Eräs bussimatka

Morjns!

Meikä koki tänään jälleen kauhun hetkiä linja-autossa Ketaleen kanssa. Änkesin meidän vaunut kahden muun vaunun väliin suht täydessä bussissa. Viereisten vaunujen asukit nukkuivat kiltisti kun taas Kettu tapansa mukaan ei suostunut edes istumaan rattaissaan. Pienen väännön ja kitinän jälkeen sain hänet istumaan väärin päin rattaisiinsa tutkien jotain random tavaraa jonka kaivoin kassistani. Eiköhän siinä sitten käy niin että bussi pysähtyy äkisti ja Kettu lentää pää edellä viereisten vaunujen renkaiden kautta lattialle. ÄääÄÄäÄääÄääÄÄää!

Mikä tässä hommassa on kamalinta niin ensi ajatukseni oli että toivottavasti nuo kaksi muuta vanhempaa eivät nyt ajattele minua ihan kamalana äitinä. Tyttö kiljuu pääkipuaan ja meikä vaan miettii mitä muut miettivät tästä tilanteesta. Tietysti tärkeintä on se että onhan Kettu kunnossa eikä saanut mitään aivovauriota lyödessään päänsä.. Miksi sitä silti miettii kokoajan että mitä muut miettii ja toivottavasti eivät mieti juuri tätä. Vähän vastaava meininki kun könyää jossain ja heti vaan vilkuilee ympärilleen toivoen että kukaan ei huomannut vaikka sattuu simona. 

Kettu on kuitenkin ihan ok. Kysyin häneltä tarvitseeko minun pelätä hällä olevan nyt joku aivovaurio ja vastauksena sain selkeän Ein. Toivottavasti ei narrannut.

Ihan jees

Oli ihan jees reissu. Kettu tykkäsi vedestä ja minä puolestani lilluin siellä tunteja.

Ajatukseni eivät kulje koska minut keskeytetään kokoajan tai sitten aurinko on pehmitellyt aivojani. Tässä kuitenkin pari kuvaa, vihdoin. Onneksi Suomessakin on kuulemma ollut ihanan lämmintä jonka vuoksi oletan etten saa kateellisia katseita osakseni vaikka olinkin reissaamassa. Ihana kesä!

Mekko on saatu lahjaksi ystävältäni Marjolta. Kiitos vielä. <3

Terveisiä

Terveisiä Kreikan paahtavasta kuumuudesta!

Ja minä kun luulin että koto Tampereella oli kuuma. Ei se ollut mitään verrattuna tähän. Olen palanut toista kertaa elämässäni enkä ole edes ollut auringossa kuten siskoni Lätty ja Sallu. Kävin uiskentelemassa meressä ja se riitti. Kettu nauttii myös vedestä. Hän on kokoajan uittamassa vähintään kättään jossain.

Palaan paremmin asiaan kunhan keksin kuinka postaa puhelimestani kuvia blogiin. Jos jollain on ideoita kuinka Lumia 610sta saa siirrettyä bloggeriin niin jakakaa tieto kanssani. Lupaan etten postaa pehmeyttäni tänne. Vain säädyllisiä kuvia. >:))

Aika siistit 1-vuotis kemut. Jep.

Aina ei voi ohittaa

Jos olemme tulossa väsyneenä taikka menossa kiireessä jonnekkin ja Ketu huomaa leikkiksen hän alkaa viittilöidä puiston suuntaan. Kuinka julmana hän minua useimmiten pitääkään kun vaan kävelemme ohi. Luultavasti hurjan siitä kiukun määrästä päätellen.

Liukumäkeä kuuluu tottakai kiivetä ylöspäin ja portaat toimivat kaikella mahdollisella tavalla. Tyttö taitaa luulla olevansa hiukan isompi mitä onkaan. Sen verran vauhdilla kulkee isompienkin lasten keskellä. Aina tosin isommat (mutta silti hyvin pienet) eivät osaa varoa tätä vielä paljon horjuvaa kaveria. Viimeviikolla Kettu sai tuta esimerkiksi kivisateen suoraan kasvoilleen ja rohkeiden kiipeiljöiden alle jäämistä. Onneksi mitään vakavaa ei ole vielä sattunut. Niin siis vielä.

Ensimmäiset kengät

Päätettiin vihdoin antaa Ketulle jotain mitä hän ansaitsee. Nimittäin ne paljon puhunut ensiaskelkengät. Asioitiin meidän neuvolan suosituksesta Tullintorilla sijaitsevassa Tunnelin Kengässä jossa saatiin hyvää asiantuntevaa palvelua. Pienillä lapsilla on olemassa hiukan lättäjalka jonka vuoksi kengissäkään ei kaarta juurikaan vielä ole. Kenkien kuuluu tukea nilkkaa ja pohjan pitää olla paksu. Ei siis mitään lirupohjaisia tennareita joiden tuki on olematon. Vielä saatiin joku neuvo kenkien suuruuden suhteen mutten muista kumpaan, avokärkisiin vaiko umpinaisiin, sai jäädä sentti ja kumpaan puolitoista tyhjää. Kengät kannattaa sovittaa lapsen ollessa hereillä (meidän pieni nukkui kun ensikerran kauppaan asteltiin kysymysmerkkeinä) jotta näkee kuinka jalat asettuvat tai sitten eivät.

Me päädyttiin Eccon sandaalimalliin. On törkeät mutta hyvät! Ketukka innostui heti köpöttelemään niillä ympäri kauppakeskusta. Koetti jopa hiukan ottaa juoksuaskelia meitä karkuun. Reilu kaveri..

Mitenkä teidän ekat kengät? Entä tokat? Voin paljastaa että löytyy Ketultakin yhdet lirupohjaiset mutta ylisöpöt tennarit henkkamaukalta (samanlaiset kuin Emman pienellä Eemillä). Kengistä vielä sen verran että luulin löytäneeni itselleni cooleimmat lenkkarit ikinä mutta ne ovatkin ihan himpun liian pienet. :,,II Varpaani itkivät verta ja minä kyyneliä hukkaan heitettyjen rahojeni puolesta. Toivottavasti ensi kerralla viisaampana tajuan kävellä kauppaa kengät jalassa ympäri ennen kun kotiutan ne kassalle. Muistakaa tekin!

Hyvää päivää äidit ja kaikki muut!

Haluan toivottaa hyvää äitienpäivää kaikille (paitsi pahiksille).

Meikän ensimmäinen äitienpäivä äitinä. Aika siistiä!

Paitsi ihan oikeasti sotkuista.

5 tärkeää kappaletta-haaste

Minut haastoi Neilikka Erilainen Päiväkirja-blogista. Idea on loistava! Meikä tykkää kovasti musiikista. Ei varmaan tullut yllärinä? Vai tuliko? >:))

Aloitan viiden listan "tärkeät" biisit siitä kun elämäni muuttui. Silloin olin vasta valmistunut ja muuttamassa seuraavan koulun takia uudelle paikkakunnalle. ..Niin ja tutustuin tietysti Villeen. ;)


Olin vasta eronnut ja Coldplay jotenkin antoi lohtua. Se oli samalla hyvin ristiriitaista koska Ville minut tutustutti tähän bändiin. Fiilistelin Parachutes-levyä Viken kanssa nauttien (uudesta ehkä tulevasta kunnollisesta parisuhteestan) ja surin samaan aikaan eroa. Eipähän jäänyt miksikään laastarisuhteeksi tämä kuten eräs tuttu pelkäsi.



Weezerin leppoisuus valtasi vihdoin yhteisen asuntomme. Ollaan myös harrastettu sitä että Vikke rämpäyttää kitaralla kyseisen bändin hittejä ja samalla me lauletaan yhdessä. Minä pahalla äänellä ja Ville ihan ok äänellä.



Yhyhyhyy. Tulin vihdoin kunnolla raskaaksi ja poikkis lähti Jenkkilöihin kuukaudeksi. Minä makasin kotona sängyssä katsoen Remy Zeroen Save me tunnaribiisillä säestämää Smallville sarjaa kaikki kymmenen kautta. Voisihan sitä aikansa fiksumminkin kuluttaa mutta kun se paha olo.. Toka kausi oli muuten tosi lame!



Tuli käytyä hyvin isona ihmisenä vielä liikenteessä. Nyrkkäreiden keikalla mahani vääntyili ja muljui mitä eriskummallisimpiin suuntiin. Jammailua vaiko kauhun väristyksiä? Pari päivää Nyrkkitappelun keikan jälkeen tapahtui syntymisen ihme.



Viimeksi kun pääsin keikalle niin se oli Helsingissä ja siellä kiljahtelin fanityttönä eturivissä tietysti. Ensimmäinen kerta elämässäni kun olin Ketunpennusta erossa niin pitkään. Se tunne kun kaikki oli niin normaalia verratessa "vanhaan elämääni" mutta samalla niin uudistunutta. Jännää.

Sitten tässä teille:

1. Kerro, keneltä olet haasteen saanut ja lisää linkki haasteen antajan blogiin.

2. Linkitä blogiisi 5 sinulle tärkeää kappaletta jotka kuvaavat elämäsi vaiheita vähintään viimeisen viiden vuoden aikana tai ovat muuten olleet sinulle erityisen tärkeitä. Lisää jokaisen biisin kohdalle lyhyt kuvaus siitä, mitä aikaa elämässäsi biisi kuvastaa ja miten.

3. Haasta 5 bloggaajaa.

Haastan eloA Hetkessä blogin A:n (ihana nainen, joku muu voi sitten halutessaan H:n haastaa), Salmiakkia sateella Kaisan (joka on muuten tuore rouva), Läpäläpämaan Samanthan (kaunistelematonta vauva-arkea), Tiristyksen Pinjan (Jea meikän yks idoli) sekä You know my namen Loralen (joka tutustutti minutkin raakasuklaan makuun).

Kaikki mainitsemattomatkin saa tottakai tehdä ja jakaa! :)

Pelit ja tietty ne vehkeet.

Menomatka pohjoiseen taittui hyvin kun sai vähän pelata Pokemonia. Ja mitä tekee äiti (eli minä), no väännän kyyneliä koska MINUN KONE! :,((

Vehkeillä meinasin jotain muuta kun oman mieheni vehkeitä senkin pervot. 

Kasibittisen ohjain on niin ha-hah-hah-hauska!

Meillä pelataan muunmuassa Pleikkareilla, Kolmekuuskymppisellä, vanhoilla Nintendoilla ja uusilla Nintendoilla (kuten tuo IHANA 3DSXL). Wii hajosi jokin aika sitten mutta ostettiin jonkun muun käyttämä tilalle lauantaina. Jes! Donkey Konging tahkominen voi siis jatkua.

11kk ja todella pitkästä aikaa moro!

"Missä on vauvan silmä?" Löytyy! Fiksu tyttö.
Pöksyt voitettu Meerin Vauvalandia-blogista. <3

Jepsistä jeps. Jonkin verran olen saanut kuulla että onko jokin hätänä kun en ole päivitellyt Ketustelua. Eipä ole hätää. Olen vaan jatkanut aikani priorisointia toisaalle eli aikalailla sohvalle taikka lattialle leikkien sekaan. Joskos jakaisin pikaisen takakelauksen mitä ollaan hommailtu ja mitä meille oikein kuuluu. Nukuin kaksi viikkoa sohvalla koska en kestänyt enää valvomista. Se aika meni leppoisasti ja sain voimaa jo pelkästään siitä että se en ollut minä joka joutui nousemaan sängystä ylös. Pienen asuntomme takia heräsin kuitenkin lähes joka vingahdukseen joten täydeksi levoksi sitä ei voinut sanoa. Se kaksi viikkoa sai minussa silti aikaan muutoksia; Hymyilin enemmän ja levänneisyys sai minut jopa siivoamaan! :D Vikke saattoi aamulla ihmetellä herätessään että ei tämä asunto kyllä nukkumaan mennessä näin siistiltä näyttänyt. Sitten tapahtui jotain? Saattoi olla että kyllästyin yksin nukkumiseen ja kömmin takaisin yhteiseen sänkyymme. Yörauha oli jälleen mennyttä.

Käväistiin Ketun kanssa pohjoisessa lekottelemassa ja nauttimasta hyvästä sukulais-seurasta. Oma kummityttöni Vivi opetti tahattomasti Ketulle uusia taitoja. Näistä mieleenpainuvin on varmasti liukumäen kiipeäminen niin portaita kuin itse mäkeäkin pitkin.. Olimme pesemässä hampaita Ketukan kanssa kunnes hän yhävisi yllättäen ja löytyi taistelemasta liukumäen päältä serkkunsa kanssa siitä että kumpi saa jatkaa matkaansa kokonaan. Kettu oli kiivennyt mäkiosaa ja Vivi portaita. Siinä nuo kaksi pikkutyttöä nököttivät päät vastakkain samalla työntäen toisiaan taaksepäin. Myös pikkuautoilu tuli Vivin kanssa tutuksi. Samalla pärrätään "Prum prum". Rakkaimmaksi ihmiseksi Kettu omi tätini joka jaksoi leikkiä ihan koko ajan. Lempi tekeminen takaisi olla tätini talon portaiden kiipeäminen ylös ja alas. Itse sain viettää rauhallisen hetken vaikka ruokaa laittaen samalla kun Kettu pomotti tätiäni leikkimään.

Toissapäivänä Ville huomasi että tyttö ei enää konttaa paikkoihin päästäkseen nopammin vaan kävelee kaikkialle. Välillä hän saattaa pyllähtää mutta eipä se pitkään jaksa kiukuttaa. Ruoka maistuu edelleen hyvin eikä uusien ruokien syöminen ja koostumusten vaihtuminen ole yhtään vastenmielistä. Kaikki menee ennakkolulottomasti suuhun. Pikkukivien syöminen hirvitti minua aikaisemmin mutta nyt vaan imuroin hullunlailla. Ensimmäisiä sanoja on nyt saatu kuulla joita ovat tisih/tissih (isi), Salla (tätinsä Sallu), pom pom (pomppii), Hähää (minua matkien) ja viikonloppuna ämmi väittää Ketun sanoneen ämmi. Matkiminen on tämän hetken in juttu! Minulta on tänään btw pesty hampaat. Noh, jotenkuten kuitenkin. Niin ja Ketaleen rontti on alkanut näyttää isältään enemmän kuin minulta. Nyt tosin en ole enää kauhuissani siitä kuten synnärillä koska hän on hurjan soma juuri itsensä (eli vähän isin) näköisenä.

ps. Itse en ole muuttunut mihinkään suuntaan taikka oppinut mitään. En tiputtanut vieläkään kiloja tai yhtään mitään. Käynyt muutaman kerran töissä. Samaa puuroa jatkuu.