Movement to the assment.

Ravintolapäivä tänään!

Kaupungit täyttyvät erikoisista pop up ravintoloista. Meikä lähtee niinkuin N Y T nyt.


Tsekkaa sinua lähimpänä olevat vaikka seuraavasta linkistä:
restaurantday.org

Pomps

Tässä treenaavat 2000-luvun uudet Hämis tytöt. Saattoi hiukan kyyneliäkin olla mukana. Ensi viikolla tsekkaamaan Kick ass 2 ja hakeman inspiraatiota osumista tulevaan Zombie Walk-tapahtumaan. Aijon roudata Ketunkin sinne kantorepussa. Saapa nähdä taas että pitääkö liueta paikalta vaiko kestääkö tyttö menoa. Asia olisi ainakin tuttu jos kulkue koostuisi sci-fi hahmoista kuten Dalekeista, Klingoneista, Enterprise aluksen miehistöstä, random aluksista.. Zombiet ovat toistaiseksi vähän tuntemattomampia Ketulle. Itseänihän tästä voi vaan syyttää. Asiaan tulee kuitenkin korjaus pian.

Eli Zombie Walk Tampereella 24.8.2013. Mukaan zombeilemaan tai pelkäämään kadun reunalle.

Kokoontuminen Koskipuistossa Rosson takana klo 18.00. 

Zombie Walk -kulkue raahautuu Koskipuistosta Hämeenkatua pitkin Hämeenpuistoon, josta matka jatkuu Näsinpuistoon.
(facebookista lainattu teksti)

A BEAUTIFUL BODY. NOT.

Kauhistuin kaupassa käydessäni pari iltaa sitten kun näin Iltasanomien kannen Se meni jotenkin niin että "Timminä raskauden jälkeen" tai vastaavaa ja lisänä kuvia hyvävartaloisista naisista. Hämmennyin niin pahasti etten muista asiasta sen enempää. Otsikon pitävyydestäkänä en ole yhtänä varma. Vasta eksyin myös Iltalehden sivustojen kautta Mari Kasvin, tunnetun fitnes tähden, blogiin jossa hän kehotti synnyttäneitä naisia kertomaan tarinansa takaisin fittiin kroppaan. Tottakai höystettynä kuvilla. Kauhunsekaisin tuntein luin ensimmäiset tarinat ja loput selasin kuvia ihmetellen. Kadehtien. Kuinka minä voin edelleen yli vuosi synnytyksestä näyttää tältä ja ne monet muut jo kuukausia aijemmin siltä? MAMI GO GO-blogin Minttu pisti myös vettä myllyyn aloittamalla jonkin rakastan kroppaani synnytyksen jälkeen- kamppiksen joka aiheuttaa minussa myös kurjuutta vaikka tarkoitus on täysin päinvastainen. Kampanjan aihe on kertoa muille/itselleen, juurikin minun kaltaisilleni tyypeille, että Rakasta itseäsi sellaisena kuin olet. Olet tehnyt maailman upeimman työn syöttämällä itsestäsi ja kasvattamalla lasta sisälläsi, tuolla nyt erilaisella vartalolla joka on tottakai ottanut hiukan hittiä. Mitä tästä tulee ensimmäisenä mieleen? Olenko ylpeä ja kannan itseni rinnat ojossa sekä selkä suorassa? Ehei, En todellakaan rakasta kroppaani. Ahdistun vaan tämän vartalon sisällä. Tietysti rakastin vartaloani juuri sillä tavalla että tällä olen kasvattanut ja syöttänyt Ketun, mutta nyt kun se työ on tehty olen vaan minä ja minä olen jumissa tässä höllyvän leveässä vartalossa. Voi milloin koittaa se aika että  osaisin tämän ulkomuotoni hyväksyä? Toivottavasti pian.

Ketutuskäyräni ovat korkealla. Kuvia ei luonnollisesti tule tähän postaukseen.

Mräääääh!


//Ja lisäksi Kettu on hajoittanut jo toisen näppäimistön yhden hiiren lisäksi. Siitä ennennäkemätön määrä kirjoitusvirheitä. Sorry.

Reissut reissattu.

Hellurei ja hellät tunteet!

Eipä tässä olla oltu pelkästään reissussa vaan reissuilla. Koko reissaus meinink alkoi siitä kun käytiin koko perhe pohjoisessa sukujuhlilla. Samaan viikonloppuun uhrattiin myös yksi yö teltassa rannalla tuulen riepoteltavana. Minusta se oli aivan älyttömän upeaa! Vikke ei nukkunut koko yönä peläten teltan ja meidän siinä mukana lentävän mereen. Luodossa edustivat myös hyvin vihaiset pesimässä olevat linnut. Muutaman kerran sain itse sydämen ylimääräisiä tykytyksiä niiden liidellen Ketun lähellä. Tätini hoiti muonituspuolen joten itse sain vaan lekotella rauhassa. Telttailu on oikein jees hyvässä seurassa, kunhan ei unohda pakata ruokaa ja makuupusseja mukaan.

Ville lähti huonosti nukutun telttayön jälkeen junalla kotiin ja me tytöt lähdettiin monta sataa kilometriä pohjoisempaan. Sinne oikeaan Lappiin aina Suomineidon käsivarteen saakka. Mukanamme oli autollinen naisia; molemmat tätini, Lätty, Kettu ja minä. Kävin ensimmäistä kertaa hillassa ja siitä innostuneenä meidän sakki kävi kyykkimässä suolla useampanakin  päivänä. Kettu ei suostunut sitten muuta syömään lähes koko aikana kun niitä hilloja. Voitte vaan arvata kuinka kiva oli hinkata vähän väliä pientä pyllyä sellaisen kuitumäärän päälle. Juoksevaa lämmintä vetta ei ollut lähettyvilläkään paitsi illalla saunassa kun sitä ensin oltiin lämmitetty puiden päällä.

Eikä tässä vielä kaikki!



Kävimme lisäksi pohjoisenreissun jälkeen asuttamassa (no ok, sotkemassa) systerin perheen kotia jonkun hetken jonka jälkeen kotiin pariksi päiväksi ja taas reissuun mutta tällä kertaa itä-Suomeen. Siellä nautimme tällä kertaa miespainotteisesta seurasta kun taas pohjoisessa oli lähes ainoastaan naisia. Juhlimme Ketun isomummin ja isoukin kasikymppisiä hurjan suurella porukalla. Juhlat olivat onnistuneet ja ruoka riitti seuraavillekkin päiville. Minusta ruoan riittävyys on yksi bileiden ykkösjuttuja. :D

Sorsapuiston leikkikentällä (tallennus Jaden silmin)

Vastavirta on baari Pispalassa jossa tulee käytyä katsomassa bändejä. Eipä ole aikoihin kyllä tullut mentyä vaikkakin tarjontaa olisi ollut. Kaikkien kummien tekosyiden varjolla en ole myöskään homnannut korttia tankotanssisalille. Omaa tankoa ei kykene onnettoman kattomme takia pingottamaan kotiin.

Kotieläinpihalla

Toissa viikonloppuna käytiin mummin ja vaarin kanssa kotieläinpuistossa autolla. Olipa oli helppo kipaista Ylöjärvellä sijaitsevaan Pirttikallion kotieläinpihaan. Siellä oli myös pienenpieniä pupuvauvoja. <3 Puisto on ihmettelijöille avoin päivien rajattuina tunteina ke - la klo 10 - 16 jotta eläimet saavat rauhansa ja vapaana jaloittelunsa. 

Raivokohtauksen jatkuvat edelleen.. Vaikka useimmiten kiroan älypuhelintani koska sen vuoksi olen kokoajan tavoitettavissa niin nyt jos koskaan olen tyytyväinen kännykkäni internetyhteyteen. Sieltä saa nimittäin hätäapuja tarvittaessa T/Keletapeilta.

Vielä hetki ja sitten kokonainen taas

Heipä hei!

Tässä sitä on tullut nyt vihdoin vietettyä sitä "perheetöntä" elämää muutama päivä. Hommia riitti niin paljon etten ehtinyt muutamaa kertaa enempää ihmetellä uutta tilannetta. Sain äsken puhelun että junassa ovat ja kohta kotona. Kiireen vilkkaan heivasin vieraat miehet ulos (siis Hempen miehen perheineen), siivosin ja pesin kuusi koneellista pyykkiä. Ruokakin on jo puoliksi valmis. Tehokas aamu.

Muuten viikonloppuni meni oikein nopeasti samaan tapaan kuin kaikki muutkn päivät Ketun kanssa. Tosin olin nyt osallisena siskoni perheen lomassa. Kävimme uimassa, kirpparilla, leikkipuistossa ja ämmillä. Leivoin ja söin liikaa suklaata. Siskon mies osti Tallipihan Suklaapuodista myös paljon lisää erilaisia suklaita. Ihan kuin tekemäni suklaakakku ei olisi ollut tarpeeksi tuhtia. Uskokaa minua, se oli. Särkänniemeen ei menty koska 37e henkilöltä olisi ollut Koiramäestä ja delfinaariosta liikaa. Minusta on erikoista että alueliput ovat poistuneet lähes kokonaan käytöstä.  Luultavasti joku kokeilu tälel kesäkaudelle. Ainakin toivon niin! Minua houkuttaa vasta avattu Koiramäki kovasti. Olen koettanut kurkkia sinne aina pyöräillessäni paikan ohi.

Ville kertoi puhelimessa että he olivat olleet mustikassa. Mitä tekee Kettu? Nukahtaa metsään! Voin kuvitella näyn kun pieni tyttö simahtaa kaikkien niiden herkullisten mustikoiden syönnin uuvuttamana mättäälle. Itse kiroilisin vieressä vaatteita joita en saa enää millään puhtaaksi. 

Käytiin viimeviikolla hevosia morjestamassa when suddenly wild horse appeared!