Isänpäivää

Kaikki kivat ja mukavat lapset siittäneet isit, onnea! Tuhmienkin lasten isit onnea kunhan itse isi on jees.


Ketun isukki saa nauttia tänään mansikkatäytekakusta ja meidän tyttöjen seurasta. Ehkä Kahvillaan brunssille? Tulisi nyt vaan Helsingin hulinoista takaisin kotiin ensin.

R*n dömnez

Päätin tässä eräs ilta värjätä vihdoin hiukseni värillä joka on odotellut kaapissa jo jonkun aikaa. Suurena innoittajana toimi MouMoun vaaleanpunainen tukka. Omastani piti tulla sininen vaikka pinkistä olen haaveillut vuosikausia sitä uskaltamatta toteuttaa. Joskus kaupassa vaan käy niin että mukaan lähtee täysin muuta kun oli alunperin ajatellut. Minulle käy näin usein ihan ruokaostostenkin kanssa ja saan kuulla tästä mokailustani viikottain.

Fantasyn sinisestä tulikin hiuksiini ihana merenneitonen väri. Tai Villen sanoin homeen värisethän nämä ovat. Whaaaat eva meitsi tykkää ja sehän se on tärkeintä.

Kettu muuten rakastaa katsella itseään photo boothista tietokoneelta. Liikkuvalle kuvalle pitää näyttää kaikki hassut ilmeet ja temput. Peilit myös oi joi mitä pussaus kavereita. Tai siis hän on itse itsensä paras pussauskaveri.


ps. Meitsi on edelleen liian väsynyt ja kohta varmaan ilman kamujakin koska en vaan jaksa. Pliis antakaa aikaa älkääkä vihastuko taikka unohtako. En tapaa enää edes äiti/isi kamuja. X___X

Mo!

Pitkän hiljaisuuden jälkeen tulen valottamaan vähän tilannettani.

Aloitin tosiaan työt ja siitä lähtien olen tuntenut oloni hyvin hyvin kurjaksi. Fiilikseni eivät johdu itse työstä vaan siitä kuinka joudun aikani käyttämään. Tapasin ennen lähes joka päivä ystäviäni. Nyt vaikeista työajoistani johtuen näen tuttujani ainoastaan töissä töiden lomassa. Villeä en näe sitäkään mitä ennen. Hän nousee aamuisin ennen meidän tyttöjen heräämistä ja lähtee työhuoneelle työstämään sarjakuvansa kakkos osaa. Vietämme Ketun kanssa kahdestaan päivän aamun tunnit syöden ja  leikkien ulkona kuin sisälläkin. Teen eväät, pukeudun valmiiksi pyöräilykamppeisiini kenkiä jalkaan laittamista lukuunottamatta. Ville pyyhältään kotiin ja teemme läpystä lapsen vaihdon. Pyöräilen töihin johon menee lähemmäs tunti peseytymisen takia. Hikoan. Ja alkulähtöni jälkeen olen kymmenen tunnin kuluttua kotona. Myöhään illalla siis. Lösähdän hetkeksi sohvalle television ääreen sitä oikeasti katsomatta ja nukahdan siihen.

Kappas se on aamu ja sama päivä uusiksi. MIKSI? EI EI EI!! .. fu fu fuuuuu

En halunnut tulla kirjoittamaan mitään tänne, enkä edes ehtinyt,  koska olisin mahdollisesti kertonut vain hyvin ikäviä asioita parisuhteestani jota ei enää näkynyt missään. Huusin poikaystävälleni viimeviikolla ja mietin väkivaltaisia ajatuksia. (entä jos potkaisen, huomaako se sitten minutkin) Olin hyvin turhautunut moneen muuhunkin asiaan kuin vain hänen ajankäyttöönsä. Siis oma ajankäyttönihän tässä on aivan syvältä. Missä mun ystävät on? Eikun hei, minähän oon töissä aina silloin kun he eivät ole. 

Hey pliiis miehet, huomioikaa emäntiänne. Ei tarvitse tehdä mitään sirkustemppuja kuten ystäväni hyvin sanoi. Halaus pahaan mieleen/hyvään mieleen tekee naisesta tärkeän. Naiset taas varmasti tietävät mistä oma mies tykkää ilman yksittäistä vastausta (esim. housut pois ja se suuhun).

"Elä huoli, me pidetään sulle kotona seuraa." 

(vine postaus)

Mo!

Kaikesta töihin paluun alkyhypetyksestä huolimatta tapahtui hajoaminen. En ole jaksanut tulla kertomaan tästä epäonnistuneesta olostani tänne aijemmin. Koetan vain pitää tapani mukaan elämän normaalina. Tavata kamuja aamuisin Ketun kanssa ennen töihin menoa ja jopa öisin töiden jälkeen armottomasta uupumuksesta huolimatta. Huonosti tosin. Pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat hyvin suurilta ja epämiellyttäviltä. En haluaisi enää edes vastata puhelimeen jos joku soittaa tai laittaa viestiä. Jos käytin ennen facebookkia huonosti niin nyt en käytä sitä ollenkaan vältelläkseni ihmisiä.

Jos pahaa on niin hiukan hyvääkin. Työmatkapyöräily maistuu vaikkakin on hurjan raskasta minunlaiselleni huonokuntoiselle. Jospa seuraavalla viikolla helpottaisi eikä tuntuisi siltä että vetäisi pikkukiviä keuhkoihin.

:,,(

Viimeviikon joitain juttuja

Viikonloppuamme tahditti ystävien hääjuhla toisella paikkakunnalla. Bussimatka sujui suhteellisen hienosti edellis kertaan verrattuna. Istuin itse suosiolla toiselle penkkirivistölle kuin kaksi muuta perheenjäsentäni kädessäni pelikonsoli ja sisällä vanha tuttu Pokemon White 2. Tapasimme ystäviämme ja Kettu kävi ottamassa selkään kissalta. Tai paremmin muotoiltuna hän sai tassusta. Mitään vaaratilanteita ei oikeasti koettu, tyttö oli vaan liian innokas kissojen suhteen. Sanavarasto lisääntyi kissojen myötä. Kizzaah kizzaa kisssaa MOOOu. Ystäviemme vauva oli kasvanut hurjasti parissa viikossa. Tuhisi edelleen yhtä söpösti ja tuoksui aivan vauvalle. Vai onko oikea haju maito? Ensi kerralla tuoksuttelen myös ystävääni.

Hääjuhlat olivat intiimit, hääpari niin kaunis ja komea ja upea että tirautin useammat kyyneleet. Jos olisitte nähneet morsiamen .. Voi kunpa olisitte. <3 Tuore pariskunta viettää juuri nyt lemmenlomaansa muualla kuin kotonaan ja haluan lähettää terveisiä että lempikää nyt toisianne pupusti. Kiitos kun sain olla mukana ikimuistoisessa päivässänne.

Linnavainion julkaisubileet olivat myös viimeviikolla. Juhlat onnistuivat yli omien odotusteni vaikka varoitusaika järjestää oli lyhyt. Porukkaa tuli siitä huolimatta tasaisesti lisää ja kirjojakin meni kuulemma kaupaksi. Ville istui koko illan oma kirja edessään piirtäen omistuspiirroksia ja kirjoituksia. Me muut taas nautimme toistemme seurasta, omenasoodasta (hyvää!) ja sangriasta mihin en uskonut koskevani vuoden 2008 laivasta tippumisonnettomuuteni jälkeen. Kahvillan henkilökunnalle kiitosta että saimme järjestää kemut teillä. Niin ja kestämisestä yleensä. :D

Linnavainiota saa Turun Sarjakuvakaupan verkkokaupasta sekä Musta Ritari kustannuksen kautta.

Töiden tekeminen tuntuu yllättävän normaalille. Onko minussa jotain vialla? Luulin että olisin ollut työpäivien jälkeen totaalisen rikki mutta en ole. Muistelin päivien kuluvan armottoman hitaasti niiden sitä kuitenkaan olematta. Mikäpä tässä. Life is ok mutta sosiaalinen elämäni kärsii iltatöistä. Anteeksi ystävät. Meikellä on teitä ikävä!

Meikä menee töihin

Edellisviikko hurahti hirmuisen hyvissä merkeissä. Täyteen ängetty, joka päivälle jotain vähän ja vähän enemmänkin. Tykkään sellaisesta ajan hyvin käyttämisestä. Minulle tulee oikeastaan huono omatunto lorvimisesta. Esimerkiksi nyt tiskasin ja kokkasin samaan aikaan ja tässä se suurin syy jonka vuoksi poltan ruoan pohjaan AINA. Kauhun ja hyvän jännityksen sekoituksella odotan tänään alkavaa työelämääni. En ole vieläkään täysin päättänyt onko se enemmän ihanaa vaiko kamalaa. Miten yhdestä asiasta voi olla samaan aikaan niin ristiriitaiset tuntemukset?

Näihin tunnelmiin jään valitsemaan jotain pyöräilyyn sopivaa vaatetta tuohon hyiseen ilmaan. Äiti lupasi syntymäpäivälahjaksi lämpimät pyöräilykamppeet. Jeaaaaah todellakin!

Paniqe

Tänään juhlitaan vihdoin Linnavainiota ja Villeä ravintola Kahvillassa, Tampereen Tammelassa. Minulla ei ole tietenkään mitään päällepantavaa ja kasvatan viimehetken paniikkia sisälläni. Nyt jos kaipaa omaa kappalettaan uudesta Suomalaisesta sarjiksesta niin omistuskirjoituksilla ja/tai piirroksilla saa. Meikä lupaa 12e rahaa vastaan ne! :D

Eilen oli vallan mainio päivä, tämäkin aamu sujahtanut hienossa seurassa. Tuntuu että koko viikko on ollut onnistumisia ja ihmisiä täynnä. Haluan kehua jokaista joka on halunnut viettää aikaa kanssani tai kanssamme. Se saa minut tuntemaan itseni niin tärkeäksi. Pian tämä erikoisjakso elämässäni päättyy ja muistelen näitä hetkiä hymyssä suin hyisestä ilmasta huolimatta.

Palataan asioille.

Kodinhengetär on vähän hidas

Mou!

Onko mitään ihanampaa kuin tulla raskaan ulkonavietetyn päivän jälkeen siistin ja puhtaaseen kotiin jossa odottaa vielä valmis ruoka valmiina? Mielestäni ei. Poikaystäväni on tässä asiassa samaa mieltä kanssani. Hän lähtee aamupäivästä töihin, on siellä ahkerana, ajattelee välillä perhettään lämmöllä ja tekee vielä kovemmin töitä. Kun tulee kotiinlähdön aika hän ajattelee hetken että entäs jos tänään olisi se päivä.. No ei se ole! Kotona odottaa luultavasti kovempi kaaos kuin hänen sieltä töihin lähtiessä. Tiskiä on kerääntynyt valtavat kasat, lattioita peittää vaate ja lelu kuorrutus. Pöydät, pöydän alla oleva lattia sekä seinät ovat saaneet myös osumaa ruoasta. Mahdollisesti tekemäni ruokakin on palanut pohjaan.

Minä silti tsemppaan ihan hulluna! Teen joka päivä kokoajan vähän siivousta. Siis ihan valehtelematta. Pidän myös kunnon siivoushetkiä niin että komennan Ketun isin kanssa ulos jota saan siivota rauhassa. Myös ämmi ja mummi ovat molemmat kokeneet kovan komennukseni "Ulos! Minä siivoan nyt." .. Ja sitten se puhdas koti kestää vain siihen saakka kun muu sakki astuu takaisin sisään. Vähintään se olen minä itse joka jättää tavaroita lojumaan minne sattuu jos joku muu sitä ei tee. Jatkan taas hitaasti mutta kokoaikaisesti siivoamisen uusintaa. Tavaroita tavaroita. Valitettavasti päivässä on vain tietyn verran tunteja ja minulla vain tietyn verran aikaa paneutua siivoukseen. Tyttö tulee ykkösenä. Oma viihtymiseni kakkosena

Meidän perheelle siis se ihanan siisti ja ruoalta tuoksuva koti on jäänyt totaaliseksi kuvitukseksi viimeisen vuoden ajaksi kaikesta kovasta työstä huolimatta. Minä en vaan ehdi tehdä kaikkea kokoajan uudestaan siihen mennessä kun Ville palaa töistä kotiin. Katsotaampa siis miten hän pärjää tytön ja kaaoskodin pystyssä pitämisessä alkaen ihan pian kun minä aloitan muut työt kuin kotityöt.

Perus tänään

Ompa mieltä ylentävää viettää kaksi peräkkäistä päivää krapulalta haisevien ihmisten kanssa. Ei minulla itselläni ole sellaiseen aikaa! Kettu alkaa tehdä jos jonkinlaisia tuhmuuksia jos häntä ei leikitä tarpeeksi. Pitää telmiä pihalla ja kieritellä kotona ympäri ämpäri niin että nauru raikaa.

Ja olinhan minä itsekkin liikenteessä viikonloppuna ilman seuraavan aamun tuomaa avuttomuutta. Ei vaan voinut. 

Tänään ollaan mm. käyty leikkimässä kavereiden kanssa. Paineltu kaikkia mahdollisia nappeja (hissien, suojateiden valojen) sekä huudettu lujaa jos ei ole napille yltänyt. Leivottu kasa syntymäpäiväkakkuja hiekasta. Poimittu luumuja sekä ylikypsiä viinimarjoja. Kiukuteltu. Köpsytelty sateessa leikkikentällä. Naurettu kippurassa. Katsottu leffa. Tiskattu uskomaton loppuvastukselle näyttävä kasa astioita. Nautittu myös aikuisesta seurasta. Syyllistetty poikaystävää hänen krapulastaan vielä nytkin.. Sori honey. <3 

Nyt lähden "lenkille" koska Kettu viettää päiväuniaan tähän aikaan illasta. ->

Voi Pokemon!

Väliaikatietoja Pokemon White 2 pelin pelaamisesta.

Pelitunteja 152 ja päälle 25 minuuttia. Nähtyjä Pokemoneja 453 ja napattuja 203. Mitä pidempään peliä olen tahkonut sitä epätoivoisemmaksi alan muuttua. Kaikkien Poksujen kerääminen tuntuu täysin mahdottomalta "laillisin" keinoin. Enkä ole vaihtanut vielä yhtään Pokemonia kenenkään kanssa. Sen aika tulee varmasti pian tai muutun hulluksi.

Nyt kehityksessäni ovat kaikki Eeven muodot. Ennen sitä minun pitää tosin breedata itselleni sitä kehitettävää hoitopaikan kautta (kuulostaa hullulle eikö?). Omistan vasta Glaceonin ja Flaeronin. Ensimmäisen Eeveeni nappasin viemäristä. Tästä tulee pitkä syksy..

Äsken nukuttaessani Ketunrääpälettä sain vihdoin kehitettyä Zweilouksen hurjaksi kolmipäiseksi lohikäärmehirviöksi! En spoilaa mutta sanompa vaan että pelitunteja kului juuri tähän kehitykseen rutkasti. 

Todiste!

Kömpelöä ystävyyttä

Vietin eilen mielenkiintoisia aikoja linja-autossa Ketun kanssa. Hyppäsin tuttuun turvalliseen bussiin keskiovista kuten tavallista. Keskustorilla muutama mummeli ihmetteli nousuaan väärään bussiin ääneen. Ei tämä normaalisti kaartanut tähän kyseiselle pysäkille heidän mukaansa. Minä en asiaa sen kummempaa miettinyt koska mielestäni pysähtymispaikka oli tavallinen. Olimme tosiaan matkalla Ikeaan hakemaan pattereita ja suurimpana syynä reissuun oli äiti ja lapsiystämme tapaaminen. Jonkun aikaa matkattuani aloin jo hiukan ihmetellä kyydin vain jatkumista. Ihmettely oli omiaan koska pysäkkiäni ei tosin koskaan tullut! Jossain Vuoreksessa (eli aika kaukana lähtöpisteestä..) rohkenin kysyä kanssamatkustajalta bussin numeroa. Sehän oli täysin väärä! Siis olin noussut itsekkin totaalisen väärään bussiin mummojen tavoin. Onneksi joku osasi lohduttaa että Hervannasta (aivan väärässä suunnassa lähtöpaikkaan tai menopaikkaan verrattuna) kyseinen bussi tulee takaisin päin ja aika lähellä Ikeaa on pysäkki.. Ja tämähän ei ollut ensimmäinen kerta kun hyppään väärään bussiin. Ehkä viimeinen? Toivoa on kuitenkin jäljellä.

Pienet tyttäremme söivät ja leikkivät Ikean leikkikehässä. Hiukan jopa toisiaan katselivat. Jossain kohdassa kehotimme ystäväni kanssa lapsia ottamaan toisaan käsistä kiinni. Kettu veti nopeasti omansa pois mutta hänen pieni ystävänsä Ii jatkoi Ketun tutkintaa tarmokkaasti. Lopulta Ii HALASI Kettua. Olisittepa nähneet Ketun hämmentyneen ja kömpelön vastahalauksen. Hämentynyt taikka ei, halaus tuli hänenkin puoleltaan vaikkakin lopahti molempien pienten kaatuen toistensa päälle armottoman parkumisen säestämänä. Pyydän anteeksi Ikean työntekijöiltä ja samaan aikaan shoppailevilta.

Ikeassa syövät lapset tiistaisin ilmaiseksi! Minkä loistavan ajankohdan olimmekaan siis tietämättämme valinneet siellä käyntiin.

Ketun kamuja?

Vaikka nyt onkin menossa sivusta seuraajan rooli-kausi niin silti Kettu on tehnyt välillä vaikutusta hiukan isompiin lapsiin. Hyvin harvassa ovat kontaktit muihin muuten kuin tuijotus kaukaa tai tiukka EI jos joku muu lapsi sattuu tekemään hänen mielestään jotain mitä hänen pitäisi tehdä eikä toisen. Pitää vielä koettaa puolustautua että minä en itse yleensä edes sano Ei vaan sen tilalla Top top. Mistä lie oppinut ja vielä suoralla huudolla omansa.

Sarjisfestareilla kaksi n.4-vuotiasta tyttö ja poika päättivät ottaa Ketun mukaan leikkiinsä. Kuulin siitä osat  

"Juostaan tuota karkuun." 

 Ja

"Ooksää kuuro? Eiks sulla oo korvia?"

"Ooks sää tyhmä? Eksää tajua?"

Kettu tutki koko ajan onnellisena tyhjää karkkipussia huomioimatta hänestä kiinnostuneita lapsia.

Läheisessä leikkipuistossamme taas viisi ja kuusivuotiaat pojat ihan oikeasti halusivat tutustua ja auttaa pienempää tyttöä kiipeilytalossa. Mietin hetken poikien suojelemisviettiä ja selvisi että toisella on kaksivuotias sisko kotona. Molemmat neuvoivat Kettua minne voi mennä ja minne ei. Toinen jopa nosteli tyttöä ja stoppasi minua nopeammin häntä tipahtamasta reunan yli n.2 metrisen matkan.

Veikkaan silti että ihan pian alkaa kausi jossa muut lapset kiinnostavat.

Äiti on jo päättänyt tämän kaverisuhteen.

Vielä kerran sarjiksia

Ostoksiamme tässä! Nyt syödään loppukuukausi puuroa.

Olisin halunnut postata lisäksi kuvan Ulli Lustista nimmaroimassa kirjaansa Tämä on loppu elämäsi viimeinen päivä, Tommi Musturista haastattelunsa aikana Mbarin terassilla, Sami Rouhiaisesta iloisena hymyilemässä upeiden töidensä takana, uskomaton JP Ahonen tekemässä mitä tahansa, ystävistäni, Villestä nimmaroimassa kirjaansa sekä tietysti ihan yleis kuvia festareilta. Meikä on vaan alkanut pohtia sitä että pakko kehittää ensin joku yhtenäinen tyyli postata näitä kuvia. Ketustelun postaukset ja koko blogi on aina ollut hiukan suttuinen ja hutiloidun näköisesti koottu. :D Koetan vähän rajoittaa ja kehittää helpompaa asettelua kuviin.

Malttia valttia en osaa pelata korttia.

Niin ja sitä puuroa! Lemppari youtube pojat jo vuosien takaa. <3

Ah ihana oma(vuokra)koti täällä olen!

Jälleen yksi toimintarikas viikko takana ja meikä perheineni kokemuksia viisaampana. Rakastan olla kotona tekemättä mitään sen kummempaa. Olla vaan. Rakastan myös sitä että voin käydä pyörimässä päivän jossain lähistöllä ja illan hämärtyessä kipittää lämpimään kotiini.

Tukholman reissussa parasta oli tietysti seura ja laivabuffet. Kuinka voisinkaan kuvailla teille sitä hätääntymiseni määrä kun matkaseurani halusi viedä laukkunsa hyttiin ennen buffettiin astumista. Pelkäsin siis että emme ehdi syödä tarpeeksi. Huoleni osoittautui turhaksi. 

Gamla Stan eli tuttavallisemmin vanhakaupunki. Meikästä näyttää ihan Suomen Helsingille.

Söin liikaa, en jaksa panna

Sallulle matkan pääpointti oli meidän lisäksemme armoton shoppaus. Kiersimme hänen himoitsemansa kaupat läpi tarkkaan ja palasimmekin muutamiin. Molempien suureksi suosikiksi tosin nousi Quality Outlet-kylä Barkarbyssa. Siellä Sallu fanitti laatumerkkejä ja niiden normaalia alempia hintoja. Itsekkin innostuin kiskomaan päälleni sovituskopissa Leviksen farkkuja. Harmi että kokoja ei ollut. Hinta olisi kerrankin ollut sopiva. Tätini ja Kettu viettivät toisenlaista kivaa meidän kierrellessä kaupoilla. Kävivät Djurgårdenissa jossa oli esimerkiksi Astrid Lindgrenin saduilla höysetty juna! Kuulosti hienolle, olisin varmasti itsekkin viihtynyt.

Minulle hyvään seuraan ja koko reissuun lähtöön liittyi vahvasti velipuoleni ja siskopuoleni perheineen joiden kanssa vietimme aikaa mahdollisimman paljon. Emme ole tunteneet toisiamme vielä montaakaan vuotta ja tämä oli uskomattoman tärkeä kokemus. Toivon myös että Kettu voisi rohkeasti reissata ulkomaan serkkujaan tapaamaan milloin siltä tuntuu kun tutustuvat jo pieninä.

Viikonloppu menikin sarjakuvafestivaali hulinoissa kera ystävien ja viisiviikkoisen vauvan. Oi vauva. Teki mieli vain nuuskutella sitä pientä. Ihmetellä pieniä sormia ja silmiä jotka tutkivat yllättävän tarkkaan ympäristöään jo nyt. Se on ihan täydellinen pieni vauva. Menee edelleen yli ymmärryksen rajojeni tämä vauvailu. Ne ovat vaan niin uskomattoman ihania pieniä rääpäleitä joiden vuoksi tekisi mitä tahansa. <3 Rakastan.

ps. Valmistin raakasuklaata ensimmäistä kertaa ikinä. Helpompaa kuin hakea kaupasta ja taistella siellä minkä levyn ottaisi tällä kertaa. Suklaan ylimääräiset härpäkkeet nimittäin saa päättää itse ja senkin kuinka suklaista valmis mötikkä on. Uh. Nam.

Huomenna Helsingin Sarjakuvafestivaalit .. Ou mai bf's Linnis.

Well hellou! Kotiuduimme tuossa muutama tunti taaksepäin ja tässä stressaan jo seuraavaa matkaa. Nimittäin sinne Helsinkiin Sarjakuvafestivaaleille. Meillä oli Tukholmassa omat kommelluksemme mutta nyt sivuutan ne toistaiseksi tyystin ja kehotan porukkaa menemään viikonlopuksi nauttimaan sarjakuvista. Niin ja tottakai peukutan myös sitä että haette omat kappaleenne Villen sarjakuvasta ja pyytäkää nyt ihmeessä omistuspiirros samaan rahaan. ;)

Kotona olemattomuudestani johtuen koneella ei ole vielä ohjelmia asennettuna enkä voisi edes lastata tänne kuvapläjäystä (otinkohan edes oikein kuvia reissussa?) mutta asiaa ja asian vierestä löytyy juttua liiaksi jaaritteluksi saakka. Esimerkiksi kuinka koetin tuhota jälleen parisuhteeni Villeen turhalla (?) skitsoilulla puhelimitse. Ihan totta olen leppoisa tyyppi mutta jos olet juuri löytänyt lapsen päästä punkin  ja kuulet samalla että halpoja lippuja viikonlopun viettoon ei ole ostettu saattaisi kuka tahansa viilipytty kuohahtaa yli.  Ja päässä pyörii edelleen luultavasti laivan takia. Milloin tämä karuselli pysähtyy? En sentään ole merisairas kuten pienempänä. Koetan palata asioille mahdollisimman pian. Nyt ensimmäinen jakso itselleni julkkis BB:tä! ;D Jeahhh. --->

Mitäs me samixet + Linnavainion julkaisu!

Joitain päiväni kohokohtia. Pukea meidät mätsääviin asuihin. Tästä asiasta on ollut joskus paljonkin juttua kaksplussalla ja vauva-foorumeilla kotiäitien päivien kohokohdista. Kylläkin lapset puetaan samantapaisiin asuihin eikä koko perhe. Kyllähän tuo oikeasti on aika hauskaa eikä tämä ole ollut ainoa kerta eikä varmasti myöskään viimeinen. Ehkä hieman noloa? Vai onko teistä? Meikästä on ihan jees olla tekstiilikaksonen Ketun kanssa.

Kohta ollaankin Ruotsin maalla ihmettelemässä paikkoja naisvaltaisella porukalla. Ville jää työhuoneelleen pakertamaan uuden sarjakuvansa kanssa hyväksytysti tunteja putkeen kun koti ammottaa tyhjyyttään meistä tytöistä. Jos joku sattuu olemaan viikonloppuna Helsingissä ja liikkumaan Sarjakuvafestareilla niin poiketkaa ihmeessä Musta Ritari Kustannuksen pisteelle hankkimaan Villen sarjakuva nimeltä Linnavainio.

Linnavainio sua oottanut oooooooon. Kyseistä sarjista Ville suunnitteli, kirjoitti, luonnosteli ja piirsi tunteja ja aina tunteja poissaolevana perheen touhuista. Parempi olla hyvä ellei jopa upea teos. En ole itse vielä nähnyt pokkaria painettuna. Jännittää! Niin ja ollaanhan mekin viikonloppuna Helsingissä. Saa tulla morjestamaan jos törmätään. :)

Lauantain menovinkki

Siivouspäivä on kierrätyksen, vanhojen tavaroiden ystävien ja kaupunkikulttuurin uusi juhlapäivä. Siivouspäivä muuttaa kaupungit isoiksi kirpputoreiksi ja markkinoiksi, joille kuka tahansa voi tuoda ylimääräiset tavaransa myytäväksi tai annettavaksi. 

Ja mikä parasta, Siivouspäivä on koko Suomen kattava tapahtuma! Eli kaikki mukaan tavalla taikka toisella. Shoppaamaan tai pistämään omat ylimääräiset tavarat eteenpäin.

http://siivouspaiva.com

Tampereella huomenna meininkiä ainakin näissä paikoissa:

Nappasin kuvan myyntipisteiden kartasta perjantaiaamuna. Veikkaan myyntipisteitä ilmestyvän lisää kuin sieniä sateella. Tai plussaa. Plop plop.

----------------------------------------------------------------------------------------

Taide kiertoon

Teosmyyntiä Galleria Rajatilassa siivouspäivänä 31.8.

Rajataide ry osal­lis­tuu Siivouspäivä-tapahtumaan teosmyyntitempauksella. Rajataiteen jäsen­tai­tei­li­jat sii­voa­vat teok­sensa varas­toista myyn­tiin Galleria Rajatilan teos­myyn­ti­tem­pauk­sessa 31.8. klo 12–18. Myynnissä tai­de­gra­fiik­kaa, maa­lauk­sia, valo­ku­via, piir­rus­tuk­sia, kort­teja, koruja ja pal­jon muuta. Taiteilijat ovat pai­kan päällä ker­to­massa tuotannostaan.

Teoksia ja tuot­teita myyn­nissä seu­raa­vilta taiteilijoilta:

AINO LOUHI
KAROLIINA PAAPPA
SANNI SEPPÄ
TANJA MERIKOSKI
MARI-SOHVI MIETTINEN
KATJA SAKSANEN
KRISTIAN TUOMAINEN
SANNA TAAS

Älytön neuvolareissu ja puhelin kuntoon

Hiukan verisistä tunnelmista toisiin. Ketun 1,3kk neuvola oli tänään. Terkkari piikitti tytölle vahingossa jo vuoden ikäisenä saadut rokotteet uudestaan. En ole kuullut ikinä että noin olisi sattunut eikä muuten ollut tätinikään joka on myös terveydenhoitaja. Rokotteista ei kuulemma pitäisi olla vaaraa tuplanakaan mutta kyllä meitä silti hiukan hirvittää. Terkkari jotenkin ajatuksissaan kävi läpi päässään että Kettu on 1-vuotis käynnillään. No eipä ollut ei. En itse ole rokotuskammoinen mutta mitään "ylimääräisiä" rokotuksia en ole ikinä ottanut taikka halunnut. Siksikin tämä tuntui entistä pahemmalta.

Jos pystyy unohtamaan rokotus sekaannuksen niin voi nauttia hyvästä kasvusta. Pituutta on kuitenkin jo huimat 80cm ja painokin noussut 9,2 kiloon. Tiedättekö muita vähän päältä 1-vuotiaita jotka olisivat yhtä hujoppeja? Itse tiedän tasan kaksi ja toinen heistä on siskoni tytär. Ketun jättiläismäinen kasvamisvauhti ihmetytti taas terveydenhoitajaamme. Me Villen kanssa taas olemme molemmat kasvanet pieninä alakäyrillä tai jopa niiden alla?

Mitäs muuta?

Kävin korjauttamassa tänään Valkeakoskella puhelimeni koska edullisimmin sai. Vakuutusyhtiöni ei suostunut tulemaan yhtään vastaan. Ei edes sitä 15-20euroa mikä omavastuu osuuden jälkeen olisi heille kuulunut. Eipä mitään! Sain halvemmalla korjauksen ja tunnissa. Plussana korjaajakin oli oikein komea mies ja kehui N3DS:ni. ;) Eli Tampere ja lähiseudut jos puhelin hajoaa niin harkitkaa ihmeessä -> http://udrop.fi

Sehän toimii jälleen ja heti Ketun Henna-täti soittaa. (Ville otti minusta kerrankin kuvan vau)

Zombie Walk Tampere / 2

Pahoittelen valmiiksi herkimpien unien menetystä. 

Anteeksi.

Voin totuudella kertoa että kaikki kuvissa näkyvät ruhjeet verineen ovat maskeerauksen tuloksia esimerkiksi värjätyillä vessapaperilla tai kauraryyneillä tekoverta unohtamatta. 

Pitkästä aikaa kuvia joita klikatessa ne voi katsoa suurempina.

 

 

Zombie Walk Tre pt.1

Mietin tuossa jo jonkin aikaa että kuka naapureistani on innostunut popittamaan pitkästä aikaa niin että tekisi mieli poliisi-sedälle soittaa. Höpsis. Nehän on Blockfestit meinaan! Aika kauas kuuluu keskustafestareiden äänet täysin kirkkaasti.

Tänään oli Tampereen Zombie Walk-tapahtuma jonne kiirehdin mukaan. Itseasiassa ystäväni juoksivat ja minä pyöräilin laiskaan tapaani huudellen samalla letkeästi "Jaksaa jaksaa! Hyvä!" kommentteja. Varmaan olisivat mieluusti vetäneet minua turpaan jos meillä ei olisi ollut niin kiire lopun kulkueen mukaan. Noh, en saanut selkääni ja ehdimmekin paikoille juuri sopivasti. Kettu lähti ämmille mutta kulkueessa oli ainakin kaksi pienempää lasta ja vaikka kuinka monta isompaa.

Seuraavaksi vähän maistiaisia illasta.

1,3kk

Eiköhän tässä olisi aika kertoa hiukan Ketunkin kulumisia ja kehittymistä. Sitä on tapahtunut viimeaikoina hurjasti varsinkin puhumisen saralla.

Käytetyimmät sanat ovat pois, tänne, anna, hampaat, nam, Pai (Teletapit hehe), äiti, mummu, Antti, napa, buu, mammaa (piimää/maitoa) + kourallinen muita. Näiden lisäksi tulee joka päivä uusia matkimis-sanoja vaikka kuinka paljon.

Aamu alkaa pois-sanalla koska pitäähän meidän tajuta nostaa hänet sängystään. Pois on tuttu myös silloin kun ruoka on tytön mielestä jo syöty ja nyt pitäisi tehdä jotain muuta eli pois pöydästä. Sylistä pois, kiikusta pois. Kyllä hän sitä käyttää oikeissa paikoissa. Tänne taas tulee kaikesta minne hän haluaa mennä. Leikkipuiston nähdessään kuuluu isoon ääneen TÄNNE, pyörän nähdessään sama karjaisu TÄNNE! Nämä sanat yhdistyvät pyöräillessä leikkipuiston näkyessä niin minua voidaan ensin komentaa että POISSS ja heti perään TÄNNE. Kohta täällä viihdyttää puhuvakone joka kertoo äidin ja isin väliset jutut mummolan ruokapöydässä eteenpäin. Nyt viimeistään on pakko karsia tuhmat/tyhmät jutut pois suustani. Eri asia onnistuuko tuo. -.-'

Liikkuminen on tuntunut olevan Ketulle luonnostaan helppoa. Meiltä epäaktiivisilta sohvaperunoilta hän ei ole aktiivista liikkumistaan oppinut. Portaiden kävely sujuu lähes ongelmitta pystyasennossa. Juoksentelu ja jopa pieni hyppiminen onnistuu. Kiipeilyä pöydille, omaan syöttötuoliin toisen tuolin kautta, leikkivempaimiin ja vaikka minne muualle korkealle. Itse hiukan hitaampana en aina huomaa tytön valtavaa vauhtia ja vaaratilanteita korkeilla paikoilla. Kyllähän sieltä voi tippua vaikka kiipeily onnistuukin ja tiputtu on myös. Onneksi suuremmilta haavereilta on säästytty. Vasta yksi arpi koristaa Ketun otsaa ja sekin taitaa jäädä hiusten alle. Tai jos ei niin luultavasti saan haukut päälleni viimeistään teini-ikäiseltä tyttäreltäni.

Nyt lähden viemään kännykkääni huoltoon leikkipuiston matkanvarrelle. Etulasi räsähti leikkiessämme leikkiä äiti on kantojuhta. 

Viikonloppu

Mou.

Mukava viikonloppu takana sisältäen ystävän synttärit, chilifestiä, ilta rientoja, kahvilapäivän ja kaikki tämä kera setä-Andyn ja Villen (ei se perus Ville). Perjantaina otimme Saikun kanssa rennosti hänen kunniakseen syömällä ja tahkomalla Donkey Kongia tarkoituksena pelin 100% läpäisy. Etenimme tehtävässämme jonkun verran mutta onneksi tekemistä edelleen riittää koska erikoiskentät eivät ole liian helppoja ja peli on super viihdyttävä. Lauantaina taas uhmaava sadesääkään ei saanut meitä jäämään kotiin television valon eteen illasta vaan avasimme sateenvarjot ja suuntasimme ulos kohti Laikun lavaa ja keskustorin chilifestejä. Arvatkaapa kuinka paljon Hot-kastikkeella siveltyjä siipiä mahtuu yhteen mieheen kahdessatoista minuutissa? Ennätyksen napannut mies voitti viime vuotisen tuloksensa yhdellä enemmän syödyllä ja oikea vastaus on seitsemän kymmentä. Ihan hullua! Itse vedän puolessa tunnissa sen paritoista, hyvällä mäihällä viisitoista. Mahtaa mahaan koskea jälkeenpäin.

Plevan loistavan siman rohkaisemana pakotin Viken (se perus Ville) lähes suoraan töistä mukaamme liikenteeseen. Kerrankin ilman suurempia vastaväitteitä hän liittyi seuraamme. Illan kohokohta itselleni oli varmasti tiimiytyminen Aliaksen pelaamiseen Viken kanssa. Emme ole luultavasti ikinä pelanneet yhdessä sananselityspeliä. Nyt oli oikea hetki näin kahdeksan yhteisen vuoden jälkeen. Kotimatkalla iski nälkä joten pojat päättivät valmistaa hampurilaisia. Itse nukahdin mutta aamupala oli täydellinen.

Tiimi Kettu&Lätty kannustavat wingssien syöjiä.

Kamuja.

Ravintolapäivän lemppari paikka.