Eka ultraus. Huh. Huh. Huh. (alkuperäinen 12+6 ultra 13+1)

Ok. Olin viimeyön pikkusiskollani yötä koska poikkis oli ääliö enkä halunnut olla kotona. Sisko oli laittanut herkullista kukkakaaligratinia, meidän molempien herkkua. Lisäksi tv:sta tuli hassu elokuva nimeltä Guru mutta me molemmat nukahdimme varmasti jo ennen kun elokuva ehti puoliväliin. On kyllä maailman parasta kun systeri asuu täällä ihan lähelläni. Siis Parasta ikinä. Aamulla sitten hyppäsin bussiin ja hurautin kotiin. Poikakaveri oli saanut vihdoin aikaiseksi muutamia tärkeitä asioita yksinäisenä päivänään ja saatoin olla hänestä ylpeä. Kehuinkin tietysti. Pitää toivoa että lasten kasvatus on helpompaa kuin miehen. Ymmärtääkseni vähän samalla tavalla se toimii kuin koirillekkin. Oikein tehdystä asiasta kehutaan ja väärin tehdystä opetetaan tekemään toisin eikä palkita. No joo, eipä ole vielä ajankohtaista. Vasta puolen vuoden kuluttua.

Paikan päällä todettiin että ollaan sitten missattu alku seulonta kokonaan. Minä kun ymmärsin että voin varata ajan verikokeisiin vasta 7.11 alkaen mutta neuvolan tätäi olikin meinannut että se pitäisi varata sille kuluvalle viikolle. Justiinsa. Ei oikein pelittänyt meidän yhteisymmärrys. Menemme sitten mukaan keskiraskauden seulaan ja sinne varaan ajan jo hyvissä ajoin. Tosiaan ennen ultraa pitää käydä pissalla! Aulassa oli jo selkeät laput. Eipä olisi käynyt mielessä koska neuvolan puolella taas pitää käydä aina pissalla ensiksi jättämässä näyte. Empä minä sitä kyllä olisi muistanut. Mutta tosiaan se ultra.. Ensin leviteltiin geeliä vatsan päälle ja ultrattiin ulkoakäsin. Siitä jo näki suhteellisen selkeästi sellaisen pienen ihmisen. Mittasuhteet olivat oikeantapaiset ja pää oli tietty iso niinkuin meillä ihmisillä on tapana. Pieni sydän sykki suunnattomasti kokoajan ja sitä olin itse odottanut. Että sydän sykkisi siis. Ja selvisi sitten tässä samalla sekin että en ole harhaluuloinen raskauteni kanssa kuten poikkis koettanut väittää "Ei siellä kuitenkaan mitää oo. Tää on vaan siun juoni." Sitten katseltiin pientä ketun poikasta myös alakautta ja sehän ei sattunut sitten yhtään. Minuu oli oikeasti pelottanut että sisäultraus tuntuisi yhtä keljulle kun normi gynetutkimus mutta olimpa onnekseni väärässä. Ja noh toisaalta, jos olisin ajatellut olisin varmaan tajunnut että ei sinne kohtuun nyt samalla tavalla kurkata kun gynetutkimuksessa.. Kaveri vaikutti hyvinvoivalta. Jalat ristissä kun äidillään pissahädän alla. haukottelikin tai teki jotian muuta suullaan. Aivot on. Vatsalaukku on. Molemmat kädet ja jalat. Selkärankakin on. Tilaa näytti olevan ahtaanlaisesti mutta ei se pikku kaveria näyttänyt haittaavaan tippaakaan. Lääkäri vähän kutitteli mahaani vauvan kohdalta ja tämähän reagoi heti nostamalla nyrkin pystyyn häiriötä kohti. :D Se oli niin sympaattista. Pienen pieni käsi koettaa puolustautua heiluvia seinäviä vastaan. Poikaystävän kasvot olivat yhtä hymyä ruutua päin käännettynä kokoajan. Se kyllä liikuttui kovasti ja teki minutkin iloiseksi. Ei sillä ettenkö olisi ollut onneni kukkuloilla nähtyäni pienen. Mutta kyllä tuo ukkokin saa iloiseksi olemalla kerrankin oikeasti onnellinen.

Ultrasta kotiin lähtömme aikana koetin ylittää autotien alkavia punaisia päin. Poikkis ei antanut. Hän haluaa näköjään suojella meitä kahta. ;D Söpöä.

Ps. Joku oli kussut kotitaloni hissiin. Kiitos siitä!