keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Jos sun lysti on niin kaikki tämä tee. Tai vaan osa.

Kipitin pikapikaa töistä kotiin jotta pääsisimme Villen kanssa tekemään jälleen läpystä lastenvahti vaihdon. Matkaani tuli mutka koska kuulin yhtäkkiä jostain läheltäni kiljuntaa ja avunhuutoa. Käännyin hieman reitiltäni ja näin nuoren n.7-10-vuotiaan pojan juoksemassa kauhuissaan haukkuvaa koiraa pakoon. Hän itki holtittomasti juostessaan ja minä juoksin pojan sekä hänen takana tulevan ystävänsä kiinni. Juttelin poikien kanssa hetken enkä vaan osannut jättää asiaa siihen. Lähdin etsimään kiusaajakoiraa sekä hänen ulkoiluttajaansa. Tieni vei läheisen talon ovelle joka kolahti aikaisemmin kiinni.
Oven avaa lauma nuoria tyttöjä joista pienin, arviolta samaa ikäkuokkaa kuin kauhistunut poika ystävänsä kanssa, oli äsken ulkona koiran kanssa.

Olitteko kenties äsken ulkoiluttamassa koiraanne?

Juu.

Et sattumoisin huomannut että se olisi purrut poikaa?

En.

Se poika itkee tuolla ulkona.

Juu.

Asuuko teidän naapurissakin koiria? Saattoihan se olla joku toinenkin koira?

Juu.


Tytön äitikin liittyy mukaan keskusteluun ihmetellen minua heidän ovellaan.

Silittikö joku koiraa? Äiti kysyi.

Ei.

ym.. 

Tytön äiti lupasi vielä jututtaa lastaan asiasta. Minä en voinut tehdä muuta kun toivoa ääneen että pojalta pyydettäisi anteeksi jos heidän koiransa oli purija. En ole varma pahoittelinko edes heillä käyntiäni (turhaan?) mutta poistuin paikalta poikien luokse.

Purtu poika ei enää itkenyt mutta selvästi hän oli hämillään ja vielä hieman järkyttynyt tilanteesta. Kerroin että syyllistä ei löytynyt ja kehotin kysymään vanhemmiltaan ovatko pojan rokotukset kunnossa sekä puhdistamaan mahdollisen haavan. Poika kysyi minulta kellonaikaa ja sen osoittaessa jo liikaa he molemmat juoksivat etsimään kaveriaan.


Toivon ja odotan sitä että jos näkee vääryyttä, aikuinen menee väliin. En tällä meinaa mitään hullua kauhkoamista vaan ihan reilua keskustelua. Oletko ok? Voiko auttaa jotenkin? Lapset ottavat myös reiluudesta mallia ja useimmiten asiat voidaan selvittää ilman suurempaa härdelliä. 

Reiluutta kaikille tasapuolisesti eikö? Oli lapsi sitten minun, sinun tai jonkun muun? :)

4 kommenttia:

  1. Kiva ku oot innostunu uudestaan kirjottamaan!
    Vähintäänkin voi kysyä et voiko olla avuksi, ihan kaikkien ihmisten kanssa jos näyttää olevan hämminkiä.

    T. TAUU ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innostuin ja tämä on ihan kivaakin taas. ;)

      Oon kanssasi samaa mieltä siitä että kaikkia ihmisiä kannattaa auttaa. Jos kaikki olisivat ujoja eivätkä kehtaisi kysyä vaikkapa neuvoa missä on joku mesta niin porukka olisi hukassa. Niin tai näin mutta kysyvä ei eksy ja auttajalle parempi mieli. :) Meniks tää jo vähän toiselle raiteelle en tiedä? :D

      Ja muuten kiva että luet juttujani. Yksin olisi hieman mälsää.

      Poista
    2. Joo, harmittaa kun monet ajattelee "poissa silmistä, poissa mielestä" -tyylillä. Hyvä raide :D
      Mää ajattelinki et oiskohan sulle tullu pääsiäisenä kipinä kirjotella ja olihan se! :)

      Poista
    3. Mmh se on aika paha ja tavallisin ajattelutapa. Minuu jää itseäni vaan monesti mietityttämään asiat ja se kuinka ne olisi voinut hoitaa paremmin. Se on sinänsä ihan turhaa koska se on mahdollisesti jo myöhäistä kotona iettiä että mitä tuli jätettyä tehtyä. Siksi parempi toimia kuin ei.

      Vaikka laiska olenkin niin ihmisistä tykkään silti. :)

      Poista

Morjesta!
Saapi jättää palautetta, terkkuja yms. :)
Kerro vaikka miten oma päiväsi on mennyt.

Terkuin,
Lisa Love