perjantai 28. syyskuuta 2012

Ikävä ongelma

Viimeaikoina iltalehtien otsikoissa on pyörinyt kasvava lude-ongelma. Tietty niitä pieniä ötököitä alkaa ajattelemaan joten joka paikka tuntuu kutisevan. Ainakin itselläni selkä sekä tissivako. Aina kun alan raaputtamaan itseäni huomaan että irtohiuksenihan ne vaan siinä ihoani kutittelivat. Miten niitä saattaa olla kokoajan joka paikassa?

Päätin testata onko tässä nyt jotain kummaa mukana. Kieräytin kämmeneni todella kevyesti hiusteni läpi jonka seurauksena tuppo hiuksia oli kädessäni. Siis en todellakaan nykinyt yhtään hiuksistani. Silti hiuksia jää käteeni tupottain. Huomasin päässäni myös kaksi kohtaa joista iho paistaa läpi. Olen kaljuuntumassa. :,,I Googlasin ikävän ongelmani ja fiksuimman vastauksen sain imetystukilistan sivuilta. Kaksplussallakin asiasta on käyty kovaa voivottelua jo vuosia sitten. Asia selitetään hormoneilla. Eli kuten arvata saattaa, tämäkin on aivan normaalia. Kerrankin konkreettinen asia johon omatkin äitihormonini heittäytyivät uskomattoman valvomistaidon lisäksi.

Nyt loppui pompula fiilistelyt vaikka hiukseni yltävät melkein kunnolla kiinni (toistaiseksi).

Mites muut synnyttäneet emännät? Vaivaako hiustenlähtö teitäkin?

9 kommenttia:

  1. Mulla lähtee hiuksia ihan hirveesti! Niitä löytyy meiltä nykyään kaikkialta, Matildan vaipasta lähtien (ei varmaan kiva olo kun äidin hius kutittaa vaipassa)...Mulla oli ennen tosi paksut hiukset ja nyt tuntuu, että ne on ohentunut ihan kamalasti..:/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kanssa ja ohentuu hurjaa vauhtia kokoajan lisää. Loppuispa jo. Ainut asia mistä voi olla hyvillään on se että nyt ei ole kesä! Luvan kanssa voipi pitää pipoa päässä. Nyt kun vaan löytyis sellanen kiva pipo niin jees.

      Matsku rassu. Meikä meinaan luuli kerran että Kettu on vahingossa niellyt omia hiuksiani kun niitä löytyi vaipasta. Veikkaan että tipahdelleet vaan väliin. Hope so. :D

      Poista
  2. Nouuuuu, sinäkin! :/ Mä olen iloinnut kerrankin vähän vähemmän säälittävän ohuista ja harvoista hiuksistani (jotenkin kummasti tuuheutuivat raskauden loppupuoliskon aikana) ja elätellyt toiveita siitä, miten olen se ainut jonka hiukset eivät ala irtoilla. Todellisuus alkaa hivuttautua tajuntaani, kun yksi toisensa jälkeen kaikki vauvautuneet kertovat miten hiukset alkavat jossain välissä tippua. En ole vielä harvenemista havainnut siis omassa päässäni, mutta alkaa kuulostaa siltä, että on vain ajan kysymys milloin herään kaljuna. Nice. Kiva lisä tähän "syön itseni entistä löysemmäksi" -lookkiin, kalju plösö. Oujea. Mä taidankin säästää seuraavien kuukausien suklaarahat lenkkareihin ja peruukkiin.

    Niin ja se lohdutuksen sana: ne hiukset palautuvat kuulemma normaaleiksi jossain välissä. Enkä ole kuullut vielä yhdestäkään äidistä joka olisi kaljuuntunut kokonaan. Mutta millä aikataululla tämä normalisoituminen tapahtuu, siitä ei ole mitään hajua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä oikeasti voi tietää vaikka olisitkin poikkeus! :) Toivotaan niin.

      Mutta kun katsoo muita äitejä niin kyllä heillä tuntuu olevan tarpeeksi tukkaa peittämässä kalloa eli eivät nämä hiukset varmaan nyt ihan kokonaan irtoile..

      Ainakin hiusten takaisin kasvamistahti taitaa olla ihan samaa sitten kuin se "normaali" hiustenkasvamis nopeus ilman hormoneja sekoittamassa pakkaa. Raskaana ollessa hiukset kyllä tuntuivatkin vaan kasvavan. Oma tukka kasvaa ihan super nopeasti (ainakin etutukka) joten ei oo paha pitää pipoa päässä talvella ja odotella kasvua.

      Poista
  3. Musta taas tuntuu, että tämä mun surkea hiirenhäntäpiiskani vaan komistuu koko ajan, hiuksia tippuu harvakseltaan. Toisaalta, mun stressilevelit oli ennen niin korkealla että varmaan sen rinnalla joku synnytyksen jälkeinen hiuskato ei tunnu missään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau! Hei hienoa kuulla että noin päin. Ite taas olin raskaana ollessani niin stressissä että päästä alkoi pukkaamaan VALKOISIA hiuksia. Ja niitä ei ollutkaan ihan vähän vaan paljon. Fak. Onneksi ei ole enää näkynyt. Aikaisin alan kyllä harmaantua jos niitä vielä tulee..

      Poista
  4. Muistelisin, että hiustenlähdön "kuuluu" olla pahimmillaan 4 kk synnytyksen jälkeen, eikä sillä ole merkitystä, onko normi alatiesynnytys vai sektio tai että imettääkö vai ei.

    Oma tupeeni harveni niin hirveäksi, että harkitsin jopa kokonaan pitkästä tukasta luopumista. Jotenkin en sitten toivertunut kampaajan tuoliin istumaan (ehkä salaa toivoin, että jonain aamuna tukka olisikin kasvanut takaisin, vaikka joka aamu pää näytti aina vaa hirvittämämmältä ja lopulta ainoa vaihtoehto oli "laittaa tukka" mikäli aikoi lähteä ihmisten ilmoille, nopee ponnari tms ei tullut kyseeseen).
    Onhan se toki jo paksuuntunut, tosin kaljuimmissa kohdissa on vielä havaittavissa selkeesti lyhyempää karvaa kuin muualla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin minäkin käsitin että se n.4kk synnytyksestä ja sittense hiusten lähto alkaa. Armoton hiusten lähtö. :I

      ÄÄks jos sun hiukset menivät niin ohuiksi niin voin vaan kauhulla odottaa mitä tuleman vielä pitää omalle kohdalle. Minähän en edes osaa laittaa tukkaa mitnekään eli se on se pipo! Pitää varmaan ostaa se "bad hair day" niin porukka tajuaa selittelemättä.

      Ja juuri kun itekki oon alkaut kasvattamaan lyhyttä tukkaa poijes.. Ei oo paha menetys jos leikkaan TAAS lyhyeksi ja kasvatan seuraavan vuoden. Yhyy.

      Poista
  5. 3,5kk synnytyksestä ja mulla menee hermot noihin hiuksiin kun niitä on joka paikassa!! siis vaikka imurois joka pvä(HAH!!ei tuu tapahtumaan tällä vuosituhannella) niin sängyssä niitä on ja vauvelin sängyssä ja suihkussa käynti on ihan kauheeta..pitää ensin harjata ja sitten pestä ja taas harjata ja silti viemäri on täynnä niitä.mä jo näen itteni sellasena syöpäpotilaan näkösenä :D mä ostin kalkkitablettejakin jonkun hemmetin perhepakkauksen epätoivoisena..kas kun sokoksen täti suositteli ja mainitsi hiukset niin olin jo purkissa kiinni ja suuntana kassa..joo onhan ne ihan hyviä karkin korvikkeita kun maistuu päärynälle :D

    VastaaPoista

Morjesta!
Saapi jättää palautetta, terkkuja yms. :)
Kerro vaikka miten oma päiväsi on mennyt.

Terkuin,
Lisa Love