maanantai 9. heinäkuuta 2012

Viikko

Termos!

Ämmi tuli käymään ja lähti nukuttamaan vauvaa ulos. Ehdin ehkä kirjoittaa kuulumisiamme ylös. 

Nyt on mennyt sitten viikko ilman Jesseä. Oli lohduttavaa saada niin monilta tukea. Haluan itse uskoa että Jöpettäjällä on nyt hyvä olla. Viimeinen kunnon päivä hänen kanssaan oli mitä loistavin. Hengasimme lähes koko päivän ulkona tyttöjen ja Jepen kanssa. Kävimme Tallipihalla Vintage tapahtumasa ja terassilla istumassa Koskikeskuksen alapäässä. Vaihdoin vaipatkin ensimmäistä kertaa naisten vessassa pöntön päällä. Sieltä tuli ihailevia katseita (ja paheksuvia) kun kerroin tytön olevan n.6 viikkoinen taiteilleissani samalla märkää vaippaa roskakoriin. Vauva tuntui viihtyvän ihan hyvin välillä piereskellen säikytellen seuralaisia. Oikeastaan saan olla liikenteessä vauva rattaissa (kunhan vauhtia löytyy tarvittaessa enemmän) jopa kolme tuntia. Eli keskustassa pyörähtäminen onnistuu hyvin kunhan kävelemme sinne.

Viikon aikana olemme henganneet aikamoisessa symbioosissa vauvan kanssa. Ville tehnyt pitkää työputkea jonka päätteeksi kävi Helsingissä hoitelemassa musiikki hommeleita. Olen ollut itse hyvin väsynyt osittain johtuen Jesse ikävästä. Onnekseni en ole silti masentuneena kasvanut sohvaan kiinni vaan kaverit ovat edelleen soitelleet meitä liikenteeseen. Tai sitten se olin minä joka on soitellut. :D Tammelantorilla, Sorsapuistossa ja keskustassa on tullut hengailtua. Joka päivä olemme olleet ulkona ainakin pari tuntia. Välillä Ketale ei suostu nukkumaan ollenkaan edes rattaissa. Ei siinä mitään kunhan ei itketä. Kävimme myös rapsuttelemassa kamujen kolmea kissaa ja kahta kotiloa. Vauvan liikehdintä vaunuissa teki suuren vaikutuksen erääseen kissa poikaan joka halusi välttämättä tunkea itsensäkkin vaunuihin. :D

Ai niin, meikällä on lievä kohtutulehdus. Se voi selittää kokoaikaisen väsymyksen, alakuloisuuden ja vatsan aristuksen. En pysty pukeutumaan vieläkään vanhoihin sukkahousuihini koska niiden pito sattuu mahaan. Kymmenen päivän kuuri antibiootteja joita pitää ottaa 6 päivässä. Hurjan paljon minusta. Mistä sitä olisi voinut osata arvella että joku vatsan aristus ei ole normaalia synnytyksen jälkeen? No ei mistään! Onneksi jälkitarkastus.


Randomisti kuvia viikolta:

"Mitähän tuolla on?"


Aamiaiseni; vitamiineja, antibiootteja ja kalkkia purkista.. jo on aika kun minäkin. 
Toukan kosto!
Vauva on nyt yhden kuukauden, kaksi viikkoa ja kolmen päivän ikäinen. Alta pari viikkoa niin 2kk tulee täyteen. Aika kuluu nopsaan.

6 kommenttia:

  1. Aika kuluu todella nopeaan. Juuri sain äitienpäivälahjaksi ihanan pikku käärön ja nyt se käärö asustelee omassa huushollissa oman koiruutensa kanssa ja nauttii elämästään niin kuin vain voi 18 vuotias nauttia. Ja hyvää vauhtia nämä kaksi muuta tulee perässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on älytöntä että sin pienet onkin jo niin "isoja". Musta oli erikoista lukea kun kerroit aijemmin että tyttäresi on jo täysi-ikäinen ja lähditten yhdessä reissuun. saa nähdä kuin nopsaan tämä meidänkin Ketale muuttaa omilleen.. :D

      Poista
  2. Huh! Aikamoisen kuurin olet saanut. Miten se voi olla lievä, kun toi kuuri kuitenkin kuulostaa aika tujulta? Muista syödä myös maitohappobakteereja, niin ei mee maha enempää kipiäksi :)
    Minä sain joskus ensin yhden kuurin antibioottia, ja sitten vielä kaksi kuuria kerralla syötäväksi, keuhkokuumeen taltuttamiseen. Vaikka olivat kuinka turvallisia, niin silti tuntui pahalta syödä niitä raskausaikana :(

    nim. synnytyksen jälkeen kolmea eri verenpainelääkettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo lääkemäärästä ei kuulostanut minustakaan kovin normaalille. Soitin vielä kotona erikseen lääkärille ja kysyin että pitikö näitä kaikkia tabletteja ottaa yhteensä siis päivässsä se kuusi vai yhteensä kolme. Niin kuusi antibioottipilleriä päivässä. O_____O Toivottavasti nyt on kohtu ok! Söinkin myös niitä maitohappobakteeri juttuja koska apteekista kehotettiin onneksi. En itse olis kyllä tajunnut/tiennyt.

      Poista
  3. Blah, tää kadotti mun kommentin jonnekin. Mutta joo, mua ilahduttaa suuresti nähdä ja kuulla, että joku pystyy/jaksaa/haluaa ihan pienenkin lapsen kanssa jo touhuta ja mennä. Muutakin kuin kotona siis. ja yhtään väheksymättä toisaalta niitä jotka eivät halua tai jaksa, mutta itse ainakin toivon mahdollisimman pian Ötökän syntymän jälkeen uskaltavani ja jaksavani lähteä ihmisten ilmoille ja tekemään juttuja.

    Niin ja tuosta tulehduksesta. Hui! Onneksi on jälkitarkastukset. Eikä tuommosta välttämättä olisi älynnyt vaikka joku olisikin sanonut, ettei vatsan kuulu aristaa/sattua jälkikäteen. Mistäs sitä tietää miltä kuuluu tuntua, jos ei ole aieampaa kokemusta!

    Mutta tsemppiä ja paranemista, hyvä että huomattiin ajoissa. Niin ja paljon paljon PALJON ihania hetkiä pikkuneitinne kanssa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paha paha bloggeri! Munkaan ei meinannut antaa vastata tähän viestiisi. Höh!

      Itellä varmaan auttoi tähän vauvan kanssa liikkumiseen se, että en ole muutenkaan tottunut makoilemaan vaan kotona. Se on ihan luonnollista olla liikenteessä ja jatkaa normi elämää mutta nyt yksi tuhisee vaunuissa mukana. Tietty meidän reissut eivät ole kuin sen 3h kestoisia mutta kuiteskin niitä on. :)

      Pakotin itselleni eilen housut jalkaan nyt kun kohdun pitäisi olla ok. Ja itseasiassa ainakaan NYT en tunnne minkäänlaista arkuutta vatsassa ´. Jes! Ens synnytyksen jälkeen sitten viisaampina. ;)

      Poista

Morjesta!
Saapi jättää palautetta, terkkuja yms. :)
Kerro vaikka miten oma päiväsi on mennyt.

Terkuin,
Lisa Love