Voima viikko + Biletys lauantai 15+4

On kuulkaas ollut aikamoista menoa ja meininkiä. Ihan timanttista kuten eräs Ylex-juontaja sanoisi. Olen jaksanut OIKEASTI tehdä asioita. Kävin parissa vaatekaupassa, tankotunnilla, kävelin loskassa kuusi kilsaa (kahdessa osassa) sekä ystävä pariskunnan synttäribileissä. Mieletön voimakas olo kun ei väsytä kaksneljä kautta seitsemän tai tee mieli oksentaa edes vähän. No joo, eilen alkoi mahasta nousta vähän happoja mutta sain pidettyä ne sisälläni. HYVÄ MEITSI! Sunnuntai tekemiseksi lupailin pikkusysterilleni Lätylle päivän Ideaparkissa. Jos joku ei tiedä mikä on Ideapark niin sehän on sellainen massiivinen ostoskeskus. Hyvästi loska ja märät varpaat. Mies lupasi lähteä mukaan ja hommata minulle joululahjan. Tampereen keskustan Henkkamaukasta löysinkin kivan villatakin tapaisen joten se olkoon se. Mutta hemme sen tietty Ideaparkista koska sinne ollaan menossa. Joskus tuo omakin ukko osaa yllättää lahjoissa, mutta yleisimmin hän kysyy viimehetkellä että mitä haluan koska hän ei tiedä mistään mitään. Synttärilahjan kanssa ylätti minut täydellisesti joten pistin vahingon kiertämään ja sain kuin sainkin vaihdettua hänen lahjuksensa maailman siisteimpään asiaan. En kerro vielä vaikka hän ei tätä luekkaan ettei käy vahingossakaan yllätykselle huonosti. ;)

Tankotunnista sen verran että maha on jo hiukan tiellä. 5 viikkoa aikaa treenata ja sen jälkeen ei tätä liikuntamuotoa enää tälle punkerolle. En uskalla koettaa mitään uutta tai vähäänkään vaatimampaa liiketta. Oikeastaan on hyvä että minulla on vauvansuojeluvaisto. Ehkä sellainen kehittyy kaikille tuleville ja oleville äideille? Sisko ainakin väitti kovasti että en todellakaan tule ikinä pyöräilemään vauva kiinni selässä/mahassa olevassa kantorepussa. Ja en voi tajuta koska en itse ole äiti. Tämä voi pitää paikkansa. Kohtahan sen näkee. Olen tälläinen huoleton pyörällä kaatuilija joten ymmärrän osittain siskon huolen.

Eiliset bileet olivat huippu kivat. Päivän sankari emäntä oli laittanut niin suolaista pizzaa kuin makeaa kakkuakin. Paikalla oli paljon kauniita naisia ja rontin näköisiä miehiä. Miehet olivat sankari miehen kavereita ja naiset suurilta osin sankari emännän. Eräs puolituttu tuli kysymään minulta jossain vaiheessa että odotanko minä kun hän katseli että olen jotenkin sen näköinen. Se tuntui samalla kivalle ja hassulle. Olenhan minä kasvanut mutta luulin vihreän mekkoni peittävän kasvaneen kumpareeni täydellisesti hämäten kaikkia. Jopa itseäni välillä. Lisäksi juhlan emäntä kutsui minua mammaksi loppuillan. Olen siitä oikeastaan ylpeä. Toivon myös että ystäväni eivät ala karsia bilekutsuja kasvavan mahani takia tai sitten puolenvuoden päästäkään kun vauva on konkreettisesti tässä elämässä kanssamme. Mielummin sanon itse jos en jaksa/ehdi yms lähteä minnekkään kuin että päätetään vaan olla kutsumatta "Koska sillähän on se vauva nyt eikä muuta elämään olemassa.." Eivät ystäväni voisi olla niin julmia! En usko. Mutta sellainen pieni pelko peppuvakosessa.


Asiasta poiketen satasella kuva Jessestä ja Lätyn märistä tennareista:

Koirani Jesse joka vihaa imuria sen ollessa päällä. Tai siis käynnissä koska imuro Jessen päällä on näköjään jees.

Sitten seuraa henkilökohtaisia terkkuja
Nyt on hyvä mieli kun tietää kahden pohjoisessa asuvan systerin lukevan tätä. Se oli alunperin tarkoituskin koko blogillani! Että kaukana olevat sukulaiset saisivat tietää miten meillä täällä menee. Rakastan teitä hyvät pahat rakkaat Sallu ja Hempe. <3