Vietin eilen mielenkiintoisia aikoja linja-autossa Ketun kanssa. Hyppäsin tuttuun turvalliseen bussiin keskiovista kuten tavallista. Keskustorilla muutama mummeli ihmetteli nousuaan väärään bussiin ääneen. Ei tämä normaalisti kaartanut tähän kyseiselle pysäkille heidän mukaansa. Minä en asiaa sen kummempaa miettinyt koska mielestäni pysähtymispaikka oli tavallinen. Olimme tosiaan matkalla Ikeaan hakemaan pattereita ja suurimpana syynä reissuun oli äiti ja lapsiystämme tapaaminen. Jonkun aikaa matkattuani aloin jo hiukan ihmetellä kyydin vain jatkumista. Ihmettely oli omiaan koska pysäkkiäni ei tosin koskaan tullut! Jossain Vuoreksessa (eli aika kaukana lähtöpisteestä..) rohkenin kysyä kanssamatkustajalta bussin numeroa. Sehän oli täysin väärä! Siis olin noussut itsekkin totaalisen väärään bussiin mummojen tavoin. Onneksi joku osasi lohduttaa että Hervannasta (aivan väärässä suunnassa lähtöpaikkaan tai menopaikkaan verrattuna) kyseinen bussi tulee takaisin päin ja aika lähellä Ikeaa on pysäkki.. Ja tämähän ei ollut ensimmäinen kerta kun hyppään väärään bussiin. Ehkä viimeinen? Toivoa on kuitenkin jäljellä.
Pienet tyttäremme söivät ja leikkivät Ikean leikkikehässä. Hiukan jopa toisiaan katselivat. Jossain kohdassa kehotimme ystäväni kanssa lapsia ottamaan toisaan käsistä kiinni. Kettu veti nopeasti omansa pois mutta hänen pieni ystävänsä Ii jatkoi Ketun tutkintaa tarmokkaasti. Lopulta Ii HALASI Kettua. Olisittepa nähneet Ketun hämmentyneen ja kömpelön vastahalauksen. Hämentynyt taikka ei, halaus tuli hänenkin puoleltaan vaikkakin lopahti molempien pienten kaatuen toistensa päälle armottoman parkumisen säestämänä. Pyydän anteeksi Ikean työntekijöiltä ja samaan aikaan shoppailevilta.
Ikeassa syövät lapset tiistaisin ilmaiseksi! Minkä loistavan ajankohdan olimmekaan siis tietämättämme valinneet siellä käyntiin.
Pienten hellyydenosoitukset toisilleen ovat kyllä hurmaavia. A ja samanikäinen serkkupoikansa niitä suuntaan ja toiseen harrastavat, ja aina se hellyyttä vastaanottava osapuoli on yhtä hämillään. Suloista. <3
VastaaPoistaOlen päättänyt parantaa Tapani (puhelin haluaa et toi on isolla :D) ja alkaa kommentoimaan ahkerammin lukemiani blogeja. Bussimatkoilla on nyt hyvin aikaa. :)
Voi pieniä hassuja ihania. <3 Kyllä sellaisista lapsista näkee että rakkautta on jaettu. ;) Saas nähdä milloin alkaa se meininki että kuka tahansa kelpaa halailu kaveriksi.. O ouu.
VastaaPoistaBussissa on just parasta selata blogeja ja kirjoitella (jos puhelin antaa). Mun puhelin ei aina anna kirjautua sisään omilla tunnuksilla niin jää sitten kommentoinnit väliin hetkeksi. Kiva kun kommasit. ;)