Rakas Jesse

Se on täällä meidän perheessä sattunut hyvin surullinen asia. Jesse on nyt nukkunut pois. Vietin puolet elämästäni hänen kanssaan ja hän taas koko elämänsä minun kanssani. Urheat 13-vuotta se kesti välillä vahvemmin ja välillä heikommin. Jo kahdeksan vuotta sitten sai pelätä että se on Jepen lähtö nyt kun erään karkumatkansa seurauksena oli koira pahasti hajalla. Ihme kyllä hän jaksoi leikkaukset ja pitkän kuukausia kestäneen paranemisprosessin.

Koiralla meni sunnuntai iltana rikki. Röntgenissä löytyi paljon muutakin ongelmaa kuin vain pahasti sijoiltaan mennyt jalka ja luupiikit polvessa. Tuon ikäiselle koiralle koko loppuelämä olisi ollut vain leikkauksia leikkauksen perään, makoilua kipeiden leikkaushaavojen kanssa sekä kipulääkkeiden syömistä. Esimerkiksi oli kuulema vain muutamista viikoista kyse että virtsaputki olisi muurautunut umpeen. Ihmettelen suuresti ettei koira vaikuttanut yhtään kipeältä muiden ongelmiensa takia. Se käytäytyi vain hyvin Jessemäisesti eli olemalla cool.

Rakas ystäväni ja pikkuveljeni Jesse, olit mitä loistavin koira.

13.6.12

25.6.12

27.6.12 

30.6.12

Nähtävää kasvua, ihan oikeesti.

Empä usko että se on isi joka kutistuu kovasta pyöräilyrytmistä huolimatta. Se on vauva joka kasvaa super nopsaan. Ensin Ketukka mahtui köllöttelemäään kunnolla kädellä. Nyt päällä on vaikeuksia saada huippurento asento samaisesta paikasta. Tyttö on kuin joku pieni eläin tuossa kädellä. Apina, laiskiainen, koala.. Piti oikein googlata kuvahaulla ja kyllähän tuo levyttää ihan samaan tyyliin kuin eläinkamutkin.

8pv

5 viikkoa + jotakin päiviä

Miten ja MIKSi vauvat kasvavat noin nopeasti? Tulee selkä kipeäksi vauvan nostelusta.


Ketulla ikää 1kk + 1vk

SOrry dyyyds

Anteeksi kun minusta ei ole kuulunut niin oman blogini puolella kuin lukemieni blogienkaan kommentti lootassa "loistavine" sutjautuksineni. On tullut hengattua sohvalla vauvan alla loukussa (edelleen olen paras patja mitä kämpästämme löytyy), pihalla ulkoiluttaen vauvaa ja olemalla muuten vain väsynyt homssuinen tyyppi.

Herkut pois-mieleni ei kestänyt neljää päivää kauempaa. Mieleni on niin heikko. OLEN HEIKKO NAINEN!! Helppoahan se raskaana ollessa oli olla syömättä niitä herkkuja koska sokeri olisi vaikuttanut vauvaani. Nyt kun ne pahat vaikutukset kohdistuvat tasan minuun niin ei sen väliä. Minusta tuntuu että näin väsyneenä käyn ainoastaan sokerilla.

Nukuttiin kerrankin päivällä samaan aikaan. Toimii jos osaa tai on kuukauden univelat.

Ps. Tissini ovat kokoa vauvanpää (huom kuva yllä). Huomasin tänään kun latasin kamerasta kuvia koneelle lauantailta jolloin nukuin puoleen päivään saakka heräten vain immettämään vauvan. Älkää pelästykö! Vaipan vaihdot ja vauvan kanssa seurustelu hetket järjestyivät isukin toimesta meikän levyttäessä sohvalla.

Viikon vilinää ja Ketukka 1kk

Huomasitteko hienon vertaukseni kaivattuihin Salattujen Elämien Matleenaan eli Jannen sanomana Matukkaan? Kaipaan niin Saliksia. :,,( Sunnuntaista keskiviikkoon hengailin systerin perheen kanssa. Käytiin vaatekaupoilla, Ikeassa, äipällä ja vaunuilemassa. Jos meidän tytöllä oli villit jalat jo mahassani niin kummityttöni Vivi omaa triplasti nopsemmat jalat. Senkin nopsajalka tytöt. Ja vauvan ihailu jatkui Vivin puolesta koko heidän Tampereella olo ajan. Ei sitä voi kun ihmetellä miten joku noin pieni osaa ihailla jotain muuta asiaa kuin itseään.

Kettu sai lisää lahjuksia kuten minäkin siskon perheeltä.  Mikäs meillä. ;) Nyt on esmerkiks mobilea, leikkikehää ja meitsillä boleroita tissien viilentymistä vastaan. Maakku taas toi vauvalle Hello Kittyn josta narua vetämällä tulee tulee tuttu sävelmä joka saa ainakin omat silmäni lurpsumaan. Nimesin sen nukahtamisleluksi.

Eilen käytiin vauvan kanssa neuvolassa. Siellä törmättiin erääseen pariskuntaan jotka olin bongannut aijemmin yhdestä läheisestä puistosta. Heilläkin miehellä oli pidempi tukka kuin emännällä, koira ja pieni vauva rattaissa kopalla (eli samaa ikäluokkaa kuin meidän). Kopastahan pienen vauvan tunnistaa. Vai onko isojakin koppia olemassa? Ehkä jenkkilöissä jossa kaikki on suurempaa? Olipa hauska sattuma että käymme samassa neuvolassa. Siinä pari sanaa ehdittiin vaihtaa ja hekin sanoivat että olivat nähneet meidät siellä puistossa kävelemässä. Sitä tulee kiinnitettyä enemmän huomiota muihin samassa tilanteessa oleviin enkä näköjään ole ainut. 
Neuvolasta lähdimme käväisemään muutamassa kaupassa hankkimassa täksi päiväksi ruokaa. Pakkasin tietysti kaiken rattaisiin ja lopulta oli lähes jo liian rankkaa työnnellä niitä kuumassa ulkoilmassa kotia kohti. Onneksi vauva nukkui suhteellisen nätisti koko reissun. Paitsi Neuvolaan mentäessä huusi koko matkan..

Ansku tuli pikaisesti ihailemaan vauvaa kun sattui olemaan Tampereella. Vauva heräsi vain hetkiseksi syömään ja vaipanvaihdolle. Saattelimme ystäväni keskustaan josta reippain askelin jatkoimme vauvan kanssa kahden taas takaisin kotiin. Matkalla jäin suustani kiinni ja mikäs siinä hyvällä ilmalla jäädä höpöttelemään nurmikolle. Sitten lomaileva pikkusiskoni Lätty tuli kylään ja viihdytti vauvaa että sain syödyksi. Suuntasimme yhdessä ulos läheiseen puistoon vilttien ja kirjojen kanssa. Siellä vauva taas ei suostunut nukkumaan kunnolla joten jouduin heiluttelemaan vaunuja ihan kokoajan. Läty nukahti ja lopulta kun hänet herätin oli jo viileä ilma eli kotiinlähdön aika. 

1kk

1kk

paino 4055g 

pituus 55.7cm

Viikonloppu loppu.

Ihan ok meni miitti eilen vauvan puolesta. En meinannut ehtiä sovitulle paikalle koska vauva ei suostunut nukahtamaan sitten millään. Lopulta porukka odotti minua + avecciani josta en ennakkoon ilmoitellut. Sain äidiksi tulo lahjaksi MANSIKOITA! Kiitos Otto. <3

Aivoni eivät kulkeneet hirvittäin nopeasti ja juttuni olivat tasoa "Kesässä ei ole mitään muuta huonoa paitsi ötökät.". Eli vaikka nautin ihmisten seurasta keskityin enemmän syömään mansikoita, banaaneja ja lihapullia. Kyllä siinä silti oma mieli virkistyi tuttujen ja uusien tuttujen keskellä vaikka fyysinen väsymys oli suhteellisen kova. Minuu tosin harmittaa että en jaksanut eilen illalla jatkaa iltaa samassa seurassa vaan kömmin sänkyyn. Aamusta en saanut ruhoani kämpästä ulos eli missasin myös yöksi Tampereelle jääneet kamut sunnuntain jatkoilta. Möh.. ;((

Btw, nyt on vaunulenkkeilty kävellen samanpäivän aikana n.6.5km johon sisältyi metsämaastoakin.

Koiralla tuli hätä kun vauva itki.

Pieni kertisgrilli jossa hyvä paistovoima joka pysyi yllä n.2h

#iloiset_anonyymit

Meitsi + Ketun roikale rattaissa.

Tälle päivälle tosin oli muutakin ohjelmaa luvassa kuin tavata kamuja. Nimittäin Hempe perheineen tuli katsomaan vauvaa. Kummityttöni Vivi 1,5v jutteli paljon enemmän tunnistettavia sanoja kuin viime reissulla josta on parisen kuukautta. Hän oli mielissään vauvasta ja sanoikin moneen otteeseen "Vauva, vauva." Jos pidimme vauvan lähellä "liian kovaa ääntää" Vivi alkoi sihistä meille että olisimme hiljaa. Kipaisi myös itsekseen ihailemaan nukkuvaa vauvaa. Hempe ja hänen miehensä saivat yhteistyöllä nukutettua vauvan pinnikseen. Siitä onkin aikaa milloin itse olisin onnistunut samaan. Ehkä taito kehittyy kuukausin kuluessa? 

Hempe huikkasi lähtiessään yöpuulle että on mustasukkainen meidän kiltistä ja helposta vauvasta. :D Täytyy todeta että ketun ketale on vain vieraskorea. Niin no saattoihan sekin auttaa asiaa että D-tippoja ei ole tänään nautittu. En minä eikä hän.

Toinen pieni silitteli hiukan pienempää nätisti kaltereiden välistä.

Vauva nyt 3vk+5pv

np. Ramones - Teenage Lobotomy (ja vauva nukkuu jes)

Varmasti KAIKKI hehkuttavat näitä kelejä ja minäkin edelleen. Tänään olisi erään pelifoorumin miitti ja tarkoituksena mennä päiväksi ensin rannalle. Ville on töissä joten päätin että otan miniketun mukaani miittiin. Pikkasen on jännitykset kohollaan koska tuo on vaan itkeskellyt, kitissyt ja huutanut viimeisen viikon. Vaihdettiin ne D-tipat Jekovitista Gefilukseen eikä auta. Nyt vauva pieree jatkuvasti, ilmeisesti joku uusien tippojen sivuvaikutus. Seuraavaksi taidan koettaa Relatippoja.. ÄÄh. Silmätipatkin kävin hakemassa jokunen päivä sitten mutta ei tuo vauvan silmien rähmintä helpota. Voi ressukkaa.

Kaikesta huolimatta lähdemme tänään rannalle ja pidämme kivaa aikaa. Tai siis minä pidän, vauva toivottavasti nukkuu onnellisena rattaissa puiden varjossa. Jos omistaisin jonkunlaiset kannettavat kaiuttimet ottaisin ne mukaan. Välillä tuntuu että tuo ei rauhoitu kuin kunnon annoksesta musiikkia. Tänään ollaan menty Ramonesilla.

Eilen Vikellä oli vapaapäivä mutta en saanut niitä kauan kaipaamiani päikkäreitä. Hän lähti kaverille pelaamaan ja minä sain vastalahjana tämän kaverin tyttöystävän Sarden omaksi seurakseni. Sarde toi myös pussillinen giganttisen isoja mansikoita. Ainakin kaksi niistä oli melkein siron nyrkin kokoisia. Tänään aijon hakea kyllä oman litrallisen mansikoita ja nautiskella ne ihan yksinäni koska olen tälläinen hedonisti Lissu. Jäätelöön ja muihin lisättyjen sokerien herkkuihin en koske. Kerran viikossa karkkipäivä pitäköön ainakin toistaiseksi. Hyvähän se nyt on sanoa kun tätä uutta "ruokavaliota" on kestänyt ööh.. kaksi päivää?

Ilta kymmeneltä olin jo aivan tiskirätin näköinen vetelä olento joten päätin mennä sänkyyn ja jättää vauvan kitisemään Villen hoiviin. Tämä oli "kosto" siitä että en saanut nukuttua päiväunia. Hyvä niin sillä sain nukuttua ilta kympistä yö kahteen! <3 V

Eilen illalla sohva, minä, isi ja kaikki mikä tielle sattui sai taas monoa. Sama meininki siis jatkuu kuin kohdussakin. Kuvissa myös meikän jalat kokoa 37 vertailun vuoksi.

Kettu on tänään 3 viikkoa + 4 päivää nuori.

Se on niin ihanaa kun naama levenee.

..Ja varsinkin silloin kun oma äiti huomauttaa asiasta. Ai miksi en halua lähteä hänen kanssaa minnekkään ja käsken hänet ulos kotoni? Synnytin vähän päälle 3 viikkoa sitten ja kilollisesti olen melkein - ennen raskauduttua - painossani. Mutta naama on kuulemma levennyt! Pitäähän siitä sanoa mielummin ääneen kuin vaan ajatella hiljaa itsemielessään. Ihan kun en tietäisi levähtäneeni vähän joka puolelta mutta tarvitseeko siitä ihan oikeasti tulla sanomaan? Jos voisin olisin varmaan nytkin uimassa persettäni pienemmäksi. No en ehkä siksi että haluaisin itsestäni pienemmän vaan tasan siksi että pidän uimisesta.

Vielä loistavammaksi asian tekee se että tänään en ole syönyt mitään sokeriherkkuja vain pelkästään sitä oikeaa ruokaa. Väsyttää muutenkin ihan sikana kun pieni vaan kitisee eikä suostu oikein nukkumaan (muualla kun päälläni maaten eli olen "loukussa" vauvani alla silloin kun hän nukkuu). Vaunutkaan eivät toimineet tänään niinkuin toivoin. Ketale huusi vaunuissa pää punaisena mitälie. Hieno ajankohta tulla sanomaan että naamani on levennyt. Täydellinen.

Riku otti Fingerpori jazzeilla 2011.

You make my day!