Jee Jade piirsi!

Ahihuhi Jade kävi kylässä ja piirsi siitä stripin. Sain luvan jakaa tämän tännekkin koska tietty halusin. Muutama muukin kuva tulossa. Itsehän en sitten laiskuuttani saanut piirrettyä viimeviikolla mitään mutta onneksi on esimerkiksi Jade.

Niin ja tässä olisi vielä maistiainen tulevasta illan keikasta:

Se olen taas minä moro

Morrrooo!

Poikkis on taas bändilöimässä viikon mutta minä en todellakaan ole ollut toimettomana yksinään sohvalla kyhjöttämässä. Meitä on nimittäin ollut kaksi kyhjöttäjää ja yksi telmiä lattialla. Hyvä ystäväni jakoi meille hengailuaikaansa muutaksi laiskaksi päiväksi ja yöksi. Olemme syöneet suklaata ja mahdottoman herkullisia jäätelöannoksia. Postaisin teille kuvan mutta siitä voisi tulla paha mieli joten unohdetaan se kuva heti.

Viimeviikon tavoitteisiini voisin sanoa että plörinäksi meni. Tekosyitä riitti joka lähtöön enkä enää edes muista mitä. Reippailla kävelyillä kävin kuitenkin neljästi että jotain sentäs. Tästä opin kuitenkin sen että turhaan asetan itselleni mitään paineita.

Ja mitä vielä tosi super siistii niin MEIKÄ MENEE KEIKALLE!! En ole käynyt taas kuukausiin yhtään missään kuuntelemassa livemusiikkia (paitsi muskarissa ja meidän kotona.) joten tämä tuntuu astetta jännittävämmälle. Ahdistusta eniten aiheuttavimmat asiat ovat mitä pistää päälle (AAAARG TUO PISSAA PÄÄLLENI.. kiitos kiva), keitä kaikkia sinne on tulossa ja selviääkö mummi Ketun kanssa yöstä. Menovinkki  perjantaille on siis bar Looseen katsomaan nouseeko tanssijalka.

Kettu alkoi muuten viimeviikolla nousta seisomaan ilman tukea. Tämä uusi taito tuntuu voimistuvan varsinkin pehmeillä alustoilla kuten patja, sohva tai sänky. Nätisti hän myös siitä laskeutuu. Itse olen hiukan hysteerisenä seurannu tuota uutta touhua.

Pyysin viimeviikolla isukkia leikkimään Ketun kanssa.. En Kettua leikkimään isukilla.

Tekosyitä ja muskariakin

Tavoitteistani saavutettu vasta yksi lenkki.. Piti päästä tänään Hervantaan snoukkaamaan systerin kera mutta oli sen verran loskaista ettei uskallettu lähteä. Saa nähdä minkä tekosyyn keksin huomenna?

Sain jotenkin kummallisesti Vikenkin houkuteltua mukaamme muskariin ensimmäistä kertaa. Molemmat tuntuivat olevan kovin mielissään yhteisestä hetkestään. Voisin käyttää jopa valtaani ja pistää poikkiksen soittamaan muskarista tuttuja kappaleita meillä kotona. Itsehän en osaa kitaraa soittaa. Meillä ei muuten yleensä kuunnella edes lastenlauluja kun Vikke on kotona. Kyllä lapsille kuuluu soittaa ihan oikeaa musiikkia, hän sanoo. Nyt kun on nähnyt Ketun hyppimässä ja kiljahtelemassa riemuissaan tuttujen muskarijuttujen aikana niin voisimpa veikata että mieli on hiukan muuttunut. ;)

Mummi kävi vaahtimassa Ketaletta minun hoidellessani (työ)asioita. Menee aivot ihan erilaiseen asentoon kun on hetkenkin ilman lasta. Lätty johdatti minut yhden tälläisen hetken aikana pakuriteen sekä raakasuklaiden äärelle Keskustorin laidalle vasta avattuun Ruohonjuureen. Minulle suklaa on suklaata oli se sitten raakaa tai ei, kunhan maistuu.

Odottelen tässä että Kettu alkaa sanomaan Pikapii tai Pikatchuuu. Äitikin olisi hienoa kuulla selkeästi. Mum mum mum mu-tulee jo täydellisesti. Mitä lie ikinä sillä tarkoittaakaan.

Voittajaolo

 Jes! Nyt voin olla ylpeä itsestäni. Kaivelin coolisti kuluneen CC:n lautani ja Burtonin vanhat kenkäni varastosta ja raahauduin tässä lähistöllä sijaitsevaan puistoon kamuni kanssa. Ämmi tuli onnessaan vahtimaan Kettua siksi aikaa että pääsin verestämään muistojani laudan päällä. Kasasimme pienen hyppyrin lyhyeen mäkeen ja se oli menoa sitten. Ihan voittaja olotila. Kerrankin ei jäänyt vaan puheiksi tämä homma kuten minulla on tapana. Puhun kyllä paljon mutta tekoja on ollut vähemmän.

Olen onnistunut käyttämään aikani sen verran fiksusti että tiskit eivät ole vuoreentunee viikkoon!

Mäkki on päivitetty uusimpaan käyttikseen ja nyt kuukauden taistelun jälkeen saamme uusista puhelimistamme tiedostot tietokoneelle. Tämä meinaa siis käytännössä kännykkäkuvia blogsuun.

Sain MIESystäväni kotiin musahommista (tai siis "kotiin" töihinhän se meni). Kettu oli koko eilisen päivän kiinni isukissaan kuin pieni takiainen. Hienoa huomata että viikossa ei unohdu. Onhan se kyllä mummin ja vaarin vierailuista huomattu että tämä tyttö muistaa pidemmänkin näkemättömyyden jälkeen.

Lisää puhetta ensi viikoksi:

Ainakin kaksi kertaa treenaamaan hyppimistä

Kaivan tankoon tarvittavan palikan varastosta ja asennan sen

Treenaan tankoilua

Lenkille ainakin kahtena päivänä

Piirrän ja paineeksi siitä että se tulee tehtyä lupaan vilautella tännekkin
Uimaan (ei pakko 2km jos Kettu on mukana)

Entisen elämäni harrastus nro.1.

Jepe Jääkarhu rinteessä (näin edesmenneestä koirastani unta aamuyöstä. uni oli ok eikä ahdistanut herättyäni)

Aavasaksa

Lisbeä ei vahingoitettu kuvauksissa. Kuva otettu vasta vahingon jälkeen.

Well jeah odotan.. Ehkä sunnuntaina pääsis vähän koittaan pitkästä aikaa? Ollut tässä puhetta ainakin Wilmiksen ja Lätyn kanssa asiasta RINTEESEEN!

Mites porukka muuten? Viettääkö joku onnellista aikaa mäessä puutereilla, metsässä tai ehkä jossain viileän siistissä snowparkissa? Sori ettei meitsiä ole näkyillyt aikoihin kyseisillä paikoilla. Aijon tehdä parannuksen. Toivon kannatusta asiaan lapsenvahtien voimilla. :)

Paljon juttua, sitä random juttua.

Hän oli vasta pienen pieni..

Tuli eilen bussissa puhetta erään kanssa busseilevan äiti-ihmisen kanssa äitien ja isien lempi aiheesta; Kuinka nuo pienet kasvavat niin nopeasti! Hällä oli kolmevuotias joka tuntui olevan Ketun kokoinen ihan vasta. Minä taas selasin tietokoneeni digikuva varastoa kuukausia taaksepäin vain huomatakseni että oikeasti ihan äskenhän Kettukin oli oikeasti minikettu.

Jos kaipaa seuraa niin suosittelen busseilua! Sieltä kun ei porukka yleensä lähde karkuun vaikka alkaisi tuttavalliseksi. Tai jos lähtee niin seuraava tyyppi kehiin. Oikeastihan Suomessa ei tunnu olevan hyväksyttävää jutella tuntemattomien ihmisten kanssa. Mielummin istutaankin erissä päässä bussia eikä varmasti viereen jos muualla on tilaa. Miksi näin? Ajatuksia vaihtaessa matka kuluu nopeammin ja hyvässä lykyssä toisen kertomuksista saa hyvän mielen. Mielestäni bussit ovat vaunuilevien ihmisten onni. Lasten kanssa on jotenkin luvallisempaa jutella toiselle. Thänk juu Kettu!

Kelalta tuli kirje että mitäs nyt. Meetkö töihin vai mitä häh. Vanhempainvapaasi päättyy pian siinä sanottiin.  Ö____Ö

Meikä on taas tämän viikon ilman omaa miestäni (tai siis poikaystävää -> miesystävä se enempi on kun kolmekymppinen) koska musahommat veivät hänet muualle. Ei ole onneksi tarvinnut jäädä kotiin yksin murjottamaan vaan puuhaa on riittänyt. Ketun Osbe-setäkin oli viihdyttämässä meitä parin yön ajan. Eilinen tohelointi episodini takasi sen että tylsää hetkeä ei päivääni jäänyt.. Lupasin hakea ystäväni sairaalasta mutten tajunnut mennä sitten oikeaan sairaalaan.. Great! Sellainen melkeen parin tunnin ylimääräinen kiekka tuli tehtyä. Lisäksi nähtiin myöhemmin muutamaa vauva ja-äitikamua.

äääÄä

aina valmis naked truth haasteeseen koska en jaksa meikata muutenkaaan
liian laiska postaamaan oikeaa postausta asista

Nonnii. Eipä kestänyt pitkään tämä hieno alkustartti terveellisempää elämää kohti. Ranut ja kalapuikot uunissa. Haettiin just pikkuketun kanssa kaupasta ketsuppia niille kaveriksi. Koska keksin aina älyttömälle syömiselleni tekosyitä niin tällä kertaa se on helppous+Netflix.


Fiilikseni aika samat kun tällä tytöllä:



:,D