Mou!
Tässä ollaan vilkuiltu ja rapsuteltu paljon koiria. Jossain tässä lähinaapurissa olisi mahdollisesti syntymässä Vehniksen pentujakin.. Koirakuumeeni ei hellitä vaikka tiedän että en laiskuudeltani selviäisi pienestä lapsesta ja koiranpennusta yhtäaikaisesti. Silti haaveilu on pakollista.
Tampere Kupliin myyntikojuilla eräässä pöydässä meitä vastaan tuijotti Pikachu jonka huomattuaan Kettu alkoi hihkua "Kah kah!" Eli siis selvennettäköön että tietty hän tarkoitti sanoa PiKAHchu. Ei tuo puhuminen ole vielä vahvimpia taitoja.
Ketale on muuten jo päälle kymmenen kuukauden ikäinen rontti. Oma tahto on välillä liiankin suuri. Tänään esimerkiksi tyttö sai raivarit meidän poistuessa leikkipuistosta jonne jäi temmeltämään muita pieniä. Puhumattakaan kahvilasta josta koetimme pikapikaa paeta Ketun alkaessa kiljua koska ei saanut kömpiä lattialla.
|
Faaak. Marakassi tippui sohvan taakse. Onneksi joku nostaa sen jotta tavaran voi pudottaa kohta uudestaa. |
|
Perhekuva; Hiero mua jaloista, älä revi minuu tukasta, leikitään. |
ps. Ei kannata rekata netflixiin tai ei jää aikaa blogille/elämälle. True fact!
(+poke)