11kk ja todella pitkästä aikaa moro!

"Missä on vauvan silmä?" Löytyy! Fiksu tyttö.
Pöksyt voitettu Meerin Vauvalandia-blogista. <3

Jepsistä jeps. Jonkin verran olen saanut kuulla että onko jokin hätänä kun en ole päivitellyt Ketustelua. Eipä ole hätää. Olen vaan jatkanut aikani priorisointia toisaalle eli aikalailla sohvalle taikka lattialle leikkien sekaan. Joskos jakaisin pikaisen takakelauksen mitä ollaan hommailtu ja mitä meille oikein kuuluu. Nukuin kaksi viikkoa sohvalla koska en kestänyt enää valvomista. Se aika meni leppoisasti ja sain voimaa jo pelkästään siitä että se en ollut minä joka joutui nousemaan sängystä ylös. Pienen asuntomme takia heräsin kuitenkin lähes joka vingahdukseen joten täydeksi levoksi sitä ei voinut sanoa. Se kaksi viikkoa sai minussa silti aikaan muutoksia; Hymyilin enemmän ja levänneisyys sai minut jopa siivoamaan! :D Vikke saattoi aamulla ihmetellä herätessään että ei tämä asunto kyllä nukkumaan mennessä näin siistiltä näyttänyt. Sitten tapahtui jotain? Saattoi olla että kyllästyin yksin nukkumiseen ja kömmin takaisin yhteiseen sänkyymme. Yörauha oli jälleen mennyttä.

Käväistiin Ketun kanssa pohjoisessa lekottelemassa ja nauttimasta hyvästä sukulais-seurasta. Oma kummityttöni Vivi opetti tahattomasti Ketulle uusia taitoja. Näistä mieleenpainuvin on varmasti liukumäen kiipeäminen niin portaita kuin itse mäkeäkin pitkin.. Olimme pesemässä hampaita Ketukan kanssa kunnes hän yhävisi yllättäen ja löytyi taistelemasta liukumäen päältä serkkunsa kanssa siitä että kumpi saa jatkaa matkaansa kokonaan. Kettu oli kiivennyt mäkiosaa ja Vivi portaita. Siinä nuo kaksi pikkutyttöä nököttivät päät vastakkain samalla työntäen toisiaan taaksepäin. Myös pikkuautoilu tuli Vivin kanssa tutuksi. Samalla pärrätään "Prum prum". Rakkaimmaksi ihmiseksi Kettu omi tätini joka jaksoi leikkiä ihan koko ajan. Lempi tekeminen takaisi olla tätini talon portaiden kiipeäminen ylös ja alas. Itse sain viettää rauhallisen hetken vaikka ruokaa laittaen samalla kun Kettu pomotti tätiäni leikkimään.

Toissapäivänä Ville huomasi että tyttö ei enää konttaa paikkoihin päästäkseen nopammin vaan kävelee kaikkialle. Välillä hän saattaa pyllähtää mutta eipä se pitkään jaksa kiukuttaa. Ruoka maistuu edelleen hyvin eikä uusien ruokien syöminen ja koostumusten vaihtuminen ole yhtään vastenmielistä. Kaikki menee ennakkolulottomasti suuhun. Pikkukivien syöminen hirvitti minua aikaisemmin mutta nyt vaan imuroin hullunlailla. Ensimmäisiä sanoja on nyt saatu kuulla joita ovat tisih/tissih (isi), Salla (tätinsä Sallu), pom pom (pomppii), Hähää (minua matkien) ja viikonloppuna ämmi väittää Ketun sanoneen ämmi. Matkiminen on tämän hetken in juttu! Minulta on tänään btw pesty hampaat. Noh, jotenkuten kuitenkin. Niin ja Ketaleen rontti on alkanut näyttää isältään enemmän kuin minulta. Nyt tosin en ole enää kauhuissani siitä kuten synnärillä koska hän on hurjan soma juuri itsensä (eli vähän isin) näköisenä.

ps. Itse en ole muuttunut mihinkään suuntaan taikka oppinut mitään. En tiputtanut vieläkään kiloja tai yhtään mitään. Käynyt muutaman kerran töissä. Samaa puuroa jatkuu.

5kk osaamista

5kk ikäinen Kettu osaa uusia (ja vanhoja) juttuja

• Hempe tädiltä tuli opisttua kielen väänteleminen. Sitä on tehty kuluneen viikon aikana paljon. Kunnon Gene Simmons sanompa vaan.
• Kupista "juominen" on tosi kivaa. Oikeasti hän saa vain vähän hajuja mussuttaessaan mukia.
• n. desin satsi sosetta menee helposti oikeaan paikkaan. Suu aukeaa onnellisena jo porkkanalle, bataatille ja luumulle. Sormiruokailuna (ei soseena) maisteltu myös raakaa perunaa, porkkanaa, luumua ja kurkkua
• Valmiudet istumiseen ovat kunnossa. Ollaankin jumpattu paljon istumis asentoon. Hän ponkee itsensä hienosti ylös pitäen peukaloistani kiinni.
• Välillä säikähdän miten tyttö onkin jo tuolla vaikka jätin hänet tähän. Eli jonkinlaista ryömimisen kaltaista havaittavissa kovan huudon säestämänä. Heittäväthän kuulantyöntäjätkin raskaan painon huudon kera,
• Perus "kellonviisari"-liikkuminen opittu aikaa sitten.
• Ketu on vakavoitunut hieman. Kokoajan ei tule enää hymyä.
• Päiväunia päivään mahdollisesti jopa kolme. Rytmi alkaa kehittyä. JEa.
• Uusia äännähdyksiä

Paras lelu tällä hetkellä taitaa olla brion puinen palikka jonka sisällä kilikello. Hyvinä kakkosina tulevat leikkimatossa kiinni oleva lehmän korva joka ratisee sitä puristeltaessa ja Viviltä jäänyt kuorma-auto. Punainen kettu kulkee unileluna sängyssä ja sitä on muutenkin kiva rutistella mielummin kuin minua.

Jemmailen välillä leluja Ketun ikiomaan tätini tekemään kassiin jotta ne tuntuisivat taas uuden jänniltä. Kyllä sillä oikeasti taitaa olla vaikutusta kun pääsee temmeltämään lelun kanssa jota ei ole aikoihin (tai ikinä) nähnyt. 

4kk neuvola

Pikku Ketun roikale kasvaa hienosti. Terkkarin mukaan normikäyrillä. Noista käyristähän en itse tiedä mitään mutta hyvä että on normaalia kasvua. Silmä rähmii edelleen ja aina nukkuessa muurautuu umpeen. Lääkäri sanoi sen olevan normaalia. Nenä on edelleen tukkoinen mutta sillekkään ei voi oikein muuta tehdä kuin jatkaa suolaliuos tippojen tiputtelua sieraimeen. Pahimmassa tapauksessa kyynelkanava pitää aukoa isommaksi nukutuksessa.. Mutta ei tässä mitään hätää vielä aikoihin koska tämähän on normaalia aina ensimmäisen vuoden tapaan.

Normaliusmaximus tähän neuvolakäyntiin taas yes indeed.

4kk 4pv

paino: 6050g - pituus:  65cm - pään ymp. : 41,2cm

...

3kk 5pv

paino: 5570 - pituus: 63,5 - pään ymp. : 40cm

(Nämäkin viimeksi unohtuneet tiedot saatiin nyt neuvolakortin arkistoon)

Olen ällöittävän hikinen ja haisen pahalle. Kohta pitäisi alkaa lähtemään muskariin nostelemaan tuota vauvapunttiani ja ilmeisimmin pökerryttämään muut äidit hajullani jos en ennätä suihkuun. Näin siinä käy kun meinaa myöhästyä neuvolasta. Morjens!

Oppimista

3kk ikäinen Kettu osaa uusia juttuja
Kierähtää selältä vatsalleen.
Myös vatsalta selälleen muutaman kerran (vahingossa).
Käyttää vatsalihaksiaan uskomattomalla tavalla nostaen käden, pään ja jalat ylös maaten selällään. Jos itse kykenisin tuollaiseen en näyttäisi tältä.
Päästellä ilonkiljahduksia kun on hauskaa.
Löytää kätensä ja joskus  hän huomaa myös jalkansa.
Ottaa kiinni tavaroista ja esimerkiksi heiluttelee leikkikehän leluja nyrkeillään.
Kannatella päätään niin ettei meidän tarvitse varoa sitä kuin häntä nostettaessa/laskettaessa.
Nauttii muiden pienten lasten seurasta.
Juttelee omalla tavallaan välillä hyvinkin paljon.


Paino n.5.5 kg pituudesta ei mtn tietoa. Terkkari unohti kirjoittaa ne korttiin Villen käydessä neuvolassa vauvan kanssa kaksin. Nyt mies nukkuu, vauva leikkii takanani leikkikehässä ystäväni koira häntä vahtien. Ehkä hiukan aamupalaa? Joo kelpais jos tuo nyt vielä hetken viihtyy pehmokettujensa kanssa kehässä.