maanantai 9. huhtikuuta 2012

Operaatio koiran kyniminen ja muuta.

Tuo vanhus vihaa minua tällä hetkellä hyvin hyvin paljon. Ensin tuon hänelle 13-vuotis lahjaksi pikkusiskoni josta riemuita ja kuppiin laitettiin hänen ylhäisyytensä herkkua eli maksalaatikkoa. Siihen asti kaikki sujuikin mallikkaasti kunnes otin karstan ja sakset esiin.. Koira vihaa ylikaiken karvojen leikkaamista. Vähän väliä koira kimpoaa jonnekkin nurkkaan tai sängyn alle piiloon. Onneksi olen isompi ja voimakkaampi jotta saan hänet raahattua takaisin Lisben parturipaikalle.

Jesse on kyllä oikeasti jo aika vanha koira. Hommasin Jepen ihan itse ollessani paritoista vuotias. Etsin pentueen netistä (koulussa, kotona sellaista ihmettä ei siihen aikaan vielä monellakaan ollut), soitin ja varasin pienen pojan. Siitä parin kuukauden kuluttua haimme poitsun, sujautin takkini sisään suojaan sateelta ja naureskelin onnellisena sen tehdessä pieniä kakkapökäleitä keittiön pöydän alle. On tuonkin toheltajan kanssa paljon tullut koettua yhdessä.


Piilovälikkö. Tai niin hän luuli.
Leipaisen tässä kohta suolaisen piirakan täysjyväviljasta + kauralese-jauhokomboista. Äitikin lupasi tulla maistelemaan jos kuulemma pää kestää (seuraamme?).

Lätty kerkesi kertoa pohjoisen reissustamme että siellä vaan syötiin kokoajan. Hyvä että en mennyt! Meikellähän olisi ollut kokoajan itku silmissä kaikkien herkkujen edessä. Hänen reppunsa on täynnä suklaamunia! Joka paikassa oli lammasta ja muita herkkuja. Kyllä minuu itseäni eniten kiinnostaisivat ne suklaamunat vaikka yleensä niissä oleva suklaa on yhtä pahaa kuin joulukalenterienkin. Kinderit asia erikseen koska nehän ovat oikeasti hyviä.

(Nyt aloin ajatella suklaata ja mainitsin Vikelle ääneen että haluaisin synnytyksen jälkeen heti jäätelöä tai suklaata. Toiveeni on kuultu ja otetaan huomioon tulevaisuutta ajatellen.)

HahHahahAHHa huomenna takaisin töiden pariin. 9 työpäivää jäljellä. Sitten tämä sama pääsiäisenä jatkunut tylsyys alkaa taas. Ö_____Ö Mitä ihmettä sitä keksii kaikelle vapaa-ajalleen? En ehkä kehtaa kokoaikaa kirjastossa roikkua ja kasvattaa pyllyni tilavuutta istuen. Voisin aloittaa taas uimisen jos paikat ovat kiinni. Se luultavasti selviää siellä äitipolilla. Eikä itsellä olisi käynyt edes mielessä että paikat (eli ilmeisesti kohdun suu) aukeaisi ennen synnytystä jos siitä ei kaksplussan foorumilla kauhkottaisi. Niin ja kyllä isosiskoni Hempe siitä on kanssa varoitellut.

4 kommenttia:

  1. Voi pieni :D Valtavasti lähti tavaraa :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiran kokoinen kasa. :D Nyt pitää vaan toivoa että ilmat alkavat oikeasti lämmetä. Tuo paleltuu muuten ulos tai joutuu käyttämään (mielestään kamalaa) toppapukua. ;D

      Poista
  2. Hei hyvä kun kirjoittelit tuosta uimisesta, mietin juuri pari päivää takaperin mihin asti saa/voi uimassa käydä, kun yksi työkaveri pelotteli, että viimeisellä kolmanneksella ei muka suositella ollenkaan. Hah. Väärässä oli, uimassa saa käydä vaikka synnytykseen asti jos paikat ovat kiinni jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uiminen on vielä yksi niistä liikuntamuodoista joita juuri neuvolassa suositeltiin harrastettavaksi. Maha ei paina siellä ja koko kroppa saa kyytiä. <3 Kunhan vaan paikat on tosiaan kiinni niin ei siinä mitään ongelmaa ole. Meidän lähi Siwan emäntä kävi uimassa vielä samana päivänä kun synnytti oman lapsensa. Oli voittanut jonkn vesijuoksu kisan samaan syssyyn. :D

      Poista

Morjesta!
Saapi jättää palautetta, terkkuja yms. :)
Kerro vaikka miten oma päiväsi on mennyt.

Terkuin,
Lisa Love