Arkea pienen pörrökkään otuksen kanssa.

Pyykkäämistä, valvomista, vedellä lotraamista, itkemistä, hamuilua, ihmettelyä, silmien pesua, ulostelua, nukkumista ja vaatteiden vaihtoa.

Sellaisia ovat meidän päivämme. Tietty näihin mahtuu myös paljon loikoilua tv:n ääressä. Me nukutaan Ketun kanssa uudella sohvalla (Jee se tuli torstaina ja on ihan mielettömän kiva!) koska sänky on liian pehmeä ilman petauspatjaakin. Pinnasänky jonka saimme lainaan ystävältäni on ollut käytössä vasta muutamana iltana kun olen halunnut nukkua edes tunnin poikkikseni kainalossa aina herätäkseni kohta johonkin pieneen vingahdukseen. Vieressä nukkuminen on minulle helpompi vaihtoehto. Lisäksi olen vasta toissapäivänä alkanut haltsaamaan vähän syli-imetyksen saloja. Eilen sain terkkarilta myös hyvän neuvon. Vetää vaan vauvaa lähemmäs itseään ja SEHÄN AUTTOI!

Saimme eilen vieraaksemme vauvan molemmat mummot. Oman äitini kanssa vielä mietitään että mikä on hänen "mummo nimensä". Meidän suvussa on ollut tapana että kaikkia mummoja kutsutaan hiukan erillälailla. Löytyy mummia, mummoa, mammaa ym. Vielä vähän hakusessa niin olkoon nyt toistaiseksi ihan mummo hänkin. Oli hassua seurata vierestä kun he molempikin halusivat niin pidellä Kettua sylissään "Mee sinä vaan syömään, minä söin jo. Vaihdetaan sitten vauvan pitely vuoroja." :,D Ahahhahaa. Nuo höpsöt mummot ovat ihan rakastuneita.

Neuvolan terkkarikin kävi eilen kyläilemässä. Näytti hyvän imetysasennon ja kehui että tyttö oli saanut hyvin synnytyspainoaan takaisin. Siis hän painoi jo eilen kuuden päivän ikäisenä 3170g!! Eli synytmäpaino on tullut melkein kokonaisuudessaan takaisin jo nyt ja minä itkeskelin vuodeosastolla kun vauvan paino tipahti sen sallitun rajan alle. Silloin sain käskyn imettää 3h välein ja väkipakolla herättää vauvan syömään keinojakaihtamatta; vaatteiden pois ottaminen, valo, vaippojen vaihtoa, vaikka hiukan kylmällä kädellä koskettelua.. Nyt tuntui siltä että kerrankin olen onnistunut jossain. Olen nimittäin onnistunut tuottamaan täydellistä, paksua ja täyttävää maitoa. On kuulkaas 'hyvännäköistä' kakkaa voin kertoa. Jessekin suosittelee vauvan kakkaa! Ensimmäistä kertaa reagoi vauvaan jotenkin kun annoin hänelle nuoltavaksi vauvan kakkaharson. Muuten tuo koiravanhus ei ole edes katsonut Kettuun päinkään.

Myös muutama kamu onkin käynyt jo pikavisiiteillä moikkaamassa. Olin eilen aivan rättiväsynyt  kun Minde tuli kylään ruis-sipsipussia ja dippiä roudaten joten meinasin nukahtaa kesken juttelumme. Ruis-sipsit ovat kyllä mielettömiä. Juusou ja Sarde kävivät viikonloppuna ja vauva sai Metsola-myssyn! Ah miten suloinen (ja kallis, minä tiiän tuon merkin koska Hempe antoi Ketulle lainaan tyttönsä samanmerkkisen mekon jota pyysi vaalimaan nätisti). Minä sain suklaata. Saila äippänsä kera oli myös käynyt pikakylässä viimeviikolla kun me oltiin vauvan kanssa sairaalassa. Heidän jäljiltään täällä odotti sipsiä ja tosi söpö kortti. Taitaa muuten olla vauvan elämän toinen kortti ikinä. Ekan hän sai Kaisalta ja Tempulta jo ollessaan mahani suojissa.

Jes! Kävin eilen ekaa kertaa sitten kotiutuksemme ulkona parkkipaikalla saakka. Eli n.parikymmentä metriä ja pyykkituvalla. :D Olisin varmaan käynyt jo shoppailemassa itselleni jonkun kivan uuden mekon jos osaisin lypsää maitoa poikkikselle talteen. En silti usko olevani hirviöäiti vaikka en halua olla kokoajan 100% vauva vieressäni. Olisin niin helposti korvattavissa pullollisella maitoa. Opittais tuo imetys nyt ekana kunnolla ja sitten opettelen sen lypsämisen ihan varmana. Tutille tuota en haluaisi opettaa koska sairaalassa se aina unohti tissin imemisotteet hetken tuttia lutkutettuaan.

kuuden päivän ikäisenä 28.5.12