Äitipolilta tuli hyviä uutisia. Vauva on kasvanut parissa viikossa hurjaa tahtia eli meidän kahden kasvun seurantaa ei ole syytä jatkaa loppuraskautta. Sokeriarvoni ovat pysyneet suhteellisen normaaleina uudella syömistahdilla joten minun ei tarvitse aloittaa sitä pitkävaikutteista insuliinia. Jeee! Tiheä syöminen ja puhelimeni kello toimivat hyvin yhdessä. Ilman herätyskello mahdollisuutta unohtelisin koko syömisen. Joudun silti jatkamaan sokerienmittaamista mutta ei tarvitse enä tehdä sitäkään päivittäin. Sormenpääni. Saan kasvatettua niihin nahan takaisin.
Neuvolassa oli perhevalmennus lastenhoidosta ja synnytyksestä. Meinasin nukahtaa hämärään huoneeseen jota valaisi vain PowerPoint esitys ja tasainen ääni joka luki asiat suoraan siltä. Tylsää? Kyllä. Tuli sieltä jotain uuttakin tietoa ja esim se että meidän pitää hommata se turvakaukalo yhden kämäsen puolentoistakilsan matkan takia. Ei meilla mitään autoa ole ja kun kaupungissa asutaan niin en ole nähnyt yhtään hyvää syytä ostaa turvakaukaloa. Vauvaa kun ei saa parin päivän ikäisenä kuljettaa yleisissä kulkuneuvoissa kuten bussi tai vielä ulkoiluttaa vaunuissa niin ainoaksi kotiutumis systeemiksi järkkääntyy taxi. Ja taxeissakaan ei saa vauvaa kuljettaa ilman turvakaukaloa. Mikä tästä asiasta tekee itselle niin kovin hassun ja henkilökohtaisen ärsyyntymisen on se että suunnilleen ekalla neuvolakäynnillä Ville huomasi neuvolan seinällä ilmoituksen käytetystä turvakaukalosta. Itse naureskelin käytetylle (turhalle) asialle että mitä me tuolla kun eihän meillä ole edes autoa.. Ei naurata kuulkaas enää.
Illaksi Vike loihti mielettömän illallisen. Villen yksi parhaita puolia on se että hän pitää kovasti ruoan laittamisesta. Itsellä ei riitä hermot seurata ohjeita tai edes jäädä siihen hellan viereen sekoittamaan asioita ettei pala pohjaan. Kärsivällisyyteni ei kerta kaikkiaan riitä sellaiseen. Syöminen tosin onnistuu vähän turhankin hyvin.
Tänään jäänkin taas muusikon yksinäiseksi tyttöystäväksi. Saa nähdä milloin lie mies kotiutuu jälleen. Onneksi viikonlopuksi kaikkea kivaa (kuten Tampere Kuplii <3) enkä enää ole heikkona ja joudu vaan märhetimään kotisohvalla. Tosin saisi tulla se uusi sohva jo nyt kun kerran on maksettukkin!
Ps. Miksi perhevalmennuksessa puhuttiin kokoajan vaimoista (ei äideistä). Me ei olla naimisissa. :< Julmaa. Miestä voi sanoa mieheksi ilman naimisiin menoa mutta voiko sen naista sanoa vaimoksi jos ei olla naimisissa? Itsellä tulee mieleen teineysajan heitot tyttökavereista "Otatko vaimos mukaan?/Kiva vaimo sulla.". Sentäs tukihenkilö oli tukihenkilö eikä mikään random.
---
Ai niin, olen saanut Vauvalandian Meeriltä tälläisen. Aika hieno. En jaa tätä nyt eteenpäin kun aika vasta jakelin ja menisi muutenkin samoille blogeille. Kih. Mutta jos sinulla ei tätä vielä ole ja luen blogiasi niin lahjoitan tämän sinulle! :)
Kiva kuulla, että sulla noi sokerijutut helpottanu ja vauva kasvanu! :) Meilläkin asuu mun onneksi sellainen Ville joka mielellään laittaa ruokaa! Täytyy kokeilla tota kännykän herätyskello juttua, koska mäkin koitan noudattaa tota usein syömis juttua. En vaan koskaan muista syödä ja pahimmillaan syön sen 2-3 ateriaa päiväs vaikka pitäis parin tunnin välein syödä.. :D
VastaaPoista2-3 vaan päivässä! Ite en normi elämässäkään varmaan pärjäis noin vähällä. :D Rakastan syömistä ylikaiken ja ehkä sitäkin enemmän.. Lisäksi suuret annoskoot. Ah. Nyt onneksi pärjää niillä pienemmillä ja aamupalaksi riittää yksi leipä kunnon täytteillä. Meitsi on kanssa niiiin tyytyväinen ettei tarvi stressata enää tästä raskausdiabeteksestä kun oireet saa pidetytä kurissa näinkin helpolla. :)
PoistaJoo aina ei ehdi.. Mutta toi tosiaan on kohtuullisen helppoa! Mullakin arvot tippui, kun vähän ajatteli terveellisiä elämäntapoja ;) Tiedättekö te muuten kumpaa sukupuolta pieni masuasukki muuten on? :)
PoistaItse kannan kokoajan mukanani jotain hapankorppuja että vetelen sitten niitä jos en ole kotona. :) Se on maailman helpoin välipala ja hyvin kuitupitoista (ainakin ne Vaasan happarit). Tai yleensäkkin olla leipää aina mukana.
PoistaItseasiassa villiveikkaus tuli toissaultrassa silloin puoltoista viikkoa sitten äippäpolilla mutta koska asia ei ole täysin varma en kehtaa vielä huudella arvauksia tänne. Kohtahan se onneksi selviää. ^______^
Jee vauvan kasvulle ja sokerijutuille! :) Toivottavasti saatte sen turvakaukalon jostakin vaikka käytettynä. Tokiha jos jollaki tutulla on sellanen, niin pyytäkää lainaan kotimatkaa varten jos ette sitä tosiaan muuten tule tarvitsemaan.
VastaaPoistaMeillä ei oikein oo kamuja kellä olis vauvaa. :D Pitää kysellä sieltä MLL:sta joskos heillä vois olla joku vuokraus systeemi sitten. Ainakin neuvolasta veikkasivat että voisi hyvinkin olla. Mutta ihan kämästä että tollasesta asiasta pitää alkaa repiä sitten seuraava stressin kohokohta. Eihän tässä ole mitään järkeä. :D
PoistaMeilläpäin on mahdollista vuokrata Mll:n kautta turvakaukaloita, luulis että kaupungissakin olis joku tälläinen mesta mitä vuokrais myös? Ei tarvis yhden käyttökerran takia ostaa omaa :-)
VastaaPoistaNiin luulis että täälläkin olis. Eriasia vaan että miten sen kaukalon saa haettua ja palautettua jos on yksinään liikekenteessä vauvan kanssa. :D
PoistaHei! Tampereella on taksiin mahdollista saada turvakaukalo, se täytyy vaan mainita tilatessa (ja saattaa sijaita jossain Hakametsän perukoilla juuri silloin..). MLL ei käsittääkseni täällä enää vuokraa kaukaloa. Nettikirppiksiltä kyllä saattais löytää käytetyn kohtuuhinnalla, tai sitten kannattaa bondata siellä perhevalmennuksessa jonkun autoilevan perheen kanssa ;)
VastaaPoistaMe kyllä kuljettiin bussilla TAYSiin ja takaisin viiden päivän ikäisen vauvan kanssa. Hui!