050113

MOrjesta!

Vuodenvaihtumisesta voisin kertoa että Kettu piti raketeista. Raahauduimme kuuden maissa illalla läheiseen puistoon katsomaan kuinka porukan rahat lensivät taivaalle. Jokaikisen raketti äänen kuultuaan Ketu koetti nousta vaunuista ylös ja kuikuili hurjasti muutenkin. Saihan hän ihmetellä valoshowta sylistäkin. Poikaystäväni Vikke, kissaihminen,  huolehti erään koiran perään jonka seuralainen taputteli koiraa selkään kannustavasti rakettien paukkeen lomassa. Kyllä minä vielä joskus edesmenneelle Jesselle seuraajan saan..

Kaupungin ilotulitus alkoi kympiltä ja kävin tsekkaamassa sen hyvässä seurassa keskustassa. Pyörällä ajo tosin tuntui täydeltä mahdottomuudelta siinä lumihangessa (ja olikohan silloin jo loskaakin?) mutta selvisin tyyliin kaksi minuuttia ennen tasaa paikalle.

On tullut syötyä tapani mukaan hyvin ja sitten vastapainoksi ollaan käyty Wilmiksen kanssa pari kertaa aamukävelyllä. Meikällä lisäpuntti mukana kantorepussa. Älkäät huoliko, nollakelilla hänkin on tarjennut. Itseasiassa alan kallistua jo siitä pois että lenkkeily olisi kurjaa, se on ihan jees jos on hyvät kengät.

Intialaista naminamii ja sitten jälkkäriksi talon syöminen+Mallorcaa. 

Niin muutes. Tunnustaako joku tuoneensa postilaatikkoomme sydämenmallisia marmelaadeja? Meitsi alkaa pahasti jo ajatella niiden ilmestyneen naapuriltani jolle aina vahingossa vilauttelen verhojen ollessa auki. Pliis sanokaa joku tuttu että näin ei ole vaan karkit ovat sinulta. :D

Kiitos kuvista siskolleni Lätylle.