Pocket monsters

Tosiaan olen aika suuri Pokemon fani. En nyt mikään fanaattinen fani mutta selainen aika perus. Penskana tullut katsottua televisiosta pikkusiskon ja naapurin poikien kanssa. Sitten innosuimme myös piirtämään Pokemoneja. Voisin jopa (melkein) lyödä vetoa että kaikki tällä hetkellä 18-25-vuotiaat Suomessa asuvat ja täällä lapsuutensa kasvaneet osaavat nimetä ainakin 5 Pokemonia jos oikein pinnistelevät. Koska se nyt sattui pyörimään telkusta juuri sellaiseen aikaan että tuon ikähaarukan tavoitti. Ja luultavasti löytyy myös joku lemppari ainakin joka toiselta. Kun taas ne toiset sanovat että "Ei kiinnosta." Tylsimykset. >:(

En ole näin fanaattinen. Kuva: www.worldinteresting.com

Pokemonit eivät ole minulle mikään tv-sarja. Ne ovat aivan uskomattoman laaja maailma taskussani. Viisitoista vuotiaana lainasin ystäväni pikkuveljeltä Pekalta hänen GameBoytaan sekä Pokemon-pelikasettia. En muista mikä versio kyseinen kasetti oli mutta Pekka antoi minulle myös läpipeluu ohjeet mukaan. Hän oli niin ajattelevainen. Ohjeista huolimatta kuitenkin kävi niin että en ikinä läpäissyt tarinaa. Jäin totaalisen jumiin enkä tiennyt minne mennä. Ensimmäinen Pokemon pelikokemukseni siis ei päättynyt hirveän hyvin.

Toisen kerran aloitin Pokemonin pelaamisen poikkiksen DS:lla. Sain jälleen lainaan (tosin erin) kaverin veljeltä Pokemon Sapphire-kasetin ja olin niin koukussa. Pelasin peliä aina iltaan saakka ja vielä sängyssä ollessani niin myöhään että nukahdin kuolat poskila valuen peli unohtuen päälle.

Myöhemmin hommasin itselleni omia Pokemoneja kuten FireRed, LeafGreen, Emerald, Diamond, Platinium, HeartGold, SoulSilver, Pokemon Rangers sekä Mystery Dungeon Blue Rescue Team. Onhan noissa riittänyt tahkoamista.

Kahta viimeksi mainitsemaani en ole vielä pelannut kunnolla. Ne ovat ihan erintyyppisiä kuin aluksi luettelemani. Sitten eläkepäiville säästössä.. Tai lapsille. ;)

Nappasin elämäni ensimmäisen Dratinin eilen. On se suloinen. Kuva: ValentineUmbreon