkumaan sänkyyn samaan aikaan kuin minäkin. Eli en heräillyt kesken unieni saamatta sitten unta koska joka paikkaa särkee ja maha ei asetu sitten millään mihinkään asentoon. Ihmeellinen maanvetovoimaa uhmaava maha. Se ei roiku vaan pysyy pinkeänä pojottaen ylimääräisenä ulokkeena kehostani.

Kun tulin töihin aamulla eräs mies kysäisi että milloin on laskettuaikani ja ihmetteli samalla että miten hän ei ole huomannut raskauttani aijemmin. Olemme nähneet luultavasti joka viikko, mahdollisesti päivittäin, ja vasta nyt hän huomasi takkini alta pilkistävän möhkäleeni. Ihmetys oli suuri kun kerroin la:n olevan (jo) ensi kuussa.


OMFG!!1
47 päivää jäljellä laskettuun aikaan.

Viikko 33

Olotila viimeaikoina; Fyysisesti hyvä mutta mahaan sattuu. Vauva potkii minua ihan kunnolla. Maha vääntyilee puolelta toiselle säikytellen minua varsinkin ollessani istumassa bussissa/töissä. Supistellut viikon putkeen joka päivä enemmän tai vähemmän. Maha on silloin täysin kova ja pingottunut äärimmilleen. Selällään makaamisesta ei tule enää mitään. Maha yksinkertaisesti painaa liikaa sisuksiani. Ja muutenkin, se painaa! Kattokaa nyt tuota kuvaa. Helkkari mikä vonkale olen.

En ole saanut edelleenkään aikaiseksi ostaa patteria vaakaani. Patterissa ei lukenut mitään tietoja jonka perusteella sellaisen löytäisin. Erikoispatteri.

Tarkkailen edelleen veren sokeripitoisuuksia. Ensi viikolla sairaalaan tutkimuksiin. Ultraisivatpa!

// editointia 12.4.12
En tiedä mitä ajattelin eilen kirjoittaessani että fyysisesti oloni on hyvä. Ei todellakaan ole ollut moneen päivään. Maha on oikeasti todella kipeä. Istuminen sattuu, seisominen sattuu, käveleminen sattuu, kääntyminen se vasta sattuukin! Mahassa on lisäksi koko ajan kummallinen "ähkyn" tunne ja sitä myös vihloo.

Operaatio koiran kyniminen ja muuta.

Tuo vanhus vihaa minua tällä hetkellä hyvin hyvin paljon. Ensin tuon hänelle 13-vuotis lahjaksi pikkusiskoni josta riemuita ja kuppiin laitettiin hänen ylhäisyytensä herkkua eli maksalaatikkoa. Siihen asti kaikki sujuikin mallikkaasti kunnes otin karstan ja sakset esiin.. Koira vihaa ylikaiken karvojen leikkaamista. Vähän väliä koira kimpoaa jonnekkin nurkkaan tai sängyn alle piiloon. Onneksi olen isompi ja voimakkaampi jotta saan hänet raahattua takaisin Lisben parturipaikalle.

Jesse on kyllä oikeasti jo aika vanha koira. Hommasin Jepen ihan itse ollessani paritoista vuotias. Etsin pentueen netistä (koulussa, kotona sellaista ihmettä ei siihen aikaan vielä monellakaan ollut), soitin ja varasin pienen pojan. Siitä parin kuukauden kuluttua haimme poitsun, sujautin takkini sisään suojaan sateelta ja naureskelin onnellisena sen tehdessä pieniä kakkapökäleitä keittiön pöydän alle. On tuonkin toheltajan kanssa paljon tullut koettua yhdessä.

Piilovälikkö. Tai niin hän luuli.

Leipaisen tässä kohta suolaisen piirakan täysjyväviljasta + kauralese-jauhokomboista. Äitikin lupasi tulla maistelemaan jos kuulemma pää kestää (seuraamme?).

Lätty kerkesi kertoa pohjoisen reissustamme että siellä vaan syötiin kokoajan. Hyvä että en mennyt! Meikellähän olisi ollut kokoajan itku silmissä kaikkien herkkujen edessä. Hänen reppunsa on täynnä suklaamunia! Joka paikassa oli lammasta ja muita herkkuja. Kyllä minuu itseäni eniten kiinnostaisivat ne suklaamunat vaikka yleensä niissä oleva suklaa on yhtä pahaa kuin joulukalenterienkin. Kinderit asia erikseen koska nehän ovat oikeasti hyviä.

(Nyt aloin ajatella suklaata ja mainitsin Vikelle ääneen että haluaisin synnytyksen jälkeen heti jäätelöä tai suklaata. Toiveeni on kuultu ja otetaan huomioon tulevaisuutta ajatellen.)

HahHahahAHHa huomenna takaisin töiden pariin. 9 työpäivää jäljellä. Sitten tämä sama pääsiäisenä jatkunut tylsyys alkaa taas. Ö_____Ö Mitä ihmettä sitä keksii kaikelle vapaa-ajalleen? En ehkä kehtaa kokoaikaa kirjastossa roikkua ja kasvattaa pyllyni tilavuutta istuen. Voisin aloittaa taas uimisen jos paikat ovat kiinni. Se luultavasti selviää siellä äitipolilla. Eikä itsellä olisi käynyt edes mielessä että paikat (eli ilmeisesti kohdun suu) aukeaisi ennen synnytystä jos siitä ei kaksplussan foorumilla kauhkottaisi. Niin ja kyllä isosiskoni Hempe siitä on kanssa varoitellut.

32+4

Tajusin eilen että päivärytmini on täysin väärä verrattaessa kamuihini. He heräävät puhelin soittoihini ysin kympin maissa ja päättävät jatkaa vielä uniaan ainakin pari kolme tuntia. Minä taas olen jo parhaimmillani siihen aikaan. Valmiina hurjiin seikkailuihin. Mitä myöhemmäksi päivä kääntyy sitä väsyneemmäksi muutun myös minä.

Eilen laiskottelimme Jöpettäjän kanssa ja teleporttasimme bussilla keskustaan. Keskustorilta suoraan "alaspäin" ja Laukontorin kautta uuden sillan läpi Ratinan koirapuistoon. Aurinko paistaa porotti ja meinasin nukahtaa kiviselle penkille Jepen nuuhkiessa paikkaa. Jossain vaiheessa puistoon tuli lisäkseni porukkaa koirineen joten ryhdistäydyin ihailemaan koirien telmimistä. Minde ja hänen shelttinsä Usko saapuivat myös puistoilemaan. Voi että meidän pojilla oli mukavat oltavat tyttö-koirien täyttäessä puiston muuten. Jöpekin jaksoi sen puoltoistatuntisen könytä muiden perässä. Normaalisti tuo väsyy jo ensimmäisen 10 minuutin aikana ja lähtee omille teilleen nuuskuttelemaan puiston reunoja. Jossain vaiheessa sain suukon 11 kuukautiselta hyppäävältä Collielta silmääni niin lujaa että tunsin kipua. Kotona huomasin pienet hampaanjäljet silmäkulmassani sekä silmäluomessani. Onneksi silmä ei ole turvonnut. Olen unohtanut käydä päivittämässä parit rokotukset joten hiukkasen jännitti että alkaako silmä märkimään.. Neuvolassa kehottivat että käyn otatuttamassa rokotukset HETI synnytyksen jälkeen. Mutta entäs imetys silloin?

Jöpettäjä väsähti puistoilusta

Pikku kettua on lahjottu kamujen toimesta vaikka ja millä viimeaikoina. Potkiksia hän sai Kaisalta ja Tempulta. Tuo pöllökuosi on ihan mieletön. Tulen niin hyvälle tuulelle siitä. :D Ihka ensimmäiset tossut tulivat Sailalta. Kestovaippoja ja harsoja äipältä. Äitihän toi aika vasta myös korillisen kaikkea yleishyödyllistä vauvalle kuten niitä topsipuikkoja, vanulappuja, kylpyaineita ynnä muuta. Topsipuikkojen tarkoituskin selvisi vihdoin. Niillähän voi puhdistaa napaa!

Minde toi sitten Japanista asti Pikatchun. Hän muisti että annoin omani ystäväni lapselle 1-vuotias lahjaksi jolloin meille jäi Pikan kokoinen aukko. Aukko on nyt täytetty. <3

32+3 "Punkeroiseni"

Ukkelin pikainen näkemys minusta.

Ville kutsui minua torstain Visassa punkerokseen. Viereisessä pöydässä kääntyivät päät meihin päin. En tiedä katsoivatko poikkistani pahalla vai halusivatko vaan nähdä kuinka punkerosta ihmisestä oli kyse. Ukkojen joukkue Kurt Russell Tag Team otti voitti visan finaalin! Meidän tyttöjen Pernatuoppi ei päässyt edes palkintopalleille. Itse tosin olen päässyt jos jonkinlaiselle jonka voi päätellä ihan tilanteestani.

32+1 Äippäpoli tulossa ollaan!

No niin. Tulihan se kirje äitipolille vihdoin. Odotin että olisivat lähettäneet sen vanhaan osoitteeseen ja saisinkin vain käyttämättömästä lääkäriajasta laskun perästäpäin. Hoh. On meitsilläkin pelkotilat. Sairaalassa tapaan diabeteskätilön sekä gynekologin. Luvassa ilmeisesti alapään tutkimustakin sitten helkkari. :(( En tykkää että vieraat ihmiset ronkkivat minun ikiomia tavaroita. Ajatus gynestä ahdistaa ihan hulluna vaikka onhan noilla tullut käytyä. Kuitenkin ollut saman ukkelin kanssa lähes seitsemän vuotta eikä ole tarvinnut vieraissa käydä joten vieraan ihmisen ei tarvis kosketella minua missään nimessä. Mitäpä sitä ei vauvelin takia tekisi? Niin.. Eli ahdistukset STOPPIII niinQ nyt heti. Aikaa sinne pitää varata kokonaista 3 tuntia. Äiti ehdotteli että pyytelisin pääsyä ravintoterapeutille kun tämä diabetes+raskaus ruokavalio tuntuu minusta niin hankalle käsittää. Onhan se hankalaa kun sanotaan ensin että KÄYTÄ niitä maitotuotteita vaikka olet allerginen koska vauva tarvitsee kalkkia. Ja nyt sanotaan että ÄLÄ KÄYTÄ maitoa koska se nostaa sokereita nopeasti ja vahingoittaa vauvaa. Syö kuitua ruoan lisänä mutta syö vain pieniä annoksia. Kuinka sitä syö pieniä annoksia jos pitää ottaa jotain siihen kaveriksi? Ota näistäkin sitten selvää.

Sikiö-otus näytti tanssahtelevan vatsan peitteitäni vasten äsken kuunnellessani Sóley - Pretty Face - biisiä. Rytmikkäitä liikkeita. Tanssiaskel geenejä se ei kyllä minulta eikä Vikeltä ole perimässä koska emme kumpikaan ole mitään hytkymistä kummempia tanssijoita. Rytmitajua nyt vauvoilla on kaikilla tiettyyn ikään saakka mutta tottakai toivon että saisi säilytettyä sen ikuisuuden ajan. Haha hassua. Napa taitaa räjähtää liitoksistaan tuota pikaa. Se on kuin hyvin pienet värittömät törröttävät huulet keskellä mahaa. Huulet tekevät suukotus liikkeitä hengitykseni tahtiin. :D

Huoltoyhtiö tai joku oli käynyt ajelemassa pihamme paljaammaksi eilen. Nyt siellä voi kävellä. Autotkin tuntuvat loksahtavan parkkipaikalle sievemmin. Naapurin mieheen tuossa törmäsin ja hän valotti asiaa miksi pihamme oli aurattu näin myöhään vaikka lunta alkoi sataa saavista kaataen jo sunnuntaina. Meidän talo-alueemme ei ole kiireellisten alueella. Olemme kakkosluokkaa. Hienoa tietää olevansa ei tärkeä.

Mieskin tuli tänään kotiin ja laitoimme heti ruokaa yhdessä minun ollessa pääkokki. Eli ruokaa ei hauduteltu mitään tuntia tai kolmea.. Se oli valmista heti kun lihat ja makaronit olivat kypsät. Tuo ukkeli tykkää hauduttaa kaiken tekemänsä ruoan niin että näännyn vieressä odotellen kellon tikittäen hyvin hyvin hitaasti eteenpäin. Hän on siis paras tekemään ruokaa mutta tälläiselle kärsimättömällä hedonistille se on usein liikaa.

marraskuun loppu 2010

Illalla visan finaali! Pernatuoppi täältä tulee ja häikäisee. Minä Seiska, Salkkarit & BB tietämykselläni ja muut oikeammalla oikealla tiedolla jolle ehkä tekeekin jotain normi elämässä.

Keskiviikon menoa ja meininkiä Helsingissä

Tänään 4.4.12 Lepakkomiehessä rehellistä punkkia ja elektrolyyttistä hipseripunkkia.

Helsinginkatu 1, 00500 Helsinki, Finland

Soittoajat:

21.00 Keskusta 

21.30 EWC

22.00 Nyrkkitappelu

22.30 Original Heteroes

Facebook-linkki

Kuvat pöllitty törkeästi bändien fb-sivuilta/tai omilta sivuilta.

Viikko 32

chubbyyyy

Pikkusysterin tavarat levällään. Lupasi siivota ne tänään pois. Itsehän olen maailman järjestelmällisin ihminen. Not. Mutta yritän ja opettelen kovasti. Eilenkin tiskasin. Jeee hyvä minä! Ehkä tänään imurointi? Pyykit? Lattioiden luuttuaminen? Pölyjen pyyhkiminen? Öh, en ole kyllä mikään kodin henkiolento.

Puntarista loppui patteri viimekuun lopulla joten en tiedä yhtään paljonko painan. Veikkaan että paljon. Jonkun kalorilaskurin mukaan olen 63 kiloisenakin lievästi ylipainoinen. Olo on ollut ihan hyvä. Vauva hikkailee useasti. Mahaa supistaa päivittäin muttei kipeästi. Välillä tuo otus tekee sellaisia liikkeitä että ihan hypähdän niiden voimasta. Tai siis se potkaisee terävästi johonkin sisuskaluuni ja säikähdyksestä pomppaan.

31+6 Tampereen ihastuttava kevät

Hellureii!

Ihmettelinkin tässä jo että onko tämä kokoaikainen lumen sataminen täysin normaalia. Onhan se mutta kyllä sitä lunta vaan tuli muutama senttimetri enemmän kuin yleensä olisi odottanut. Lumentylo alkoi sunnuntaina ja loppui joskus viimeyönä. Aamulla kun pakotin koirani sängystä pois (se murisi minulle!) ja ulkoilemaan jouduin tekemään koiralle tietä minua lähes polviin saakka ulottuvassa hangessa. Koira oli fiksu ja teki tarpeensa nopeasti päästäkseen äkkiä sisään. Vielä sitä ennen oli yksi tehtävä toimitettavana. Saatava kakkapussi lukossa olevaan roskakatokseemme jonka eteen oli kerääntynyt vielä korkeampi kinos.. Selvisimme silti tästäkin koettelemuksesta ja koira pääsi onnellisena takaisin lämpimään kotiin. Heti ovelta se luikahti takaisin makkarissa koisivan pikkusiskoni viereen. Ei antanut edes kuivata itseään.

Lähdin kahlaamaan töihin. Ja tosiaan kahlaamisella meinaan juurikin kirjaimellisesti kahlaamista. Taloltani on sellainen 400m  matka bussipysäkille ja kävely väylää ei oltu vielä aurattu. Ihanaa. Lisäksi bussi jota odotin ei ikinä tullut. Onnekseni 20minuutin kuluttua tuli toinen samanmoinen ja voitte vaan usko kuinka täynnä se oli. Läheisyys lämmittää. <3

Iltalehden sivuilta voi tsekata kuvia, olotiloja ja suunnatonta kiroilua. Systeri kertoi yöllä että hänen työpaikkansa lähelle oli kaatunut rekka ja muutenkin älyttömiä kolareita ja autoja penkassa. Nyt ulkona paistaa aurinko että eiköhän tämä ala kohta loskaksi muuttumaan niin päästään kahlaamaan sitten siinä vedessä ja mutavellissä. Lapsuuden lemppareissa siis. Ei tämän hetken.

Ai niin vähänkö siistiä! Meitsi sai taas pari Liebster Blog- tunnustustusta lisää. Kiitos Läpäläpämaan Samantha ja 9 kuukautta miehen silmin H. On kyllä mieletöntä huomata että jotkun oikeasti tykkää meikän lätinöistä. Jaoin tunnustuksen aika vasta eteenpäin joten en jaa nyt tätä vaan pidän kokonaan itselläni koska olenhan kovis. Hohoho.

Liebster tarkoittaa "rakkain" tai "rakastettu", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. 

Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

31+4 Onnistuin!

HHAHAHAHHAHAhahahHAha haha haa haaaah.

Kone toimii. Saa nähdä kuinka pitkään. Meni joku 4-5tuntia mutta tulipa tehtyä. Pienoinen pelko oli kokoajan takapuolessa että entäs jos nämä asennuslevyt eivät nyt toimikkaan tai että kone alkaa kysellä sarjanumeroita (joita ei tietty ole tallessa)? Päivityslevy omaa erityisen paljon naarmuja joiden syntymisestä minulla ei ole yhtään aavistusta. Eihän sitä ole käytetty kuin tasan 2 kertaa aijemmin. Naarmuista huolimatta sain koneen kuntoon. En ole ehtinyt vielä tonkia ulkoiselta kovolta niitä muutamia pelastamiani tiedostoja tähän. Tiedä jos pöpöt ovatkin linnoittautuneet sinne? :((

Eilen saatiinkin hyllyt ulos vanhasta asunnosta yllättävän suuren kaveriporukan avustuksella. Kiitos! Jäin sinne sen jälkeen siivoamaan pariksi tunniksi ja konttasin lattialla maha maata viistäen kahden koirakaverin kanssa. Hyi että se vessa haisee viemärille. Toivottavasti jätin wc:n oven kiinni ettei asunnon tarkastajilla tule oksennukset seinille. Väsähdin mutta talsimme Jöpen kanssa bussin kautta äipälle syömään jossa odotteli lapsuuden ystäväni ja hänen äitinsä. Illalla kun palasin kotiini mieitn että mitä ihmettä olen unohtanut. No ystäväni tuparit tietysti (joka selvisi tänään).

Tänään kävinkin Espoosta Thaimaan kautta Tampereelle palanneen Minden kanssa Ikeassa. Ostin vauvalle pari juttua. Siis minä, ihan oikeasti ostin jotain vauvalle. Pieniä pyllypyyhkeitä mitä lie ja ammeen. Olenhan ostanut sille jo neljä eri asiaa. :D Äidille sanoin että aijon kylvettää koiraa samassa ammeessa ja hän ei ollut aiheesta täysin samaa mieltä kanssani. Ennemminkin puhelussamme kuvastui kauhua asiaa kohtaan. Jaa-a. Kuitenkin möyrivät samoissa kasoissa pihoilla myöhemmin ja nuolevat toistensa kasvoja ja syövät toistensa ruoat. Joten why not?

Mahaa on särkenyt nyt viimeiset 4 tuntia. Vikestä ei ole kuulunut mitään sen jälkeen kun hän on Helsinkiin päässyt.  Tuntuu kuin maha levenisi eteenpäin. En edelleenkään ole koskenut herkkuihin vaikka Ikeassa oli se pulla ja juoma 50senttiä. Pullan pistin Minden mukana terkkuina poikkikselleen. Olisin kaivannut illaksi seuraa mutta en pysty liikkumaan koska tämä maha sattuu ihan pirusti. Tuossa sohvalla sen nelisen tuntia maattuani päätin tulla pika tsekkaamaan toimiiko kone vielä ja tähänhän tämä taas meni. Mutta toimii. Nyt fooood timmmmee jes.