3kk täynnä mutta ahdistus.

Mamma tapaaminen meni mitä mainoimmin. Mitä nyt itse lähdin bussilla joka oli 10 minuutti myöhässä ja juosta puuskutin Finlaysonilta Sokokselle paineet päässäni. Onneksi tytöt olivat vielä paikalla ja tunnistin heidät heti katseesta. Hekin taisivat tunnistaa minut heti. Aivan mielettömän mukavia ja kauniita naisia. Eli raskaus ei tee kaikista näppylä monstereita. Molemmat ovat minua kuukausia edellä raskauksissaan mutta uskoisin että tulemme viettämään aikaa yhdessä äitiyslomillamme. Tuntuu heti paljon rennommalle kun tietää että ei ole ainoa maailman Tamperelainen joka synnyttää ensi vuonna ensimmäisensä. Tytöt muuten kertoivat että olemme keskimääräistä nuorempia keskisynnyttäjiä näin yleensä. Keskimääräinen ikä synnyttää on 27 tai jopa 28 vuotta. Ja minä tyhmä olin ajatellut olevani vanha esnisynnyttäjä. Miksi? No siksi kun kaksplussalla lähes kaikki enskarit ovat 19-21-vuotiaita. Ja Kemiläiset kaverini ovat tehneet ensimmäisensä juurikin parikymppisinä.

Eilen olin super väsynyt huonosti nukutuiden öiden vuoksi. Viikonlppu verotti edelleen ja Rööperi niminen elokuva myös. Päätä särki ja nälätti. Halusin vaan töiden jälkeen suoraan sänkyyn nukkumaan. Ei se onnistunut. Piti hakea erinäisiä Tamperelaisille ominaisia herkkuja; Wingssejä. Pikkusiskoni oli himoinnut siipiä viikonlopun yli jolloin hän oli biletysviikonlopulla pohjoisesa. Nyt niitä oli siis saatava ja minähän lupasin hommata ne ja muut oheis tarvikkeet sillä välin kun sisko on töissä. Vohveliperunat kuuluvat myös tähän settiin. Löysin perunat altaasta joissa on suht korkeat reunat ja jotka ovat yleensä täynnä pakasteita. Mitä enemmän altaassa on ruokaa sitä korkeammalla tuotteet ovat. Tällä kertaa siellä oli tasan kaksi pussia vohveliperunoita vieläpä kauimaisessa nurkassa. Minulla ei ollut mitään mahdolisuutta ylettyä niihin normaalein keinoin ja aloin hätääntyä. Sitten keksin että hyppään altaan reunalleni. Olenhan tehnyt niin vaikka kuinka monesti etsiessäni jotain tiettyä jäätelöä. Ei mennyt ihan putkeen tietysti koska en ajatellut loppuun asti asiaa. Tyhmää hypätä raskaana mahalleen. Todellista idiotismia suurimmillaan. Hyppyni jälkeen vasta tajusin mitä olin tehnyt ja paniikki iski. Ainakaan vielä ei ole tullut verta ja odotan sitä ensi viikon ultraa niin kovasti. Hitto en anna itselleni anteeksi jos satutin vauvaa tempauksellani. Olisin voinut kysyä joltain pidemmältä apua. Nyt kun sieltä paljastuukin vammainen vauva sen takia kun äiti halusi syödä vohveliperunoita. Helvetti mun kanssa.