Tekosyitä ja muskariakin

Tavoitteistani saavutettu vasta yksi lenkki.. Piti päästä tänään Hervantaan snoukkaamaan systerin kera mutta oli sen verran loskaista ettei uskallettu lähteä. Saa nähdä minkä tekosyyn keksin huomenna?

Sain jotenkin kummallisesti Vikenkin houkuteltua mukaamme muskariin ensimmäistä kertaa. Molemmat tuntuivat olevan kovin mielissään yhteisestä hetkestään. Voisin käyttää jopa valtaani ja pistää poikkiksen soittamaan muskarista tuttuja kappaleita meillä kotona. Itsehän en osaa kitaraa soittaa. Meillä ei muuten yleensä kuunnella edes lastenlauluja kun Vikke on kotona. Kyllä lapsille kuuluu soittaa ihan oikeaa musiikkia, hän sanoo. Nyt kun on nähnyt Ketun hyppimässä ja kiljahtelemassa riemuissaan tuttujen muskarijuttujen aikana niin voisimpa veikata että mieli on hiukan muuttunut. ;)

Mummi kävi vaahtimassa Ketaletta minun hoidellessani (työ)asioita. Menee aivot ihan erilaiseen asentoon kun on hetkenkin ilman lasta. Lätty johdatti minut yhden tälläisen hetken aikana pakuriteen sekä raakasuklaiden äärelle Keskustorin laidalle vasta avattuun Ruohonjuureen. Minulle suklaa on suklaata oli se sitten raakaa tai ei, kunhan maistuu.

Odottelen tässä että Kettu alkaa sanomaan Pikapii tai Pikatchuuu. Äitikin olisi hienoa kuulla selkeästi. Mum mum mum mu-tulee jo täydellisesti. Mitä lie ikinä sillä tarkoittaakaan.

Voittajaolo

 Jes! Nyt voin olla ylpeä itsestäni. Kaivelin coolisti kuluneen CC:n lautani ja Burtonin vanhat kenkäni varastosta ja raahauduin tässä lähistöllä sijaitsevaan puistoon kamuni kanssa. Ämmi tuli onnessaan vahtimaan Kettua siksi aikaa että pääsin verestämään muistojani laudan päällä. Kasasimme pienen hyppyrin lyhyeen mäkeen ja se oli menoa sitten. Ihan voittaja olotila. Kerrankin ei jäänyt vaan puheiksi tämä homma kuten minulla on tapana. Puhun kyllä paljon mutta tekoja on ollut vähemmän.

Olen onnistunut käyttämään aikani sen verran fiksusti että tiskit eivät ole vuoreentunee viikkoon!

Mäkki on päivitetty uusimpaan käyttikseen ja nyt kuukauden taistelun jälkeen saamme uusista puhelimistamme tiedostot tietokoneelle. Tämä meinaa siis käytännössä kännykkäkuvia blogsuun.

Sain MIESystäväni kotiin musahommista (tai siis "kotiin" töihinhän se meni). Kettu oli koko eilisen päivän kiinni isukissaan kuin pieni takiainen. Hienoa huomata että viikossa ei unohdu. Onhan se kyllä mummin ja vaarin vierailuista huomattu että tämä tyttö muistaa pidemmänkin näkemättömyyden jälkeen.

Lisää puhetta ensi viikoksi:

Ainakin kaksi kertaa treenaamaan hyppimistä

Kaivan tankoon tarvittavan palikan varastosta ja asennan sen

Treenaan tankoilua

Lenkille ainakin kahtena päivänä

Piirrän ja paineeksi siitä että se tulee tehtyä lupaan vilautella tännekkin
Uimaan (ei pakko 2km jos Kettu on mukana)

Entisen elämäni harrastus nro.1.

Jepe Jääkarhu rinteessä (näin edesmenneestä koirastani unta aamuyöstä. uni oli ok eikä ahdistanut herättyäni)

Aavasaksa

Lisbeä ei vahingoitettu kuvauksissa. Kuva otettu vasta vahingon jälkeen.

Well jeah odotan.. Ehkä sunnuntaina pääsis vähän koittaan pitkästä aikaa? Ollut tässä puhetta ainakin Wilmiksen ja Lätyn kanssa asiasta RINTEESEEN!

Mites porukka muuten? Viettääkö joku onnellista aikaa mäessä puutereilla, metsässä tai ehkä jossain viileän siistissä snowparkissa? Sori ettei meitsiä ole näkyillyt aikoihin kyseisillä paikoilla. Aijon tehdä parannuksen. Toivon kannatusta asiaan lapsenvahtien voimilla. :)

Paljon juttua, sitä random juttua.

Hän oli vasta pienen pieni..

Tuli eilen bussissa puhetta erään kanssa busseilevan äiti-ihmisen kanssa äitien ja isien lempi aiheesta; Kuinka nuo pienet kasvavat niin nopeasti! Hällä oli kolmevuotias joka tuntui olevan Ketun kokoinen ihan vasta. Minä taas selasin tietokoneeni digikuva varastoa kuukausia taaksepäin vain huomatakseni että oikeasti ihan äskenhän Kettukin oli oikeasti minikettu.

Jos kaipaa seuraa niin suosittelen busseilua! Sieltä kun ei porukka yleensä lähde karkuun vaikka alkaisi tuttavalliseksi. Tai jos lähtee niin seuraava tyyppi kehiin. Oikeastihan Suomessa ei tunnu olevan hyväksyttävää jutella tuntemattomien ihmisten kanssa. Mielummin istutaankin erissä päässä bussia eikä varmasti viereen jos muualla on tilaa. Miksi näin? Ajatuksia vaihtaessa matka kuluu nopeammin ja hyvässä lykyssä toisen kertomuksista saa hyvän mielen. Mielestäni bussit ovat vaunuilevien ihmisten onni. Lasten kanssa on jotenkin luvallisempaa jutella toiselle. Thänk juu Kettu!

Kelalta tuli kirje että mitäs nyt. Meetkö töihin vai mitä häh. Vanhempainvapaasi päättyy pian siinä sanottiin.  Ö____Ö

Meikä on taas tämän viikon ilman omaa miestäni (tai siis poikaystävää -> miesystävä se enempi on kun kolmekymppinen) koska musahommat veivät hänet muualle. Ei ole onneksi tarvinnut jäädä kotiin yksin murjottamaan vaan puuhaa on riittänyt. Ketun Osbe-setäkin oli viihdyttämässä meitä parin yön ajan. Eilinen tohelointi episodini takasi sen että tylsää hetkeä ei päivääni jäänyt.. Lupasin hakea ystäväni sairaalasta mutten tajunnut mennä sitten oikeaan sairaalaan.. Great! Sellainen melkeen parin tunnin ylimääräinen kiekka tuli tehtyä. Lisäksi nähtiin myöhemmin muutamaa vauva ja-äitikamua.

äääÄä

aina valmis naked truth haasteeseen koska en jaksa meikata muutenkaaan
liian laiska postaamaan oikeaa postausta asista

Nonnii. Eipä kestänyt pitkään tämä hieno alkustartti terveellisempää elämää kohti. Ranut ja kalapuikot uunissa. Haettiin just pikkuketun kanssa kaupasta ketsuppia niille kaveriksi. Koska keksin aina älyttömälle syömiselleni tekosyitä niin tällä kertaa se on helppous+Netflix.


Fiilikseni aika samat kun tällä tytöllä:



:,D

Mitä livempää, sen kivempää.

Tauti on selätetty mutta heikohko olo jatkaa jylläämistään. Ketun sairastaminen oli täysin erilaista kuin meillä isommilla. Hän oli kiukkuinen, itkuinen eikä halunnut syödä lähes mitään. Ainoastaan maito tuntui kelpaavan. Ei uskalleta liikkua tänään vielä muskariin vaikka tiedän sen olevan Ketukan viikon kohokohta. Näkisittepä miten tyttö alkaa hihkua ja heilua heti muskarimme vetäjä Marjan otettuaan Nunnu nukke esiin. Varsinkin kitaroilla säestettyjen kappaleiden aikana Kettu heiluttelee päätään molemmille puolilleen ja jamittelee täysillä mukana.

Ja minä luulin hällä olevan pakkoliikkeitä!!

Mutta ei. Hän vaan rakastaa musiikkia. Onneksi isiukkeli taitaa tuon musiikin soitanta puolen (meikä ei haltsaa muuta kuin kuuntelun mutta JES mulle koska tykkään kuunnella). Mitä livempää, sen kivempää.

8kk+1viikko

Jos jollain tietoa vaikkapa musikaaleista Tampereella minne saa ottaa pienen lapsen matkaan niin pliiiis tell me.

now playing : Mörköooppera - Vokaalilaulu

Ou nou

Morjens.

Täällä meidän Ketunpesässä on tapahtunut olkkarin lattian valloitusta lauantai illasta saakka. Sänkyyn asti ei kyetty. Saatiin jostain kunnon vatsapöpö ja eihän tässä elämässä ole jaksanut edistyä mihinkään muuhun suuntaan kuin vessaan. Ketulla oli sen verran tilannetajua että nukahti lauantaina jo iltaysiltä. Onneksi! En tiedä miten olisin selvinnyt eilisen päivän ilman äitiäni joka leikitti, ulkoilutti ja syötti Kettua. Samalla tuli ajateltua että miten oma äitini on jaksanut huoltaa meidät kun ollaan satuttu olemaan yhtäaikaa kipeitä. Lapsi on kuitenkin hoidettava joten jostain sitä ylimääräistä virtaa löytyy. Meidän perheessä se olin tietysti minä joka huolsi Ketun ennen apujoukon saapumista. Vikke koetti pysyä liikkumattomana asennossa jossa oli vähiten huono olo. Itse luulin hänen nukkuvan.

Oon lukenut joskus jostain että äiti pystyi nostamaan auton lapsensa päältä tosi paikan tullen. Oliko lie urbaanilegenda vai ovatko äidit niin suojelevia lapsiaan kohtaan?

Naarmunenä lauantaina (kuva otettu tietty ennen kuin en vielä itkenyt sisuskalujani ulos vessassa)

Tartutettiin Ketun mummi ja vaarikin jotka kävivät vierailulla ennen kuin pöpö räjähti. Lätty postasi myös whatsappiin kolmen maissa aamuyöstä kuvan itsestään kalman kalpeana. Eli hieno tauti tämä!