Bile perjantai & pikkujoulu lauantai.

Alku viikosta eräs Kotkassa asuva kamuni ehdotteli että mitäs jos hän tulisi kyläilemään luonamme viikonlopuksi. Tanssijalkaa vipatti ja hänen kotikaupungissaan on kuulema tasan yksi baari. Tietty toivottelin kaverini tervetulleeksi. Olin itse hyvin väsynyt perjantaina eikä olonikaan ollut kovin hyvä. Väsytti ja vatsaa särki. Päätin silti että tietty tekisimme jotain. Onnekseni Sara soitteli ja pyyteli heille kotibileisiin. Mikäpä sen parempi vaihtoehto. Lisäksi siellä oli paikalla muutama ihminen joka tiesi tästä raskaudesta joten ei tarvinnut selitellä juomattomuuttani tai vaihtoehtoisesti juoda vettä esim. siideripullosta. Kotkalaiselle ystävälleni paljastin iloisen salaisuuteni aika pian hänen saavuttuaan meille perjantaina. Hän kertoi arvanneensa asian jo aijemmin, vaikka emme olleet nähneet sitten vapun.

Ilta meni mukavasti youtube videoiden katselun kanssa mutta väsymys vei voiton ja nukahdin kaverieni pehmoiselle sohvalle. Poikaystäväni alkoi kinuta kotiin jossain vaiheessa mutta en vaan päässyt sohvasta ylös. Kaveritkin siinä ihmettelivät kalpeaa olemustani ja ehdottivat että alkaisin napsimaan rautatabletteja. Tiesin että ei tämä olo mistään raudanpuutteesta johdu vaan tasan siitä että vatsassani velloivat tortillachipsit ja juustodippi. Siellä ne kiertelivät vatsalaukussani ja sekoittivat kaiken. Kotimatkalla olo oli jo niin paha että huh ja rappukäytävään päästessäni oksensin. Onnekseni pidän koirankakkapusseja aina takintaskussa mukana joten ylimääräistä siivottavaa ei kertynyt. Kotona juoksin suoraan vessaan jatkamaan käytävässä alkanutta pahaa oloani. Jes.

Lauantaina pääni oli niin kipeä että en päässyt sängystä oikeasti ylös ennen kello puoli viittä iltapäivällä. Onneksi oli pyhäinpäivä joten kaupat eivät olleet auki ja meidän ei tarvinnut lähteä Kotkalaisen ystäväni kanssa shoppailemaan. Sain maata rauhassa sängyssä ja höpötellä sieltä mitä mieleemme juolahti. Illalla oli kuitenkin työpaikan pikkujoulut joten firma maksaisi ruoat, juomat ja huvituksen. Pikkusiskoni on samassa firmassa töissä joten hän ilmestyi luokseni vähän ennen viittää hoputtamaan minua bussiin. Vedin meikit naamariini viidessä minuutissa mutta sopivan mekon valintaan meni aikaa. Kaikki puristivat, vaikka eivät tietty oikeasti vielä. Vähänkään tiukemmat asiat vatsan seuduilla ahdistavat tällä hetkellä. Ihme homma koska vatsani ei oikeasti ole juurikaan normaalia isompi. Mitä nyt välillä jos turvottaa. Mahduin yhteen ihanaan IronFistin mekkoon onnekseni ja se ei puristanut vatsasta vaan TISSEISTÄ! Eli siis rintani ovat paisuneet.

Pikkujouluissa oli hurjan mukavaa. Siellä oli kerrankin myös meitä emäntiä enemmän kuin neljä kappaletta. Miehiä taisi olla kuutisenkymmentä. Voi vaan miettiä sitä huomion määrää.. Sitähän riitti. Kerroin pikkujouluissa yhdelle entiselle työkaverilleni raskaudesta ja hän onnitteli kovasti. Join itse paikalla vettä pillillä joten luulen että siksi kukaan ei ihmetellut juomattomuuttani. Kuka nyt toisten laseja kyttää? Ja voisinhan minäkin olla kokonaan alkoholista kieltäytyjä muutenkin. Ohjelmassa meillä oli keilausta parisen tuntia. Ensimmäisen kierroksen aikana sain ratamme toisiksi huonoimmat pisteet. Seuraavalla kerralla, eli siis ei harjoitus kerralla, voitin koko radan pisteillä 105. Ihan jees. Sain hyviä vinkkejä viereisillä radoilla pelaavilta miehiltä.

Kaikki kivuus loppuu aikanaan ja pakkauduimme tilatakseilla kaupunkiin. Olin sopinut tapaavani Kotkalaisen kamuni + muita kamuja eräässä baarissa mutta soittelivat että ei se ollutkaan heidänlaisensa paikka. Pistivät aika pahan tytöt siihen koska halusivat tanssimaan ja Kotkalainen tykkäsi listahiteistä ja kaksi muuta rankemmasta. FAAAK. WHat to do what to do? Mietimme kaikki Tampereen baarit ja niiden sisäänpääsy hinnat. Meitä ei ketään huvittanut maksaa sisään ensin 8e sitten narikka 2e ja ehkä vielä palvelumaksukin siihen päälle. Ja jos olut maksaa yli 5e niin huh huh. Itsehän olen istuskelu paikka ihmisiä. Päädyimme pitkän vääntämisen jälkeen Roosteriin jossa se loppuilta sitten vierähtikin karaoke kopissa.

No siis Alban Jessica lainas vähän mun mekkoa joskus pari vuotta sitten.

Nyt olo on ihan ok. Mitä nyt nälättää ja ottaa aivoihin kun pitää siivota ennen miehen kotiin tulemista. Mutta ei särje päätä! HORRAAAAY! Eikä satu vatsaan! HORRAAAAYYY!11

Voi kettu. Nyt laitan vähän nopeutta hommaan, imuroin tämän kämpän, puen ja lähden äipän sohvalle makaamaan. Morjens.