Ketun syntymä

Dramatillinen otsikko! Dramatilliset juonenkäänteet! Dramatillinen loppuratkaisu! Kaikkea tätä luvassa tässä postauksessa..

kuva: verkkokauppa.babystyle.fi

Vietin suhteellisen leppoisan sunnuntain sohvalla lekotellen. Maanantaina päätimme Viken kanssa lähteä pyöräillen hakemaan minulle imetysrintsikoita joita siskoni Hempe ja Sallu vaativat minut ostamaan HETI. Ei kait siinä, sellaiset löytyivät ihan Halpa-Hallista. Nauroimme mahalleni sovituskopissa. Ihan hervotonhan se on. Kassan tuntumassa oli edelleen pääsiäiskarkkeja alennuksella. Teki mieli ostaa talteen mutta kielsin itseäni ankarasti "Soo soo, et kestäisi tai sitten Ville söisi ne.". Minua vähän välillä väsytti ja piti istuskella hetken aikaa. Kävimme pika reissun Prismassa, minä etsin boleroa tissitulehduksne välttämiseksi ja Vike haki meille ruokaa. Prisman samat imetysliivit olivat muutaman euron korkeammalla hinnalla kuin Halpa-Hallissa. Tiedoksi niille jotka ette vielä ole hankineet mutta tarvitsee. Prismassa pidin myös pienen istumis hetken. Tunsin selässä menkkamaista kipua muttei kovinkaan kovaa. Lähdimme pois ja bongasimme vihdoin BabyStylen jossa myös piipahdimme. Siellä löytyi talven varalle talvimakuupussi rattaisiin. Oikea hinta oli 49e ja nyt 34e! Kummitytöllä on mielestäni juuri tämä sama ja toimii. Lähdimmekin heräteostoksen jälkeen pyöräilemään kotia kohti ja kipu selässäni yltyi.

Kotona lysähdin sohvalle Fringen pariin. Aina kun tunsin selässäni kouristuksen mainitsin siitä ääneen Villelle. Kipu ei ollut todellakaan paha vaan sellainen että tiesin että nyt tapahtuu jotain. Äiti käväisi kylässä ja ehdotti että hän voisi ottaa koiran vastavuoroksi kyläilemään hänen luonaan. Kerroin äidillekkin supistuksista aina kun sellainen tuli vaikka se ei ollutkaan paha. Ville alkoi tuijottaa Poliisit-sarjaa. Huomasin jakson pituuden takia että supistelut olivat tihentyneet koska yksi jakso kestää 30 minuuttia ja sain paljon useammin supparin kuin Fringen aikana. Fringen jakso kestää 45min-1h en ole varma mutta kuitenkin pidempään kuin Poliisin jakso.

Hempe soitteli ja kerroin hällekkin jo aamupäivästä jatkuneista supistuksistani. Hän alkoi hihkua että kohtahan mulla tulee lähtö synnärille. Olin että joo joo niin vissiin. Sanoin Hempelle myös aina kun supistus iski. Hän laski että ne tulevat juuri siihen viiteen minuuttiin ja kestivätkin useamman kymmentä sekuntia. Kohta soitti myös tätini ja käski mennä heti nukkumaan että jaksaisin synnyttää kun tulee lähtö sairaalaan. Ihmettelin vielä vähän silloin mutta kipu oli jo suhteellisen kova. Niin kova että supistuksen aikana en kyennyt puhumaan.

Siinä luultavimmin kahdentoista maissa yöllä kömmin sänkyyn sormi puhelimen ajastin napilla. Otin oikeasti aikaa supistusten välissä ja supistusten keston aikana. Kyllä vaan näytti aika hurjalle. Niitä tuli oikeasti viiden minuutin välein ja kesto oli 20-50 sekuntia. Soitin synnytyspäivystykseen ja kysyin voinko ottaa särkylääkettä jos jään vielä kotiin nukkumaan. Ääni toisessa päässä kuulosti yllättyneelle ja sanoi että tietysti voin ottaa. En kyennyt nukkumaan kivuilta. Aina supistuksen alkaessa selkää ja mahaakin kouristi niin lujaa että pystyin vaan heilumaan. Ville koetti rauhoitella minua silitellen ja hieroen mutta ei sekään auttanut enää yhtään. Ravasin vessassa vähintään joka kolmannella supistuksella (jos en sitten sattunut jo olemaan siellä valmiiksi). Tuntui kamala paine takapuolessa. Otin edelleen aikaa ja nyt supistelut tulivat jo kolmen minuutin välein mutta kestivät vähemmän aikaa. Jossain vaiheessa köpöttelin asuntoa ympäri ja istuin vessassa niin pitkänä että Ville nukahti. Siinä samalla vedin itselleni vaatteet päälle ja soitin Kela-taksin minua hakemaan. Kävin antamassa Vikelle suukon poskelle ja sanoin että menen nyt ja soitan sitten jos häntä tarvitaan. Hän oli pölmistyneenä ja ihmetteli että mitä tapahtuu ja miten minä olen pukeissa. Lähdin pika vauhtia lyllertämään ulos. Jännitti ja sattui. En alkanut laittamaan sukulaisille tekstareita koska en odottanut sairaalareissultani muuta kuin että saisin jotain kivunlievitystä jotta saisin nukutuksi tai passittaisivat sitten kotiin. Siksi olin päättänyt etten herätä Villeä mukaani vielä. Toisin kuitenkin kävi!

Minut laitettiin ensin käyrille ja kyllä kävi kipeää siellä maata. Sitten koetti peräruiskeen aika ja suolen tyhjennys. Minua on ahdistanut koko ajan asia että kakkaisin synnytyssalissa minua auttaneiden ihmisten päälle. Onneksi tuollaiseen peräruiskeeseen oli mahdollisuus. Tosin olin aika ahkerasti onnistunut tyhjentämään itseni parin tunnin vessassa ramppaamiseni johdosta jo kotona. Tajusin siinä vaiheessa että tännehän minä nyt jään. Paikassa oli vaan kamalasti EI PUHELIMIA kieltolappusia ja kysyin että voinko soittaa poikkiksen paikalle kun en ollut häntä aijemmin ottanut mukaani. Se onnistui onneksi.



Sieltäpä etenin ihan synnytyssaliin saakka. Käyrään taas. Helkkari että olo oli sietämätön! Minulta kysyttiin että mitäs toiveita olisi ja enhän minä mistään mitään tiennyt. Ilokaasua koetin pari henkäystä mutta siitä tuli vaan tajuttoman pahaolo. Lisäksi toinen jalkani alkoi täristä hillitömästi eikä siitä meinannut tulla loppua. Päätin koettaa epiduraalia mutta sen laittamisessa oli ongelmia koska en pystynyt olla jalan tärinän vuoksi paikoillani. Lisäksi piikki jota yritettiin tunkeä selkääni jotenkin erikoisesti kutitti minua ja kierähdin aina alta pois. Lääkäri ja kätilö kielsivät minua liikkumasta. Sitä ennen minulle taidettiin pistää katetri käteen joka ei meinannut myöskään mennä. Onneksi he saivat lopulta pistettyä myös katetrin selkääni että epiduraalipuudutuksen laitto on mahdollinen. Joskus teininä aina peloteltiin että ei kannata ottaa tatuointia alaselkään tai ei voiottaa synnytyksessä epiduraali-puudusta. En hoksannut kysyä pitikö tämä pelottelu paikkansa. Epiduraali alkoi vaikuttamaan jossain vaiheessa ja torkahdin hetkiseksi. Ville ilmestyi saliin jossain aamuyön vaiheessa, höpöttelimme ja olin ihan hyväntuulinen. En tuntenut kipua vielä silloinkaan. Tiesin supistuksen tulevan ja olevan paineesta pyllyssäni. Sain suonensisäisesti oksitosiinia joka nosti supistusten määrää. Jossain vaiheessa paine alkoi kasvaa sietämättömäksi ja ihmetyksekseni sain kuulla että "No niin, nyt aletaan punnertaa sitä kakkaa!" Ja minähän punnersin.

Otin joka ikisen ponnistuksen välissä välikuoleman ja tuntui että jopa nukahdin. Aina uuden supistuksen tullessa vedin kuitenkin keuhkoni täyteen ilmaa ja ponnistin. Yleensä kaksi tai kolme kertaa per supistus. Kätilö ja kätilöopiskelija olivat hurjan tsemppaavia. Neuvoivat ja kannustivat joka vaiheessa. Tunsin olevani hyvissä käsissä. Silti paikkani eivät venyneet tarpeeksi ja vähän repeilin alapäästä joten oli sama myös hiukan leikata lihaa vauvan tieltä pois. Aika pikaisesti sen jälkeen sainkin huokaista helpotuksesta kun kuulin että tyttö sieltä tuli!

Kettu syntyi klo 11:51 elävänä.
Painoa 3190g
Pituutta 50cm

Istukka oli mielettömän kokoinen verestävän lihaisa möhkäle. Villen mielestä se näytti samalta kuin lihatiskin antimet. Heitti vielä Tom Cruise läppää istukan syömisestä. Oltais voitu kutsua kamut syömään halpaa herkkupataa.

Söin ensimmäiset kunnolla sokeria sisältävät ruoat synnytyssalissa eli mehua, kaakota ja yogurttia ja tietty oksentelin heti perään. Great.

Sain vauvan syliin ja siinä me poikkiksen kanssa ihmettelimme sitä pientä. Miten tuo oli vielä äsken ninjaillut mahassani ja nyt se olikin tässä pienenä ja rauhallisena. Pälyili hämillään ympärilleen muttei itkenyt. Voin sanoa valehtelematta että tuore isukki muuttui koviksesta pehmikseksi tasan sillä sekunnilla kun hän näki tytön. Tuota rakkauden määrää on vaikea kuvailla sanoin. Uskomatonta miten jotain voi rakastaa niin lujaa. O____O

Kettu viiden päivän ikäisenä kello 21.