Odotusta. 9+3

Mou.

Raskaus aluillaan, oma elämä ihan sekaisin onnesta ja osittain myös huolesta. Tässä ei auta kun koettaa jatkaa elämää normaalilla painollaan jotta aika kuluisi jä pääsisi ensimmäiseen kunnon etappiin, kolmeen raskauskuukauteen. Keskenmenon riski pelottaa koska niin on aijemmin jo käynyt. Mietin edelleen että teinkö jotain väärin silloin? Pyöräilinkö liian lujaa jolloin alkio ei saanut kunnolla verta sykkeeni noustessa niin suureksi? Söinkö jotain väärää? Ei kyllä pitäisi miettiä mennyttä vaan mennä eteenpäin. Turha stressaaminen ei varmasti auta ketään.

Minulla ei ole juurikaan kokemusta vauvoista. Ainoat kunnon kosketukseni niihin ovat isosiskolleni viimevuoden lopulla syntynyt kummityttöni sekä ystäväni nyt lähes kaksivuotias tyttö. Ystäväni pientä tyttöä tapaan silloin tällöin ja olen muutaman kerran vahtinutkin tunnin pätkissä. Todella kiltti tyttö varsinkin kyläillessä, touhukas leikkijä ja nykyisin myös kova höpöttelijä. Siskoni tyttö taas on vielä niin pieni että oppinut aika vasta karhunkävelyn ja konttaamisen. Oma peilikuva tuntuu olevan yksi maailman hauskin asia jolle tulee käkätettyä. Se pieni tuntuu kasvavan silmissä. Sietääkin tietysti kun laskee että kymmeneen kuukauteen olen nähnyt hänet vain kolmesti. Juttelin sille pienelle jo mahaankin ja tuntui pitävän äänestäni koska rauhoittui kuuntelemaan tai nukkumaan. Ainut ikävämpi homma tässä on se että kummityttöni perheineen sattuu asumaan satojen kilometrien päässä omasta kodistani. Rakastan sitä pientä niin hurjasti. Ystävänkin tyttöä tietysti kovasti.

Nyt olen lähdössä toisen ystäväni synttäreille. Piti käydä täällä kotona suihkussa ja vaihtamassa vaatteet. Koko päivän aamusta asti ollut kehno olo. Nyt kaikenlisäksi alkoi kivistämään mahaa mutta aijon silti mennä käymään. Haluan pitää elämäni niin normaalina kuin pahalta ololtani pystyn. Alkoholia en nautiskellut aijemminkaan kovin usein joten sen puuttuminen itseltäni ei tule olemaan ongelma.