35+4 Kipuilua

Paukahdin sitten silloin perjantaina kipeäksi. Itseasiassa heti postattuani ja ihmeteltyäni että mitä sitä tänään tekisi. Terveystalon kautta labraan, apteekkiin ja kauppaan hakemaan luonnonmukaisempaa lääkitystä koska en haluaisi mitenkään syödä antibioottikuuria raskaana. Ei siitä kuulema pitäisi olla haittaa vauvalle mutta minuu jotenkin kelmityttää kokoasia. Jso särkylääkkeitäkään ei suositella niin miten sitten jotain antibiootteja?

Makasin koko perjantain sohvalla. Nukuin päikkärit. Söin. Mittasin verenpainettani. Tylsistyin. Niin ja käytiinhän me koiruuden kanssa ulkona mutta se ei tuntunut kivalle. Äitikin kävi kyläilemässä.

Lauantaina sama homma jatkui. Katsoin Las Vegasin ja Buffyn vitoskaudet loppuun. Ulkoa tulviva auringonvalo pilasi katselukokemuksiani aika reilusti. Meillä kun sattuu olemaan vain valkoiset verhot joista arska iskee suoraan sisään ja telkkuun.

Mukavaa sunnuntaita kaikille! Meitsi lähtee Jöpen kanssa kävelylle ja sitten aijon kelmisti herättää Villen tekemällä hylje-hyökkäyksen hänen päälleen.

35+2

On ollut suhteellisen liikkuva painotteinen äitiysloman startti meikällä ja mahassa kellivällä mutantilla. Keskiviikkonakin pyöräilin uimahallille jossa Sarde jo minua altaassa odotteli. Nyt en saanut älytöntä väsymis kohtausta. Ehkäpä vesijuoksu sopii jopa paremmin raskaana olevalle punkerolle kuin normi matkan uiminen? Saunassa Kettu päätti näyttää muutamia moovssejaan ja vieressämme istuva pikkutyttö tapitti silmät suurina heiluvaa mahaani. 

Eilen sateesta ja harmahtavasta ilmasta huolimatta päätimme äipän kanssa lähteä elokuviin pyörällä Iron Skylle. Pitäähän sitä Tampereen porukkaa käydä kannustamassa teatterissa asti vaikka lopputekstit tietysti paljastivat että ainoastaan ydinporukkaan kuului Suomalaisia. Hieno leffa se oli kyllä! Sopivasti huumoria ja scifiä.

Leffateatterin penkillä oli epämukava istua erään nimettömän riiviön vuoksi. Vauva vääntyi miten sattui ja tuntui kuin se olisi välillä kääntynyt sivuttain. Hän jyskytteli kylkiluitani ja välillä antoi kick puncheja mahan sivuilleni. Reilu kaveri. Tietysti äänet olivat kovalla ja koko sali tärisi. Paha sanoa tykkäsikö se vai ottiko sitä päähän mölyäminen pesänsä ulkopuolella. Innostuuhan se keikoillakin jammailemaan mutta jotenkin nyt se tuntui todella pahalle.

Saa nähdä mitä sitä tänään keksii. Ainakin Vapriikkiin ja Tr1:n on tänään ilmainen sisäänpääsy. Vai pitäisikö vaan jäädä makamaan sohvalle?

Viikko 35

Kävimpäs aamusta neuvolassa ja lääkärinkin tapasin. Valkuaisarvot olivat koholla kuten myös verenpaineeni näytti huonoja arvoja. Viikon kotiseuranta verenpaineen mittauksesta(kin). Ihan niinkuin minulla ei olisi oikeasti mitään muuta tekemistä kun tarkkailla itseäni? Eihän minulla tosin ole näin LOMALLA HAhahahahaHAHAHahah. Neuvolan jälkeen käväisin Kelassa kyselemässä ovatko kaikki asiat nyt ok ja työnantajan kanssa sovittu äippäraha maksuistani. No eivätpä olleet.. -.-' Soitto pomolle (taas vaihteeksi) ja jännityksellä odotan mitä tapahtuu. Ei ole helppoa asioida kahden eri tahon kanssa ja olettaa heidän vielä kommunokoivan keskenään. :D

Rämeen Olento / kuva: comicvine.com

Lätty ilmestyi aamulla ovellemme suoraan yötöistä ja ilmoitti samantien meillä haisevan pahalle. Vike keitteli meille eilen Rämeen Olennolta näyttävän sopan parsakaalista, sipulista, porkkanoista ja kasasta mausteita. Lätty on oikeassa, täällä lemuaa.

62.8kg

Olotilani; Jalkani ovat alkaneet puutua. Risti-istunta vetäisee toisen jalkani aina kipeäksi. Nyt taitaa alkaa jalat irtoilla normi liitoksistaan ja kävelytyylini alkaa kohta muistuttamaan ankkaa. Äkkinäistä vihlontaa erinäisissä paikoissa (kiitti vauveli hei!). Kävely ei tunnu hyvälle mutta pyörällä pääsen kulkemaan, tosin hitaasti. Supisteluja on edelleen paljon. Vauvakin möyritsee hyvin hyvin kovasti.

Kävin eilen uimassa. Normaalin 2 kilsan sijaan vedin alta kilsan. Kuntoni on niin rapainen että nolottaa paljastaa mutta paljastan kuitenkin. Siellä oli muuten luokallinen tai pari pikkutyttöjä jotka suihkussa ihmettelivät suurta mahaani. Olisi pitänyt käydä esittelemässä heille sitä silloin kun vauva päätti alkaa heiluttelemaan pyllyään minua vasten. Olisi riittänyt juttua muustakin kun "Tuolla tytöllä on vauva mahassa." Jutut olisivatkin olleet meininkiä "Tuolla tytöllä on joku hirviö mahassa yhyhyhyhyy"

Näin minulle ei ole ennen käynytkään. Ihoni muuttui laikukkaaksi uimisen + saunakombon jälkeen! Äiti veikkasi sen liittyvät erilaiseen verenkiertooni raskauden takia. Olisinhan voinut asiaa kysyä tietty neuvolassa tänään mutta unohtui.

Ohhoh. Noin 35 päivää jäljellä..

34+6 Sunnuntai ja maanantai

Sunnuntaina pyöräilin pitkästä aikaa pidemmän matkan sinne äipälle. Meni viiteen ja puoleen kilsaan joku nelkytä minsaa, lol! Painona repussa viemisiä äidille ja koira korissa. Jouduin taluttamaan monia ylämäkiä. Ei minulla mitään lihaksia enää ole. Toiseen suuntaan äiti lähti saattelemaan ja otti koiran koriinsa jotta painoa minulle olisi vähemmän. Helpotti oikeasti ja pääsin kuin pääsinkin muutaman ylämäen poljettua. Mutta vain muutaman.. HOhuhuh.

Illempana ystäväni miehensä ja tyttärensä kanssa tulivat käymään ja toivat sen pinnasängyn! Kävimme leikkimässä Sorsapuiston leikkipuistossa. Vähän päältä kaksivuotias pääsee muuten yllättävän kovaa juoksemaan. Onneksi alue oli aidattu joten auton alle jäämisne vaaraa ei ollut. Tosin alueella oli 2 suuren suurta keinua jotka nostattivat itse kunkin verenpaineita jos tyttö juoksee niiden alle. Leikkipuisto oli muutenkin tosi kiva paikka. Paljon vempeleitä, lapsia, vanhempia ja sellainen "urheilukenttä alusta" mattona joka jousti ja tietysti ihana ilma teki tehtävänsä.

Eilen olikin ensimmäinen oikea äitiysloma päiväni. Luulin nukkuvani hyvin pitkään koska valoa tuntui tulvivan ikkunasta sisään tavallista enemmän kuin kuuden herätyksissäni. Olin silti jo seiskalta aamupalalla ja pesemässä pyykkejä (mitkä möhläsin). Miten voi aina mennä joku asia pieleen pyykkejä pesesttä kysympä vaan? Unohdin laittaa jonkun ihme vivun päälle kahdesta eri pesukoneesta.. Ville oli hyvin pettynyt toimintaani ja varasi tälle päivälle uudet pesuajat jonne hän menee pesemään eilen kämmäämiäni pyykkejä. Hupsista.

Käväisin neuvolasta lisää neuloja ja sieltä suunnistin Metson kirjastoon. Siellä oltiinkin saatu paljon uutta aikaa. Istuskelupaikka näytti kutsuvalta. "Emma Buntton" tuoli jonka näin remppausvaiheessa oli kuitenkin hävinnyt jonnekkin. Olisin halunnut vallata sen kirjoneni muutamaksi tunniksi odotellessani kaverin töistä pääsyä. Kirjastossa selvisi että Tampere Kuplii onkin jo ensi viikon torstaina! Mulla olisi vaikka mitä sanottavaa kyseisestä tapahtumasta (hyvää) mutta taidan tehdä kokonaisen postauksen myöhemmin. Kun kamuni pääsi töistä poljimme meille ja mietimme kuinka hyvä jäätelö ilma nyt onkaan.  Hänkään ei sitten sortunut ettei minulle tulisi pahaa mieltä.

34+4 Sushiiiii

Eilen olikin pari kuukautta sitten päätetty tyttöjenilta. Ei ole helppoa sovittaa viiden emännän viikonloppu menoja yhteen todellakaan. Onneksi tämä nyt vihdoin onnistui. Saimme seuraamme vielä Minden ja Lätyn kamun ja kamun koiran.

Pyörittelimme sellaiset 60-70 sushia. Aikaa meni paljon mutta mikäpä siinä hyvässä seurassa. Mieskin ilmestyi kotiin ja suututti Lätyn onnistumalla täydellisen kauniiden sushien tekemisellä vaikka teki niitä EKAA KERTAA! Jotkun vaan ovat luonnonlahjaakkuuksia. Lahjakkuusgeeni voisi hyvinkin periytyä meidän Ketulle.

Meitsi pyöritteli itselle erikois susheja ilman levää ja raakaa kalaa. Ne ovat nuo rumat pallerot tuossa yllä. Mindellä oli oikeaa Japanialaista oppia suoraan Japanista noista riisipallojen pyörittelystä. Hän teki minulle yhden. Se oli jättimäisen suuri! Tein itse tuon pienemmän möhkäleen. Sushit teimme vaaleaanriisiin ja vauvahan alkoi bilettämään kanssamme. Tytöt seurasivat ihmeissään mahan tiukkia liikkeitä puolelta toiselle. Ihan vissisti kohta alkaa näkymään pienet jalat ja kädet. Pyllyllään se kovasti koettaa minua hinkata. Kunnon sokeripommi ruoka tämä kyllä oli. Eka kerta kun syön sokerien mittaamisen aloituksen jälkeen valkoista riisiä. Erikoispäivä ja tämä ei tule toistumaan loppuraskauden aikana paitsi vielä tänään koska popsin loput sushini.

Ystäväni soitti eilen että he voisivat tuoda meille pinniksen tänään. APua jännittäääää. Mitä enemmän noita vauvan juttuja on esillä sitä todemmalta tämä alkaa tuntua. Rattaatkin kököttävät keittiössä. Makkari täynnä vaatteita, kirjoja sekä leluja. Jes, pääsen muuten tarjoilemaan heille susheja! Kerrankin jotain tarjottavaa.

Nyt imuroin äkkiä ja lähden polkemaan äidille koira pyörän korissa. Pitäkää peukut pystyssä että en jäädy matkalle supistuksiin. :D

34+3 "Vapaus" alkoi

Hempe, täti ja kummityttö lähtivät äkkipikaa torstaina kotiakohti. Ei tuo systeri pysty olemaan erossa miehestään paria päivää pidempään ja nyt oli yöllä laittanut viestiä että voisin mennä sinne kun on VR:lla noita alejunia. Joo pistä vaan meikäpunkero junaan istumaan viideksi-kuudeksi tunniksi varmana olen hyvää seuraa perillä kipeänä. Junassa minulla on tapana maata kahdella penkillä mutta nyt maha jäisi ilmaan mötköttämään joten eihän siitä tulisi mitään. :,,I Lisäksi en voisi olla selälteni koska ei sekään tunnu mukavalle. Ei taida onnistua enää. Että ota sinä Hempe se mies mukaan tänne vaan.

Kummityttöni oli kasvanaut hurjasti. Sieltä tuli ihan oikeita sanoja 1,3kk ikäiseltä tytöltä; Kakka, Pallo. Lintu. Auto. Jesse. Jesseähän hän sanoi ensin Ticoksi koska se on meidän Sallun ja hänen poikkiksensa koiran nimi. Aluksi kun Jesse viipotti jossain kuului pienestä tytöstä vaan "Ticooh."

Eilen olikin viimeinen työpäiväni. Maanantaina äippälomani alkaa mutta tässä on sopivasti (?!) viikonloppu välissä joka lyhensi ennestäänkin työvuorojani. Tällä hetkellä tuntuu perus viikonlopulta. Ehkä se sitten maanantaina iskee että mitä helkkaria sitä tekisi. Mies on varmaan jo ensi viikon alkupäästä ihan hermorauniona minun ollessani kotona kokoajan. Hän kun työskentelee osittain kotona ja osittain toisissa töissä. Ahkera mies on. En osannut edes vollottaa eilen töistä lähdettyäni koska kävi niinkin hyvä säkä että eräs vanha työntekijä oli tullut sinne tuuraamaan ja lähdimme yhtämatkaa sieltä pois -> kolmen kaupan kautta. Heh. Nyt on vaakaan patterit! Mutta pelkkä ajatus töistä poissa olemisesta tuntuu tyhmälle. Omasta mielestä olen edelleen työkykyinen. Mitä nyt näitä kipuja on aina välillä enemmän. Ehkä niitä tule kohta lisää? Varmaankin se on laskettu juuri niin että odottavien äitien ei tarvitse kokea syyllisyyttä ottaessaan saikkua kipujen takia kun kaikilla alkaa 30pv (miinus pyhät!) ennen laskettua-aikaa loma. Itseä ainakin aina nolottaa ihan hulluna olla töistä pois vaikka olisi kuinka kipuinen.  

Vauvan liikkeet ovat edelleen niin isoja että näkyvät takki päällä ollessa. Mahanikin on ihan mieletön kuten sanottu. Kasvanut taas muutamassa päivässä niin että Villekin vaan naureskeli tälle sitä kouriessaan.

Tänään tehdään kaveriporukassa sushia, juodaan ja höpötellään. Kyllä minäkin raskaana oleva raskausdiabeetikko aijon niitä syödä. Omat palikkani pistelen poskeeni ilman levää ja  rakaa kalaa. Voihan sitä kypsääkin kalaa laittaa ja jos tekee mieli syödä enemmän niin siirryn tummaan täysjyväriisiin. No broblemo! ;)

Viikko 34

Miss Mahakkuus 2012
Eilinen paino 62.8/62.9kg

Isosiskoni Hempe ajoi ma-ti välisenä yönä täti ja kummityttö mukanaan hurjaa vauhtia sellaiset 500km ehtiäkseen kanssani tiistai aamuiselle äitiyspoli reissulle. Heti siellä minulle kerrottiin että kyllä, sairastan raskausajan diabetesta. Ihmettelin koska asiaa ei ole aijemmin sanottu ääneen. On vain pyydetty jatkamaan mittaamista ja syödä vähemmän.. Tähän vähemmän syömiseenkin tuli nyt muutos. Vauva ei ole kasvanut tarpeeksi ollaakseen sokerivauva. Se pieni reppana on alta kaksikiloinen ja laskettu aika ensikuussa. Joudumme johonkin painotarkkailuun äitiyspolille jatkossa. Sf-mitta ei loppupeleissä kerro vauvan kokoa koska siinä mukana voi olla myös istukka + lapsivettä. Ja me ollaan menty yläkäyrillä sf-mitan mukaan. Joudun myös aloittamaan pitkävaikutteisen insuliinin ottamisen. Insuliinikynän käyttäminen vaikutti harjoitellessa suhteellisen simppeliltä mutta se että minun pitäisi pistää itseeni ainetta aiheutti karmistuksen tunteita. Hempeäkin ahdisti asia puolestani.

Nyt teen viikon testin syömällä enemmän (kuin mittaamisen aikana aijemmin) ja nälkään välipaloiksi pähkinöitä. Nälkää ei pidä nähdä! Sitä tätinikin sanoi minulle aijemmin kun ihmettelin neuvolasta tulleita ohjeita aina vaan pienentää ateriakokoja. Meitsin vauvahan on riehunut jo monen monta viikkoa saadessaan ruokaa. Varmaan kärsinyt nälästä kuten minäkin. Oma nälkäni on nyt jo helpottanut kuluneen viikon aikana. Johtuneeko siitä että olen tajunnut alkaa syömään keitetyn munan leivän päällä. Protsku täyttää? Tai sitten ihan siitä tosiasiasta että vatsalaukkuni on pienentynyt.

Hehe, tuli muuten pohdittua tässä asiaa jonka Emilia mainitsi ääneen blogissaan. Omat mietteeni kohdistuvat raskauden aikaan ja Emilian taas raskaudesta palautumiseen. Eli juttu on näin. Miten sitä kehtaakaan kuvata ja postata vielä intternettiin random ihmisten nähtäville kuvia itsestään alusvaatteisillaan? Joku tyyppihän saattaa oikeasti saada näistä raskaus-kuvista jotain kiksejä. Olen itse syyllistynyt tähän mielten villitsemiseen mutten näe siinä mitään erotillista. Mutta tosiaan. Tajusin kuitenkin sen että olen postannut itsestäni lähes alastonkuvia nettiin. Go Lizzy.