37+3 Nosebleed

Tiedätte varmasti tunteen kun aamulla makaa lämpimässä sängyssä peiton alla ja olet herännyt tarpeeksi ajoissa eikä ole kiire minnekkään. Ihana tunne. Omaani häiritsi jälleen älytön nosebleed tosin suun kautta. Kipitin vessaan minkä jaloiltani ehdin mutta silti onnistuin levittelemään veripisaroita ympäri asuntoa. Tuntui että lavuaari peittyi vereen mutta eihän sitä nyt oikeasti niin paljon tullut. Sairaalasta sanoivat että käy hakemassa A-tippoja nenän kuivuuteen. Miksen ole vieläkään hommannut niitä? Pakko hakea tänään. En jaksa enää vuotaa verta koska se pistää heikottamaan. Kaikenkukkuraksi onhan se hiukan koomisen näköistä pyöräillä tuolla keskellä kaupunkia paperituppo sieraimessa tai käydä lähikaupassa niin että ei ole tunkenut tuppoa tarpeeksi syvälle joten nenästä näkyy roikkuvan jotain ällöä.

Toisilla on oksennusämpäri. Toisilla taas veriämpäri. 

Eilettäin käväisin taas pyörällä keskustassa vesisateista huolimatta. Takkia en ole käyttänyt nyt pariin päivään ihanan keväisten ilmojen ansiosta. Korkeintaan illalla pistän päälleni koiran kanssa ulkoillessamme. Käväisimme heikon oloni pakottamana levähtämässä äipän kanssa Puutarhakatu 1:ssa sijaitsevassa Lehtilukusalissa. Äiti bongasi sieltä mielettömän askartelu-lehden nimeltä Taika. Itse olen maailman surkein keskittymään mihinkään pikkuväkerryksiin mutta kyseisessä lehdessä oli ihan yksinkertaisiakin juttuja tälläisille keskittymishärö tyypeille. Olishan se siistiä osata ja jaksaa väkertää. Minä olen hyvä lappomaan karkkia suuhuni lähes valonnopeudella. Tai ainakin niin nopeasti että muut eivät varmasti ehdi. Paitsi tietty nyt kun olen estynyt tekemään työtäni..

Jeah. Huudin eilen huutiksesta itselleni Fringen kakoskauden. Ykköskaudelle enää viimeinen jakso jäljellä. Nyt kun se uusi sohva ilmestyisi tänne niin voisin uppoutua makaamaan siinä pienentämässä aivojani Fringen kera.

37+1 Ketun seikkailuja

Maha on käyttäytynyt edelleen hyvin kahelimaisesti. Oikeastaan pelkään jo sitä että vauva herää ja alkaa telmimään vähän turhankin innokkaasti. Potku kylkeen, isku nivuseen, potku kylkiluun alle, ehkäpä headbäng alapäähän. Se sattuu! Pelkkä kylkiluun paukuttelu ei minua enää yksikseen säikäytä. Mutta sitten kun maha venyy kahteen tai kolmeen suuntaan yhtäaikaa niin se on jo jotain järkyttävän tuntuista. Poikkis ei jaksa kytätä tätä ollenkaan ja olen yksinäni tämän asian kanssa. Tuo video antaa makustelua siihen mitä joudun kestämään..

Tässä olisi sitten pienen Ketun seikkailua videomuodossa pitkästä aikaa.

Random stuff
Äiti löysi eilen kirppikseltä vauvalle peiton vitosella. Me haettiin Viken kanssa vuorostaan tänään pussilakana peittoon. Anttilassa oli  pari pakettia alennuksessa joten kympillä selvisimme. On muuten hullun kalliita lastenkankaat esim. Eurokankaassa. Maksoivat 9.90e-13.90e/metri kaikki sellaiset kankaat mitä voisin edes harkita kelpuuttavani. Rumia kuvia ja värejä. :,,( Tulee niin paljon edukkaammaksi ostaa valmis lakanasetti kun laittaa äiti ompelemaan. Vielä kun aluslakana löytyisi (halvalla) ja toinen pussilakanasetti (myös halvalla) niin tosi jees.

Kävimme tänään myös perhevalmennuksen osion Parisuhde ja vanhemmuus. Se oli kiva kokemus toisin kun edellinen viimeviikolla. Painotettiin kovasti sitä että antakaa niiden isukkienkin hoidella vauvaa ihan yhtälailla kuin äitikin. Jos vauva itkee iskän sylissä niin anna isukki hoitaa äläkä mene sinne väliin itse tyynnyttelemään. Päätin sen jo aikaa sitten että en todellakaan ala omimaan vauvaa ja päättämään että vaan äiti kelpaa. Yhtälailla se isukki on yhtä tärkeä kuin meitsi. Ja mikäpä siinä kun on tuo poikkis tuossa vieressä. Eriasia olisi tietysti silloin jos emme olisi väleissä ja asuisi yhdessä/lähellä toisiamme. Itsehän olen kasvanut ilman isähahmoa. Äidilleni kaikki kunnia minusta. <3 Ja tietty niille kahdelle "vara-äidille" eli tädeilleni jotka ovat pitäneet minua myös täysin omana perheenään jota tietysti olenkin ja he minulle.

Viikko 37

62.5kg

En ymmärrä miten hoikat ranteeni onnistuvat näyttämään kuvissa aina noin paksuilta? Hei nämä kuvat sitten narraavat. Olen oikeasti upea. Uskottehan?

Eilen riitti menoa ja meininkiä. Aamulla pyöräilimme neuvolaan jossa kaikki vaikutti hyvälle. Loppuajan siellä meillä onkin tuuraaja joka oli hurjan lempeä. Hempparitkin olivat nousussa vaikka veikkasin itse niiden olevan laskussa. Multa ei oltu mitattu kahteen kuukauteen niitä. Sf mitta oli jälleen venähtänyt huimasti eli edelleen yläkäyrillä mennään. Mahani nyt vaan sattuu kasvamaan eteenpäin eikä levene sivuille juuri lainkaan. Raskauttani ei edes huomaa takaapäin. Paitsi selästä yhyhyhyhyh. Jatkoimme matkaamme Metson kirjastoon jonka jälkeen törmäsimme muutamaan vanhaan koirakaveriin ja heidän emäntiinsä. Kehuskelivat että näytän erityisen hyvältä ihan näin raskauden loppumetreillä olevaksi. Voin paljastaa että olin meikannut, heille en tätä pikku salaisuuttani ääneen maininnut. Kuitenkin 8kk lähes meikkaamatta jätti minusta kuvan että en sädehdi toisin kuin pienen ehostuksen jälkeen.

Käväisimme tunnin kotona ja matka jatkui takaisin keskustaan Plevnan Finnkinolle jossa meitä odottivat Kostajat. Vauva oli vähintään yhtä hulluna kuin Iron Skytä katsellessani. Se sätki ihan kokoajan ja koetti tunkeutua mahani läpi ulos. Sattui niin julmetusti. Se ei varmaan tykkää leffateatterin tärinöistä ja suurista äänistä. Voihan se olla pelottavaa. Lisäksi minä istun paikoillani jännittyneenä ja nieleskelen kyyneleitäni What can I say? Olen herkkis supersankari jutuille..

Ps. Harkitsen vakaasti menemistä jonnekkin halpis parturi-kampaamoon leikkauttamaan hiukseni.

36+5

Pikkusysterini Lätty on ollut viimepäivät hurjan kipeä kurkkunsa kanssa ja hän pyysi minua tuomaan lääkkeitä sekä ruokaa lauantaina. Kipaisin ennen Tampere Kupliiseen menoa hänen kauttaan. Voitte vaan arvailla kuinka pitkään meni polkea alta viisi kilsaa.. No pitkään siinä meni! Minä lihakseton punkero.

Tampere Kuplii alueella tapasin kamuja ja sitten tietty suuntasin kojuille ihailemaan kaikkea ja kaikkia. Tällä kerralla en ostanut itselleni mitään mutta Vikke oli tilannut kauttani Huuda Huudan kojulta Chester Brownin En koskaan pitänyt sinusta-nimisen sarjakuvakirjan. Lisäksi Mustan Ritarin pisteeltä hain mielettömän siististi kuvitetun Robot 13-sarjiksen jonka ovat tehneet Thomas Hall ja Daniel Bradford.

Koska Ville on jälleen musisoimassa useamman päivän putkeen niin minut oli suhteellisen helppo ylipuhua yhdeksi yöksi äipän luokse. Ainahan olisin voinut mennä Lätylle hengamaan mutta hänen kipeydestään johtuen ei oikeen inspiroinut jäädä sinne. Systerin pelkkä puhekin kuulosti hyvin pahalle. Illalla tuli tietty nälkä ja kerroin äidilleni pizzaohjeesta josta eräs kamu mainitsi facebookissa. Pizzan pohjassa ei tulisi olemaan yhtään jauhoja. Äitikin innostui heti asiasta koska meidän suvussa ollaan suhteellisen kovasti ruokavammaisia. Ohje on oikeasti helppo koska minäkin osasin

Tarvitset pohjaan vain 4 ( tai 5 ) munaa
ja hiukan suolaa.
-Vaahdota munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi. Monitoimikone toimii tähän hyvin!
- Riko keltuaiset keskenään ja lisää suolaa vähäsen.
- Heitä keltuaiset + suola kombo kiinteään vaahtoon ja sekoita kevyesti vaikka haarukalla.
- Voitele leivinpaperi voilla ja levitä munamassa pellille.
- Uuniin 10-15min
- Ota uunista pois ja lisää täytteet.
- Uuniin takaisin 15-20min.
VALMISTA!

Itse en maistanut munaa pohjasta. Äipästä se maistui hiukan. Kannattaa testata. Helppo ja nopea eikä tarvi edes sotkea käsiä vaivaamalla normi (tai gluteenitonta tai vaikka sitä karppaajien kaloripommi pohjaa) pizzataikinaa.

Kirjojen kuvat: huudahuuda.com ja mustaritari.fi

Tampere Kuplii - sarjisfestarit

Itse menen nauttimaan kamukoiden seurasta, katsastamaan cosseja, halimaan pehmoleluja ja ostamaan muutaman sarjakuvan. Reilusti varmaan tönin muita suurella olemuksellani. Hehiahuah.

36+2 Äitipolin uutiset

Eilinen täyteen ahdettu päivä meni kaikesta huolimatta mukavasti mutta.. Ei sitten ehdotty sinne Metso Kupliiseen sarjisvaihtoon! Se on niin perus että kun jotain oikein suunnittelee niin se ei varmana onnistu.

Äitipolilta tuli hyviä uutisia. Vauva on kasvanut parissa viikossa hurjaa tahtia eli meidän kahden kasvun seurantaa ei ole syytä jatkaa loppuraskautta. Sokeriarvoni ovat pysyneet suhteellisen normaaleina uudella syömistahdilla joten minun ei tarvitse aloittaa sitä pitkävaikutteista insuliinia. Jeee! Tiheä syöminen ja puhelimeni kello toimivat hyvin yhdessä. Ilman herätyskello mahdollisuutta unohtelisin koko syömisen. Joudun silti jatkamaan sokerienmittaamista mutta ei tarvitse enä tehdä sitäkään päivittäin. Sormenpääni. Saan kasvatettua niihin nahan takaisin.

Neuvolassa oli perhevalmennus lastenhoidosta ja synnytyksestä. Meinasin nukahtaa hämärään huoneeseen jota valaisi vain PowerPoint esitys ja tasainen ääni joka luki asiat suoraan siltä. Tylsää? Kyllä.  Tuli sieltä jotain uuttakin tietoa ja esim se että meidän pitää hommata se turvakaukalo yhden kämäsen puolentoistakilsan matkan takia. Ei meilla mitään autoa ole ja kun kaupungissa asutaan niin en ole nähnyt yhtään hyvää syytä ostaa turvakaukaloa. Vauvaa kun ei saa parin päivän ikäisenä kuljettaa yleisissä kulkuneuvoissa kuten bussi tai vielä ulkoiluttaa vaunuissa niin ainoaksi kotiutumis systeemiksi järkkääntyy taxi. Ja taxeissakaan ei saa vauvaa kuljettaa ilman turvakaukaloa. Mikä tästä asiasta tekee itselle niin kovin hassun ja henkilökohtaisen ärsyyntymisen on se että suunnilleen ekalla neuvolakäynnillä Ville huomasi neuvolan seinällä ilmoituksen käytetystä turvakaukalosta. Itse naureskelin käytetylle (turhalle) asialle että mitä me tuolla kun eihän meillä ole edes autoa.. Ei naurata kuulkaas enää.

Illaksi Vike loihti mielettömän illallisen. Villen yksi parhaita puolia on se että hän pitää kovasti ruoan laittamisesta. Itsellä ei riitä hermot seurata ohjeita tai edes jäädä siihen hellan viereen sekoittamaan asioita ettei pala pohjaan. Kärsivällisyyteni ei kerta kaikkiaan riitä sellaiseen. Syöminen tosin onnistuu vähän turhankin hyvin.

Tänään jäänkin taas muusikon yksinäiseksi tyttöystäväksi. Saa nähdä milloin lie mies kotiutuu jälleen. Onneksi viikonlopuksi kaikkea kivaa (kuten Tampere Kuplii <3) enkä enää ole heikkona ja joudu vaan märhetimään kotisohvalla. Tosin saisi tulla se uusi sohva jo nyt kun kerran on maksettukkin!

Ps. Miksi perhevalmennuksessa puhuttiin kokoajan vaimoista (ei äideistä). Me ei olla naimisissa. :< Julmaa. Miestä voi sanoa mieheksi ilman naimisiin menoa mutta voiko sen naista sanoa vaimoksi jos ei olla naimisissa? Itsellä tulee mieleen teineysajan heitot tyttökavereista "Otatko vaimos mukaan?/Kiva vaimo sulla.". Sentäs tukihenkilö oli tukihenkilö eikä mikään random.

---

Ai niin, olen saanut Vauvalandian Meeriltä tälläisen. Aika hieno. En jaa tätä nyt eteenpäin kun aika vasta jakelin ja menisi muutenkin samoille blogeille. Kih. Mutta jos sinulla ei tätä vielä ole ja luen blogiasi niin lahjoitan tämän sinulle! :) 

Viikko 36

63.8kg

Vappu meni tylsistyessa ja kuluttaen (toistaiseksi) vanhaa sohvaamme. Vähän harmitti kun mies popsi suklaalla kuorrutettuja munkkeja mutta ei niin paljoa että olisin vuodattanut kyyneliä. Toista se on nähdä televisiossa uusia jäätelömainoksia.. Kipuisuudestani johtuen en oikeastaan liikkunut kotoa minnekkään paitsi pyykkituvalle ja ulkoiluttamaan koiraa. Nyt olo jo huimasti kohentunut. Huomenna onkin aikamoinen päivä tulossa. Ensin äitiyspolille raskausdiabeteksen takia, sieltä neuvolan perhevalmennukseen (hehe on meilläkin tätä en vaan tajunnut että tämä on sitä perhevalmennusta) ja sieltä sitten Metso Kupliiseen. Miksikö sinne? No tietty sarjisvaihtoon!

Vanha sarjakuva vaihtoon - saat toisen tilalle.

Eli ehdottomasti Metsoon torstaina vanhojen sarjisten kanssa vaihtelemaan ja ehkä tekemään löytöjä. Jos ei löytöjä niin ainakin uutta lukemista.

Illaksi poikkis lupasi tehdä ruokaa. Siksi muuten varmaan olenkin lihonnut viime aikana. Hän on vastannut ruoan tekemisestä enemmän kuin minä itse. Salaatilla ei hirmuisesti kiloja kerry mutta heti kun se jää niin johan alkaa läski lätistä.