viikko 23

Lätty soitteli eilen aamuyöstä viideltä itkuisena että hän on kipeä. Tein sitten hänen työvuoronsa ja perään vielä oman. On maailman parasta olla pikkusiskon kanssa samassa työpaikassa. Hän auttaa minua aina jos tarvitsen tietyn vuoron vapaaksi ja minä taas autan häntä. Varsinkin noiden neuvola ja ultra aikojen kanssa olisi varmasti muuten tullut älytöntä sähellystä ilman siskoa. Säästyy työnantajakin soittelemasta muille työntekijöilleen kun saadaan somplittua keskennämme vuorot vaihtoon. Onnekseni en ollut oikeasti väsynyt. Ihan hyvin painoin koko päivän töissä. Illalla mies olikin jo kotona uuden leipänsä kanssa. Nuo leivät ovat niin hyviä ja niin tuoreita! <3

Säikähdin tässä äsken kun lueskelin jennikk:n blogia. Hänellä oli siellä meinaan kuva rakenneultrasta viikolta 22. Vauva näyttää niin valmiilta kasvoistaan toisin kuin meillä ultrauksessa. Kävimme rakenneultrassa n. 2 viikkoa sitten eikä siitä kyllä erottanut mitään! Ihmettelen suuresti miten ultraaja löysi sisäelimet, sydämmen ja kaiken muun tarpeellisen. Itse en erottanut tyyliin edes sormia. O__________O Onko näössäni (ja Villen) jotain vikaa vai onko meidän vauvamme oikeasti monsterin näköinen? Halusin aina oman Pokemonin mutta en nyt ajatellut että synnyttäisin sellaisen itse.

Sain kuulla mielettömän ihania uutisia siskon miehen siskon vauvasta. Onnea onnea onneeaaaaaa!! <3

Kunhan pääsen kotiin niin otatutan kuvan suurenneesta mahastani. Aijon myös hakea Apteekista kaksplussalla suositeltua tosi rasvaista rasvaa nimeltä Ceridal lipogel. Kädet lohkeilevat ja pelkään että kohta alkaa takapuoli ja mahakin lohkeilemaan, tosin eristä syystä kuin kädet. Ai niin, huomiseksi Tampereelle luvattu -28 astetta.

Tässä maha. Ja minä nykyinen "pikkutissi".