perjantai 23. elokuuta 2013

1,3kk


Eiköhän tässä olisi aika kertoa hiukan Ketunkin kulumisia ja kehittymistä. Sitä on tapahtunut viimeaikoina hurjasti varsinkin puhumisen saralla.



Käytetyimmät sanat ovat pois, tänne, anna, hampaat, nam, Pai (Teletapit hehe), äiti, mummu, Antti, napa, buu, mammaa (piimää/maitoa) + kourallinen muita. Näiden lisäksi tulee joka päivä uusia matkimis-sanoja vaikka kuinka paljon.

Aamu alkaa pois-sanalla koska pitäähän meidän tajuta nostaa hänet sängystään. Pois on tuttu myös silloin kun ruoka on tytön mielestä jo syöty ja nyt pitäisi tehdä jotain muuta eli pois pöydästä. Sylistä pois, kiikusta pois. Kyllä hän sitä käyttää oikeissa paikoissa. Tänne taas tulee kaikesta minne hän haluaa mennä. Leikkipuiston nähdessään kuuluu isoon ääneen TÄNNE, pyörän nähdessään sama karjaisu TÄNNE! Nämä sanat yhdistyvät pyöräillessä leikkipuiston näkyessä niin minua voidaan ensin komentaa että POISSS ja heti perään TÄNNE. Kohta täällä viihdyttää puhuvakone joka kertoo äidin ja isin väliset jutut mummolan ruokapöydässä eteenpäin. Nyt viimeistään on pakko karsia tuhmat/tyhmät jutut pois suustani. Eri asia onnistuuko tuo. -.-'
Liikkuminen on tuntunut olevan Ketulle luonnostaan helppoa. Meiltä epäaktiivisilta sohvaperunoilta hän ei ole aktiivista liikkumistaan oppinut. Portaiden kävely sujuu lähes ongelmitta pystyasennossa. Juoksentelu ja jopa pieni hyppiminen onnistuu. Kiipeilyä pöydille, omaan syöttötuoliin toisen tuolin kautta, leikkivempaimiin ja vaikka minne muualle korkealle. Itse hiukan hitaampana en aina huomaa tytön valtavaa vauhtia ja vaaratilanteita korkeilla paikoilla. Kyllähän sieltä voi tippua vaikka kiipeily onnistuukin ja tiputtu on myös. Onneksi suuremmilta haavereilta on säästytty. Vasta yksi arpi koristaa Ketun otsaa ja sekin taitaa jäädä hiusten alle. Tai jos ei niin luultavasti saan haukut päälleni viimeistään teini-ikäiseltä tyttäreltäni.

Nyt lähden viemään kännykkääni huoltoon leikkipuiston matkanvarrelle. Etulasi räsähti leikkiessämme leikkiä äiti on kantojuhta. 

2 kommenttia:

  1. oikkeesti, teidän pikun pikkuinen kettukin puhuu jo niin paljon! kohta se oppii lauseet, sanamuodot, uhmaiän ja vaikka mitä muuta vanhemista tyhmää ja kivaakin :)

    hei muuten arvaa, myö ollaan taas tampereella. pitäisi ehken muuttaa tänne kun täällä on niin kivaa, paitsi että terrakotta-näyttely oli kyllä miusta tylsä huoh.

    täällä tampereella (tai härmälässä) olon kunniaksi olavi on oppinut huutamaan apua. oikeasti 1/5. apua on huudettu muun muassa seuraavissa tilanteissa:
    -ei innostanut istua bussissa paikoillaan->apua
    -ei saanut juosta keskelle tietä katsomaan mopoa->apua
    -ei suostunut istumaan rattaissa tietä ylittäessä->apua

    ts. kovaääninen aappaa.

    oh boy näitä aikoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei uhmaikäääää äääh :,,,<

      En oo ite käynty kattomassa sitä terrakottanäyttelyä. Vai oonkohan? Jos se on jossain Sara Hildenissä niin sitten oon mutta aikoja sitten. Käykää Mältinrannassa katsomassa uusin näyttely. Ilmainen ja vaihtuu parin viikon välein. Siellä on yleensä kahden tai jopa kolmen eri taiteilijan töitä. Myös Galleria Rajatila siinä ihan lähellä Hämeenpuistossa voi yllättää kivasti. Molemmat pieniä paikkoja joten ne kiertää parissa minuutissa mutta voivat yllättää erikoisuuksillaan. Lisäksi siinä ihan lähellä myös TAMKin tiloissa Ikuinen Galleria.

      :D AHAHAHHAAH. Sori että minuu niin naurattaa mutta kun kummityttöni huusi myös ennen APUA älyttömällä äänellä vielä, jos jokin ei mennyt kuten hän haluaa. Toi on niin noloa äidille/isille mutta kaikille muille hauskaa. Tsemppiä vaan siis. Toivottavasti avun huutaminen pian loppuu. Ja jos haluutte/kerkeette treffata meitä niin me voidaan tulla käväseen vaikka siellä Härmälässä jossain leikkikselle. Olis tosi mukava tavata livenä. Me asutaan tässä ihan keskustan liepeillä eli joka paikkaan helppo pääsy ja tännekkin.

      Poista

Morjesta!
Saapi jättää palautetta, terkkuja yms. :)
Kerro vaikka miten oma päiväsi on mennyt.

Terkuin,
Lisa Love