torstai 26. syyskuuta 2013

Paniqe


Tänään juhlitaan vihdoin Linnavainiota ja Villeä ravintola Kahvillassa, Tampereen Tammelassa. Minulla ei ole tietenkään mitään päällepantavaa ja kasvatan viimehetken paniikkia sisälläni. Nyt jos kaipaa omaa kappalettaan uudesta Suomalaisesta sarjiksesta niin omistuskirjoituksilla ja/tai piirroksilla saa. Meikä lupaa 12e rahaa vastaan ne! :D

Eilen oli vallan mainio päivä, tämäkin aamu sujahtanut hienossa seurassa. Tuntuu että koko viikko on ollut onnistumisia ja ihmisiä täynnä. Haluan kehua jokaista joka on halunnut viettää aikaa kanssani tai kanssamme. Se saa minut tuntemaan itseni niin tärkeäksi. Pian tämä erikoisjakso elämässäni päättyy ja muistelen näitä hetkiä hymyssä suin hyisestä ilmasta huolimatta.

Palataan asioille.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Kodinhengetär on vähän hidas

Mou!

Onko mitään ihanampaa kuin tulla raskaan ulkonavietetyn päivän jälkeen siistin ja puhtaaseen kotiin jossa odottaa vielä valmis ruoka valmiina? Mielestäni ei. Poikaystäväni on tässä asiassa samaa mieltä kanssani. Hän lähtee aamupäivästä töihin, on siellä ahkerana, ajattelee välillä perhettään lämmöllä ja tekee vielä kovemmin töitä. Kun tulee kotiinlähdön aika hän ajattelee hetken että entäs jos tänään olisi se päivä.. No ei se ole! Kotona odottaa luultavasti kovempi kaaos kuin hänen sieltä töihin lähtiessä. Tiskiä on kerääntynyt valtavat kasat, lattioita peittää vaate ja lelu kuorrutus. Pöydät, pöydän alla oleva lattia sekä seinät ovat saaneet myös osumaa ruoasta. Mahdollisesti tekemäni ruokakin on palanut pohjaan.

Minä silti tsemppaan ihan hulluna! Teen joka päivä kokoajan vähän siivousta. Siis ihan valehtelematta. Pidän myös kunnon siivoushetkiä niin että komennan Ketun isin kanssa ulos jota saan siivota rauhassa. Myös ämmi ja mummi ovat molemmat kokeneet kovan komennukseni "Ulos! Minä siivoan nyt." .. Ja sitten se puhdas koti kestää vain siihen saakka kun muu sakki astuu takaisin sisään. Vähintään se olen minä itse joka jättää tavaroita lojumaan minne sattuu jos joku muu sitä ei tee. Jatkan taas hitaasti mutta kokoaikaisesti siivoamisen uusintaa. Tavaroita tavaroita. Valitettavasti päivässä on vain tietyn verran tunteja ja minulla vain tietyn verran aikaa paneutua siivoukseen. Tyttö tulee ykkösenä. Oma viihtymiseni kakkosena

Meidän perheelle siis se ihanan siisti ja ruoalta tuoksuva koti on jäänyt totaaliseksi kuvitukseksi viimeisen vuoden ajaksi kaikesta kovasta työstä huolimatta. Minä en vaan ehdi tehdä kaikkea kokoajan uudestaan siihen mennessä kun Ville palaa töistä kotiin. Katsotaampa siis miten hän pärjää tytön ja kaaoskodin pystyssä pitämisessä alkaen ihan pian kun minä aloitan muut työt kuin kotityöt.



sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Perus tänään

Ompa mieltä ylentävää viettää kaksi peräkkäistä päivää krapulalta haisevien ihmisten kanssa. Ei minulla itselläni ole sellaiseen aikaa! Kettu alkaa tehdä jos jonkinlaisia tuhmuuksia jos häntä ei leikitä tarpeeksi. Pitää telmiä pihalla ja kieritellä kotona ympäri ämpäri niin että nauru raikaa.

Ja olinhan minä itsekkin liikenteessä viikonloppuna ilman seuraavan aamun tuomaa avuttomuutta. Ei vaan voinut. 

Tänään ollaan mm. käyty leikkimässä kavereiden kanssa. Paineltu kaikkia mahdollisia nappeja (hissien, suojateiden valojen) sekä huudettu lujaa jos ei ole napille yltänyt. Leivottu kasa syntymäpäiväkakkuja hiekasta. Poimittu luumuja sekä ylikypsiä viinimarjoja. Kiukuteltu. Köpsytelty sateessa leikkikentällä. Naurettu kippurassa. Katsottu leffa. Tiskattu uskomaton loppuvastukselle näyttävä kasa astioita. Nautittu myös aikuisesta seurasta. Syyllistetty poikaystävää hänen krapulastaan vielä nytkin.. Sori honey. <3 


Nyt lähden "lenkille" koska Kettu viettää päiväuniaan tähän aikaan illasta. ->

torstai 19. syyskuuta 2013

Voi Pokemon!

Väliaikatietoja Pokemon White 2 pelin pelaamisesta.

Pelitunteja 152 ja päälle 25 minuuttia. Nähtyjä Pokemoneja 453 ja napattuja 203. Mitä pidempään peliä olen tahkonut sitä epätoivoisemmaksi alan muuttua. Kaikkien Poksujen kerääminen tuntuu täysin mahdottomalta "laillisin" keinoin. Enkä ole vaihtanut vielä yhtään Pokemonia kenenkään kanssa. Sen aika tulee varmasti pian tai muutun hulluksi.

Nyt kehityksessäni ovat kaikki Eeven muodot. Ennen sitä minun pitää tosin breedata itselleni sitä kehitettävää hoitopaikan kautta (kuulostaa hullulle eikö?). Omistan vasta Glaceonin ja Flaeronin. Ensimmäisen Eeveeni nappasin viemäristä. Tästä tulee pitkä syksy..

Äsken nukuttaessani Ketunrääpälettä sain vihdoin kehitettyä Zweilouksen hurjaksi kolmipäiseksi lohikäärmehirviöksi! En spoilaa mutta sanompa vaan että pelitunteja kului juuri tähän kehitykseen rutkasti. 

Todiste!

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kömpelöä ystävyyttä


Vietin eilen mielenkiintoisia aikoja linja-autossa Ketun kanssa. Hyppäsin tuttuun turvalliseen bussiin keskiovista kuten tavallista. Keskustorilla muutama mummeli ihmetteli nousuaan väärään bussiin ääneen. Ei tämä normaalisti kaartanut tähän kyseiselle pysäkille heidän mukaansa. Minä en asiaa sen kummempaa miettinyt koska mielestäni pysähtymispaikka oli tavallinen. Olimme tosiaan matkalla Ikeaan hakemaan pattereita ja suurimpana syynä reissuun oli äiti ja lapsiystämme tapaaminen. Jonkun aikaa matkattuani aloin jo hiukan ihmetellä kyydin vain jatkumista. Ihmettely oli omiaan koska pysäkkiäni ei tosin koskaan tullut! Jossain Vuoreksessa (eli aika kaukana lähtöpisteestä..) rohkenin kysyä kanssamatkustajalta bussin numeroa. Sehän oli täysin väärä! Siis olin noussut itsekkin totaalisen väärään bussiin mummojen tavoin. Onneksi joku osasi lohduttaa että Hervannasta (aivan väärässä suunnassa lähtöpaikkaan tai menopaikkaan verrattuna) kyseinen bussi tulee takaisin päin ja aika lähellä Ikeaa on pysäkki.. Ja tämähän ei ollut ensimmäinen kerta kun hyppään väärään bussiin. Ehkä viimeinen? Toivoa on kuitenkin jäljellä.

Pienet tyttäremme söivät ja leikkivät Ikean leikkikehässä. Hiukan jopa toisiaan katselivat. Jossain kohdassa kehotimme ystäväni kanssa lapsia ottamaan toisaan käsistä kiinni. Kettu veti nopeasti omansa pois mutta hänen pieni ystävänsä Ii jatkoi Ketun tutkintaa tarmokkaasti. Lopulta Ii HALASI Kettua. Olisittepa nähneet Ketun hämmentyneen ja kömpelön vastahalauksen. Hämentynyt taikka ei, halaus tuli hänenkin puoleltaan vaikkakin lopahti molempien pienten kaatuen toistensa päälle armottoman parkumisen säestämänä. Pyydän anteeksi Ikean työntekijöiltä ja samaan aikaan shoppailevilta.




Ikeassa syövät lapset tiistaisin ilmaiseksi! Minkä loistavan ajankohdan olimmekaan siis tietämättämme valinneet siellä käyntiin.


maanantai 16. syyskuuta 2013

Ketun kamuja?

Vaikka nyt onkin menossa sivusta seuraajan rooli-kausi niin silti Kettu on tehnyt välillä vaikutusta hiukan isompiin lapsiin. Hyvin harvassa ovat kontaktit muihin muuten kuin tuijotus kaukaa tai tiukka EI jos joku muu lapsi sattuu tekemään hänen mielestään jotain mitä hänen pitäisi tehdä eikä toisen. Pitää vielä koettaa puolustautua että minä en itse yleensä edes sano Ei vaan sen tilalla Top top. Mistä lie oppinut ja vielä suoralla huudolla omansa.


Sarjisfestareilla kaksi n.4-vuotiasta tyttö ja poika päättivät ottaa Ketun mukaan leikkiinsä. Kuulin siitä osat  
"Juostaan tuota karkuun." 
 Ja
"Ooksää kuuro? Eiks sulla oo korvia?"
"Ooks sää tyhmä? Eksää tajua?"
Kettu tutki koko ajan onnellisena tyhjää karkkipussia huomioimatta hänestä kiinnostuneita lapsia.


Läheisessä leikkipuistossamme taas viisi ja kuusivuotiaat pojat ihan oikeasti halusivat tutustua ja auttaa pienempää tyttöä kiipeilytalossa. Mietin hetken poikien suojelemisviettiä ja selvisi että toisella on kaksivuotias sisko kotona. Molemmat neuvoivat Kettua minne voi mennä ja minne ei. Toinen jopa nosteli tyttöä ja stoppasi minua nopeammin häntä tipahtamasta reunan yli n.2 metrisen matkan.


Veikkaan silti että ihan pian alkaa kausi jossa muut lapset kiinnostavat.

Äiti on jo päättänyt tämän kaverisuhteen.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Vielä kerran sarjiksia

Ostoksiamme tässä! Nyt syödään loppukuukausi puuroa.


Olisin halunnut postata lisäksi kuvan Ulli Lustista nimmaroimassa kirjaansa Tämä on loppu elämäsi viimeinen päivä, Tommi Musturista haastattelunsa aikana Mbarin terassilla, Sami Rouhiaisesta iloisena hymyilemässä upeiden töidensä takana, uskomaton JP Ahonen tekemässä mitä tahansa, ystävistäni, Villestä nimmaroimassa kirjaansa sekä tietysti ihan yleis kuvia festareilta. Meikä on vaan alkanut pohtia sitä että pakko kehittää ensin joku yhtenäinen tyyli postata näitä kuvia. Ketustelun postaukset ja koko blogi on aina ollut hiukan suttuinen ja hutiloidun näköisesti koottu. :D Koetan vähän rajoittaa ja kehittää helpompaa asettelua kuviin.

Malttia valttia en osaa pelata korttia.


Niin ja sitä puuroa! Lemppari youtube pojat jo vuosien takaa. <3

tiistai 10. syyskuuta 2013

Ah ihana oma(vuokra)koti täällä olen!

Jälleen yksi toimintarikas viikko takana ja meikä perheineni kokemuksia viisaampana. Rakastan olla kotona tekemättä mitään sen kummempaa. Olla vaan. Rakastan myös sitä että voin käydä pyörimässä päivän jossain lähistöllä ja illan hämärtyessä kipittää lämpimään kotiini.

Tukholman reissussa parasta oli tietysti seura ja laivabuffet. Kuinka voisinkaan kuvailla teille sitä hätääntymiseni määrä kun matkaseurani halusi viedä laukkunsa hyttiin ennen buffettiin astumista. Pelkäsin siis että emme ehdi syödä tarpeeksi. Huoleni osoittautui turhaksi. 
Gamla Stan eli tuttavallisemmin vanhakaupunki. Meikästä näyttää ihan Suomen Helsingille.
Söin liikaa, en jaksa panna


Sallulle matkan pääpointti oli meidän lisäksemme armoton shoppaus. Kiersimme hänen himoitsemansa kaupat läpi tarkkaan ja palasimmekin muutamiin. Molempien suureksi suosikiksi tosin nousi Quality Outlet-kylä Barkarbyssa. Siellä Sallu fanitti laatumerkkejä ja niiden normaalia alempia hintoja. Itsekkin innostuin kiskomaan päälleni sovituskopissa Leviksen farkkuja. Harmi että kokoja ei ollut. Hinta olisi kerrankin ollut sopiva. Tätini ja Kettu viettivät toisenlaista kivaa meidän kierrellessä kaupoilla. Kävivät Djurgårdenissa jossa oli esimerkiksi Astrid Lindgrenin saduilla höysetty juna! Kuulosti hienolle, olisin varmasti itsekkin viihtynyt.

Minulle hyvään seuraan ja koko reissuun lähtöön liittyi vahvasti velipuoleni ja siskopuoleni perheineen joiden kanssa vietimme aikaa mahdollisimman paljon. Emme ole tunteneet toisiamme vielä montaakaan vuotta ja tämä oli uskomattoman tärkeä kokemus. Toivon myös että Kettu voisi rohkeasti reissata ulkomaan serkkujaan tapaamaan milloin siltä tuntuu kun tutustuvat jo pieninä.

Viikonloppu menikin sarjakuvafestivaali hulinoissa kera ystävien ja viisiviikkoisen vauvan. Oi vauva. Teki mieli vain nuuskutella sitä pientä. Ihmetellä pieniä sormia ja silmiä jotka tutkivat yllättävän tarkkaan ympäristöään jo nyt. Se on ihan täydellinen pieni vauva. Menee edelleen yli ymmärryksen rajojeni tämä vauvailu. Ne ovat vaan niin uskomattoman ihania pieniä rääpäleitä joiden vuoksi tekisi mitä tahansa. <3 Rakastan.

ps. Valmistin raakasuklaata ensimmäistä kertaa ikinä. Helpompaa kuin hakea kaupasta ja taistella siellä minkä levyn ottaisi tällä kertaa. Suklaan ylimääräiset härpäkkeet nimittäin saa päättää itse ja senkin kuinka suklaista valmis mötikkä on. Uh. Nam.




torstai 5. syyskuuta 2013

Huomenna Helsingin Sarjakuvafestivaalit .. Ou mai bf's Linnis.


Well hellou! Kotiuduimme tuossa muutama tunti taaksepäin ja tässä stressaan jo seuraavaa matkaa. Nimittäin sinne Helsinkiin Sarjakuvafestivaaleille. Meillä oli Tukholmassa omat kommelluksemme mutta nyt sivuutan ne toistaiseksi tyystin ja kehotan porukkaa menemään viikonlopuksi nauttimaan sarjakuvista. Niin ja tottakai peukutan myös sitä että haette omat kappaleenne Villen sarjakuvasta ja pyytäkää nyt ihmeessä omistuspiirros samaan rahaan. ;)

Kotona olemattomuudestani johtuen koneella ei ole vielä ohjelmia asennettuna enkä voisi edes lastata tänne kuvapläjäystä (otinkohan edes oikein kuvia reissussa?) mutta asiaa ja asian vierestä löytyy juttua liiaksi jaaritteluksi saakka. Esimerkiksi kuinka koetin tuhota jälleen parisuhteeni Villeen turhalla (?) skitsoilulla puhelimitse. Ihan totta olen leppoisa tyyppi mutta jos olet juuri löytänyt lapsen päästä punkin  ja kuulet samalla että halpoja lippuja viikonlopun viettoon ei ole ostettu saattaisi kuka tahansa viilipytty kuohahtaa yli.  Ja päässä pyörii edelleen luultavasti laivan takia. Milloin tämä karuselli pysähtyy? En sentään ole merisairas kuten pienempänä. Koetan palata asioille mahdollisimman pian. Nyt ensimmäinen jakso itselleni julkkis BB:tä! ;D Jeahhh. --->

maanantai 2. syyskuuta 2013

Mitäs me samixet + Linnavainion julkaisu!

Joitain päiväni kohokohtia. Pukea meidät mätsääviin asuihin. Tästä asiasta on ollut joskus paljonkin juttua kaksplussalla ja vauva-foorumeilla kotiäitien päivien kohokohdista. Kylläkin lapset puetaan samantapaisiin asuihin eikä koko perhe. Kyllähän tuo oikeasti on aika hauskaa eikä tämä ole ollut ainoa kerta eikä varmasti myöskään viimeinen. Ehkä hieman noloa? Vai onko teistä? Meikästä on ihan jees olla tekstiilikaksonen Ketun kanssa.




Kohta ollaankin Ruotsin maalla ihmettelemässä paikkoja naisvaltaisella porukalla. Ville jää työhuoneelleen pakertamaan uuden sarjakuvansa kanssa hyväksytysti tunteja putkeen kun koti ammottaa tyhjyyttään meistä tytöistä. Jos joku sattuu olemaan viikonloppuna Helsingissä ja liikkumaan Sarjakuvafestareilla niin poiketkaa ihmeessä Musta Ritari Kustannuksen pisteelle hankkimaan Villen sarjakuva nimeltä Linnavainio.

Linnavainio sua oottanut oooooooon. Kyseistä sarjista Ville suunnitteli, kirjoitti, luonnosteli ja piirsi tunteja ja aina tunteja poissaolevana perheen touhuista. Parempi olla hyvä ellei jopa upea teos. En ole itse vielä nähnyt pokkaria painettuna. Jännittää! Niin ja ollaanhan mekin viikonloppuna Helsingissä. Saa tulla morjestamaan jos törmätään. :)