9kk

Huimat yhdeksän kuukautta plus toiset mokomat mahan sisällä köllötellen on saavutettu. Jep ja vähän päälle. Aikamoinen veitikka tuosta tytöstä on kasvanut. Uusia temppujakin on tullut treenattua hurjasti ja tässä muutama uusin hienosti ranskiksilla

- Kasvattanut kokonaista kaksi hammasta kuluneen viikon aikana
- Nousee seisomaan tuetta ja laskeutuu nätisti myös ilman tukea.
- Kävelee jos häntä kävelytetään käsistä kiinni tukien.
- Tunnistaa oman nimensä ja muitakin sanoja kuten vilkuta
- Nauraa ääneen pidempään kuin ennen (kiinnitin tähän asiaan huomiota vasta vähän aikaa sitten. Minä luultavimminkin enemmän hymähtelen kuin nauran kunnolla. Nyt olen petrannut itsekkin ihan Ketun vuoksi tuota hienoa taitoa. Ennen nauroin jatkuvasti. Missä on meitsin oikea nauru?)
- Läpsii vanhempansa hereille..
- Soittaa mielellään marakasseja
- Syö mieluusti ihan itse mutta minä en jaksa sitä sotkua kuin kerran päivässä joten syötän.
- Vaunut ovat nykyisin ok eli ei taistelua niissä istumisen kanssa (ja painosanalla istumisen koska se on kivempaa)

Lempilelut tällä hetkellä on pehmeä vaaleanpunainen nukke jonka nimesimme Buffyksi. Kun Kettu huomaa jostain kyseisen lelun hän alkaa kujertaa ja jutella nukelle. Toinen suosikki jo jonkun ajan takaa on Mamegoma-pehmo valas. Isukki leikitti Ketaletta kyseisellä valaalla ja siitä jäi ilmeisen hyvät muistot. Hyvin käsissä pysyy myös Muumi-marakassit joita tyttö ahkerasti muistaa heilutella.

Ja meille kuuluu hyvää mitäpä muuta. Entä teilleee? :)

5kk

Monillekkin tuttu "Hyy hyy. hyy."-otus.

Paino: 6370g - Pituus: 67cm - pään ymp.: 41,9cm

Meikä on ollut jo yli puoli vuotta kotona. Huh huh. 

Viikon vilinää ja Ketukka 1kk

Huomasitteko hienon vertaukseni kaivattuihin Salattujen Elämien Matleenaan eli Jannen sanomana Matukkaan? Kaipaan niin Saliksia. :,,( Sunnuntaista keskiviikkoon hengailin systerin perheen kanssa. Käytiin vaatekaupoilla, Ikeassa, äipällä ja vaunuilemassa. Jos meidän tytöllä oli villit jalat jo mahassani niin kummityttöni Vivi omaa triplasti nopsemmat jalat. Senkin nopsajalka tytöt. Ja vauvan ihailu jatkui Vivin puolesta koko heidän Tampereella olo ajan. Ei sitä voi kun ihmetellä miten joku noin pieni osaa ihailla jotain muuta asiaa kuin itseään.

Kettu sai lisää lahjuksia kuten minäkin siskon perheeltä.  Mikäs meillä. ;) Nyt on esmerkiks mobilea, leikkikehää ja meitsillä boleroita tissien viilentymistä vastaan. Maakku taas toi vauvalle Hello Kittyn josta narua vetämällä tulee tulee tuttu sävelmä joka saa ainakin omat silmäni lurpsumaan. Nimesin sen nukahtamisleluksi.

Eilen käytiin vauvan kanssa neuvolassa. Siellä törmättiin erääseen pariskuntaan jotka olin bongannut aijemmin yhdestä läheisestä puistosta. Heilläkin miehellä oli pidempi tukka kuin emännällä, koira ja pieni vauva rattaissa kopalla (eli samaa ikäluokkaa kuin meidän). Kopastahan pienen vauvan tunnistaa. Vai onko isojakin koppia olemassa? Ehkä jenkkilöissä jossa kaikki on suurempaa? Olipa hauska sattuma että käymme samassa neuvolassa. Siinä pari sanaa ehdittiin vaihtaa ja hekin sanoivat että olivat nähneet meidät siellä puistossa kävelemässä. Sitä tulee kiinnitettyä enemmän huomiota muihin samassa tilanteessa oleviin enkä näköjään ole ainut. 
Neuvolasta lähdimme käväisemään muutamassa kaupassa hankkimassa täksi päiväksi ruokaa. Pakkasin tietysti kaiken rattaisiin ja lopulta oli lähes jo liian rankkaa työnnellä niitä kuumassa ulkoilmassa kotia kohti. Onneksi vauva nukkui suhteellisen nätisti koko reissun. Paitsi Neuvolaan mentäessä huusi koko matkan..

Ansku tuli pikaisesti ihailemaan vauvaa kun sattui olemaan Tampereella. Vauva heräsi vain hetkiseksi syömään ja vaipanvaihdolle. Saattelimme ystäväni keskustaan josta reippain askelin jatkoimme vauvan kanssa kahden taas takaisin kotiin. Matkalla jäin suustani kiinni ja mikäs siinä hyvällä ilmalla jäädä höpöttelemään nurmikolle. Sitten lomaileva pikkusiskoni Lätty tuli kylään ja viihdytti vauvaa että sain syödyksi. Suuntasimme yhdessä ulos läheiseen puistoon vilttien ja kirjojen kanssa. Siellä vauva taas ei suostunut nukkumaan kunnolla joten jouduin heiluttelemaan vaunuja ihan kokoajan. Läty nukahti ja lopulta kun hänet herätin oli jo viileä ilma eli kotiinlähdön aika. 

1kk

1kk

paino 4055g 

pituus 55.7cm

Ketun syntymä

Dramatillinen otsikko! Dramatilliset juonenkäänteet! Dramatillinen loppuratkaisu! Kaikkea tätä luvassa tässä postauksessa..

kuva: verkkokauppa.babystyle.fi

Vietin suhteellisen leppoisan sunnuntain sohvalla lekotellen. Maanantaina päätimme Viken kanssa lähteä pyöräillen hakemaan minulle imetysrintsikoita joita siskoni Hempe ja Sallu vaativat minut ostamaan HETI. Ei kait siinä, sellaiset löytyivät ihan Halpa-Hallista. Nauroimme mahalleni sovituskopissa. Ihan hervotonhan se on. Kassan tuntumassa oli edelleen pääsiäiskarkkeja alennuksella. Teki mieli ostaa talteen mutta kielsin itseäni ankarasti "Soo soo, et kestäisi tai sitten Ville söisi ne.". Minua vähän välillä väsytti ja piti istuskella hetken aikaa. Kävimme pika reissun Prismassa, minä etsin boleroa tissitulehduksne välttämiseksi ja Vike haki meille ruokaa. Prisman samat imetysliivit olivat muutaman euron korkeammalla hinnalla kuin Halpa-Hallissa. Tiedoksi niille jotka ette vielä ole hankineet mutta tarvitsee. Prismassa pidin myös pienen istumis hetken. Tunsin selässä menkkamaista kipua muttei kovinkaan kovaa. Lähdimme pois ja bongasimme vihdoin BabyStylen jossa myös piipahdimme. Siellä löytyi talven varalle talvimakuupussi rattaisiin. Oikea hinta oli 49e ja nyt 34e! Kummitytöllä on mielestäni juuri tämä sama ja toimii. Lähdimmekin heräteostoksen jälkeen pyöräilemään kotia kohti ja kipu selässäni yltyi.

Kotona lysähdin sohvalle Fringen pariin. Aina kun tunsin selässäni kouristuksen mainitsin siitä ääneen Villelle. Kipu ei ollut todellakaan paha vaan sellainen että tiesin että nyt tapahtuu jotain. Äiti käväisi kylässä ja ehdotti että hän voisi ottaa koiran vastavuoroksi kyläilemään hänen luonaan. Kerroin äidillekkin supistuksista aina kun sellainen tuli vaikka se ei ollutkaan paha. Ville alkoi tuijottaa Poliisit-sarjaa. Huomasin jakson pituuden takia että supistelut olivat tihentyneet koska yksi jakso kestää 30 minuuttia ja sain paljon useammin supparin kuin Fringen aikana. Fringen jakso kestää 45min-1h en ole varma mutta kuitenkin pidempään kuin Poliisin jakso.

Hempe soitteli ja kerroin hällekkin jo aamupäivästä jatkuneista supistuksistani. Hän alkoi hihkua että kohtahan mulla tulee lähtö synnärille. Olin että joo joo niin vissiin. Sanoin Hempelle myös aina kun supistus iski. Hän laski että ne tulevat juuri siihen viiteen minuuttiin ja kestivätkin useamman kymmentä sekuntia. Kohta soitti myös tätini ja käski mennä heti nukkumaan että jaksaisin synnyttää kun tulee lähtö sairaalaan. Ihmettelin vielä vähän silloin mutta kipu oli jo suhteellisen kova. Niin kova että supistuksen aikana en kyennyt puhumaan.

Siinä luultavimmin kahdentoista maissa yöllä kömmin sänkyyn sormi puhelimen ajastin napilla. Otin oikeasti aikaa supistusten välissä ja supistusten keston aikana. Kyllä vaan näytti aika hurjalle. Niitä tuli oikeasti viiden minuutin välein ja kesto oli 20-50 sekuntia. Soitin synnytyspäivystykseen ja kysyin voinko ottaa särkylääkettä jos jään vielä kotiin nukkumaan. Ääni toisessa päässä kuulosti yllättyneelle ja sanoi että tietysti voin ottaa. En kyennyt nukkumaan kivuilta. Aina supistuksen alkaessa selkää ja mahaakin kouristi niin lujaa että pystyin vaan heilumaan. Ville koetti rauhoitella minua silitellen ja hieroen mutta ei sekään auttanut enää yhtään. Ravasin vessassa vähintään joka kolmannella supistuksella (jos en sitten sattunut jo olemaan siellä valmiiksi). Tuntui kamala paine takapuolessa. Otin edelleen aikaa ja nyt supistelut tulivat jo kolmen minuutin välein mutta kestivät vähemmän aikaa. Jossain vaiheessa köpöttelin asuntoa ympäri ja istuin vessassa niin pitkänä että Ville nukahti. Siinä samalla vedin itselleni vaatteet päälle ja soitin Kela-taksin minua hakemaan. Kävin antamassa Vikelle suukon poskelle ja sanoin että menen nyt ja soitan sitten jos häntä tarvitaan. Hän oli pölmistyneenä ja ihmetteli että mitä tapahtuu ja miten minä olen pukeissa. Lähdin pika vauhtia lyllertämään ulos. Jännitti ja sattui. En alkanut laittamaan sukulaisille tekstareita koska en odottanut sairaalareissultani muuta kuin että saisin jotain kivunlievitystä jotta saisin nukutuksi tai passittaisivat sitten kotiin. Siksi olin päättänyt etten herätä Villeä mukaani vielä. Toisin kuitenkin kävi!

Minut laitettiin ensin käyrille ja kyllä kävi kipeää siellä maata. Sitten koetti peräruiskeen aika ja suolen tyhjennys. Minua on ahdistanut koko ajan asia että kakkaisin synnytyssalissa minua auttaneiden ihmisten päälle. Onneksi tuollaiseen peräruiskeeseen oli mahdollisuus. Tosin olin aika ahkerasti onnistunut tyhjentämään itseni parin tunnin vessassa ramppaamiseni johdosta jo kotona. Tajusin siinä vaiheessa että tännehän minä nyt jään. Paikassa oli vaan kamalasti EI PUHELIMIA kieltolappusia ja kysyin että voinko soittaa poikkiksen paikalle kun en ollut häntä aijemmin ottanut mukaani. Se onnistui onneksi.



Sieltäpä etenin ihan synnytyssaliin saakka. Käyrään taas. Helkkari että olo oli sietämätön! Minulta kysyttiin että mitäs toiveita olisi ja enhän minä mistään mitään tiennyt. Ilokaasua koetin pari henkäystä mutta siitä tuli vaan tajuttoman pahaolo. Lisäksi toinen jalkani alkoi täristä hillitömästi eikä siitä meinannut tulla loppua. Päätin koettaa epiduraalia mutta sen laittamisessa oli ongelmia koska en pystynyt olla jalan tärinän vuoksi paikoillani. Lisäksi piikki jota yritettiin tunkeä selkääni jotenkin erikoisesti kutitti minua ja kierähdin aina alta pois. Lääkäri ja kätilö kielsivät minua liikkumasta. Sitä ennen minulle taidettiin pistää katetri käteen joka ei meinannut myöskään mennä. Onneksi he saivat lopulta pistettyä myös katetrin selkääni että epiduraalipuudutuksen laitto on mahdollinen. Joskus teininä aina peloteltiin että ei kannata ottaa tatuointia alaselkään tai ei voiottaa synnytyksessä epiduraali-puudusta. En hoksannut kysyä pitikö tämä pelottelu paikkansa. Epiduraali alkoi vaikuttamaan jossain vaiheessa ja torkahdin hetkiseksi. Ville ilmestyi saliin jossain aamuyön vaiheessa, höpöttelimme ja olin ihan hyväntuulinen. En tuntenut kipua vielä silloinkaan. Tiesin supistuksen tulevan ja olevan paineesta pyllyssäni. Sain suonensisäisesti oksitosiinia joka nosti supistusten määrää. Jossain vaiheessa paine alkoi kasvaa sietämättömäksi ja ihmetyksekseni sain kuulla että "No niin, nyt aletaan punnertaa sitä kakkaa!" Ja minähän punnersin.

Otin joka ikisen ponnistuksen välissä välikuoleman ja tuntui että jopa nukahdin. Aina uuden supistuksen tullessa vedin kuitenkin keuhkoni täyteen ilmaa ja ponnistin. Yleensä kaksi tai kolme kertaa per supistus. Kätilö ja kätilöopiskelija olivat hurjan tsemppaavia. Neuvoivat ja kannustivat joka vaiheessa. Tunsin olevani hyvissä käsissä. Silti paikkani eivät venyneet tarpeeksi ja vähän repeilin alapäästä joten oli sama myös hiukan leikata lihaa vauvan tieltä pois. Aika pikaisesti sen jälkeen sainkin huokaista helpotuksesta kun kuulin että tyttö sieltä tuli!

Kettu syntyi klo 11:51 elävänä.
Painoa 3190g
Pituutta 50cm

Istukka oli mielettömän kokoinen verestävän lihaisa möhkäle. Villen mielestä se näytti samalta kuin lihatiskin antimet. Heitti vielä Tom Cruise läppää istukan syömisestä. Oltais voitu kutsua kamut syömään halpaa herkkupataa.

Söin ensimmäiset kunnolla sokeria sisältävät ruoat synnytyssalissa eli mehua, kaakota ja yogurttia ja tietty oksentelin heti perään. Great.

Sain vauvan syliin ja siinä me poikkiksen kanssa ihmettelimme sitä pientä. Miten tuo oli vielä äsken ninjaillut mahassani ja nyt se olikin tässä pienenä ja rauhallisena. Pälyili hämillään ympärilleen muttei itkenyt. Voin sanoa valehtelematta että tuore isukki muuttui koviksesta pehmikseksi tasan sillä sekunnilla kun hän näki tytön. Tuota rakkauden määrää on vaikea kuvailla sanoin. Uskomatonta miten jotain voi rakastaa niin lujaa. O____O

Kettu viiden päivän ikäisenä kello 21.